Lue keskustelun säännöt.
Opiskelujen alettua ryhmät muotoutuvat jo ensimmäisen viikon aikana. Älä jää yksin, muuten et enää pääse mukaan.
14.07.2024 |
Huomasin tämän katkerasti.
Aloitin opiskelut AMK:sa ja lähdin heti koulupäivien jälkeen kotiin, koska halusin saada kodin kuntoon muuton jälkeen ja kaiken paikalleen, hankkia tarpellisia tarvikkeita opiskeluun jne...En mennyt mukaan mihinkään yleisiin juhliin, mitä tuutorit järjesti. Ajattelin vain, etä hyvin sitä ehtii, kun on kolme vuotta aikaa olla yhdessä.
No, äkkiä ne porukat muotoutuivat sen ensimmäisen viikon aikana ja kun olin lähinnä aluksi omissa oloissani, en enää myöhemmin päässyt mihinkään klikkiin mukaan. Näitä oli luokassa useita, mutta olin lopulta yksin ja ryhmätyötkin meni vähän niin, että kukaan ei mielellään minua ottanut mukaan. Kaikki olimme jo aikuisia, mutta silti oli lapsentasoista käytöstä muilta
He kävivät juhlimassa ja järjestivät kotibileitä tms.. Yritin joskus mennä esim. Amarillossa mukaan kun tiesin heidän olevan siellä, mutta ei siitä mitään tullut. Lähdin lopulta itkien pois. Lopuksi sitten lopetin koko koulussa ja muutin takaisin kotiseudulle. Siellä myöhemmin kuulin, etä jotkut olivat lyöneet vetoa siitä, että kuinka nopeasti muutan takaisin. osa veikkasi syyslomaan mennessä, osa jouluun jne..
Kerran kiusattu, aina kiusattu
Kommentit (143)
Sosiaalisesti taitava löytää kavereita myöhemminkin, mutta paljon enemmän joutuu näkemään vaivaa ja tutustumaan ihmisiin yksi kerrallaan. Kun heti aluksi on mukana isommassa kaveriporukassa, tutustuu porukankin kautta uusiin ihmisiin, kun porukan jäsenet ystävystyvät uusien ihmisten kanssa, pariutuvat yms.
Ooiskeluaikaiset kaverit ovat tärkeitä paitsi kavereina, myös opintojen sujumisen suhteen ja usein myöhemmin työelämässäkin. Sosiaaliseen puoleen opintojen alussa kannattaa tosiaankin panostaa, vaikka opiskelisi kotipaikkakunnallaan tai ei muuten niin huvittaisi hypätä iltamenoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo opinahjosi meininki kuulostaa siltä, että oli parempikin, ettet mennyt mukaan tuollaisten pinnallisten typerysten joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Tuo opinahjosi meininki kuulostaa siltä, että oli parempikin, ettet mennyt mukaan tuollaisten pinnallisten typerysten joukkoon.
Eivät kaikki introvertit ja ujot ihmiset ja muut tarkkailijaluonteet ole pinnallisia typeryksiä. Osa voi olla oikein mukaviakin, vaikka eivät ole ensimmäisenä suuna päänä tutustumassa vieraisiin ihmisiin vaan viihtyvät niiden ystävien kanssa, joihin tutustuivat opiskelujen alussa.
Nykyään 5-kymppisenä, kun seurailen vanhoja opiskelukavereita somessa, ovat ilman puolisoa ja lapsia jääneet just ne tyypit, jotka aikoinaan suhtautuivat halveksivasti bileisiin ja muihin ryhmäytymisjuttuihin. Toki voi olla, että omasta tahdostaan, mutta kannattaa nuorten pitää mielessä. Se porukkaan meneminen on lähes kaikille ujoille suomalaisille hankalaa, mutta siinä on omat etunsa myös.
Olin ns yksinäinen susi opiskelujeni aikana, niin AMKssa kuin TTKK:lla. Eipä ole mitenkään haitannut myöhemmässä elämässäkään, asialliset hommat ja tienestit ollut aina, esimieshommissa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään 5-kymppisenä, kun seurailen vanhoja opiskelukavereita somessa, ovat ilman puolisoa ja lapsia jääneet just ne tyypit, jotka aikoinaan suhtautuivat halveksivasti bileisiin ja muihin ryhmäytymisjuttuihin. Toki voi olla, että omasta tahdostaan, mutta kannattaa nuorten pitää mielessä. Se porukkaan meneminen on lähes kaikille ujoille suomalaisille hankalaa, mutta siinä on omat etunsa myös.
Jep. Se kertoo ongelmista, jos ei parikymppisenä pysty luomaan ystävyyssuhteita, sillä se on ainoa ikävaiheissa, jossa kaikki omanikäiset nimenomaan haluaa ystävystyä, ja sitä varten järjestetään oikein tapahtumia useita kertoja viikossa opinnoissa ym. Jos silti jää yksin, niin se kertoo että ihmissuhteiden luominen ei tule myöhemminkään onnistumaan ilman jonkin sortin terapiaa ym.
Tosi moni peittää omat sosiaaliset ja luonneongelmansa muiden "virran mukana menevien" ym halveksuntaa, mutta siinä missä itse on viisikymppisenä yksin ja perheetön, niin näillä virran mukana menijöillä on puolisot, perheet, ystävät ym.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä aina ihmetellyt, miten jotkut löytävät oman kaveriporukkansa tuleviksi opiskeluvuosiksi jo parin ensimmäisen päivän aikana. Itsellä menee pitkä aika ennen kuin ns. löydän paikkani, jotkut heti ensimmäisestä päivästä ovat jotenkin kummallisesti bonganneet sopivat ihmiset. En ymmärrä.
Niin ja siis että viihtyvät siinä samassa porukassa koko loppuajan! Outoa ettei kaivata uusia ihmisiä tai ala tuntua että vanhojen tuttujen jutuista on kasvanut eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä aina ihmetellyt, miten jotkut löytävät oman kaveriporukkansa tuleviksi opiskeluvuosiksi jo parin ensimmäisen päivän aikana. Itsellä menee pitkä aika ennen kuin ns. löydän paikkani, jotkut heti ensimmäisestä päivästä ovat jotenkin kummallisesti bonganneet sopivat ihmiset. En ymmärrä.
Niin ja siis että viihtyvät siinä samassa porukassa koko loppuajan! Outoa ettei kaivata uusia ihmisiä tai ala tuntua että vanhojen tuttujen jutuista on kasvanut eroon.
Ei normaali ihminen aikuisiällä noin vaan tarvitse uusia ystäviä entisten tilalle joka viides vuosi. Ei ihmissuhteet toimi niin. Useimmilla ei ole energiaa panostaa ajallisesti ja sisällöllisesti kuin muutamaan ihmiseen elämässään. Ja ne ihmiset löydetään 90-prosenttisesti ennen 25 ikävuotta.
Muistan amk ajoilta, että etsin ekana viikkona aktiivisesti oman henkistä seuraa. Kyselin tykkääkö bileistä ym. jossain kohtaa sitten löysin oikeat tyypit. Sen kautta sitten taas lisää kaverien kavereita. Kaikkien kanssa en ole enää tekemisissä, muutama on jäänyt. Mutta on totta, että muut ei sen jälkeen pahemmin kiinnostaneet kun ryhmä oli muodostunut. Yliopistolla sain heti yhden kaverin, mutta ei sitten tultukaan ihan juttuun. Sen jälkeen olinkin vähän ongelmissa. Suoritin omaan tahtiin juttuja ja löysin myöhemmin toisen porukan. Tavallaan helppo tutustua mutta en introverttinä jaksa osallistua näin aikuisena ihan jokaiseen tapahtumaan, työelämässä siksi jäänyt vähän ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en aivan tätä allekirjoita. Itse olin ne ekat 2 viikkoa niin uupunut siitä infoähkystä että halusin introverttinä kotiin lepäämään koulun jälkeen. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä joka päivä niihin tutustumisleikkijuttuihin kun oli ihan poikki päivistä. Toki olen 30v + joten en koe bilettämistä 22v kanssa niin tärkeänä..
Vierailija kirjoitti:
Nykyään 5-kymppisenä, kun seurailen vanhoja opiskelukavereita somessa, ovat ilman puolisoa ja lapsia jääneet just ne tyypit, jotka aikoinaan suhtautuivat halveksivasti bileisiin ja muihin ryhmäytymisjuttuihin. Toki voi olla, että omasta tahdostaan, mutta kannattaa nuorten pitää mielessä. Se porukkaan meneminen on lähes kaikille ujoille suomalaisille hankalaa, mutta siinä on omat etunsa myös.
Höpönlöpön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki kannattaa jo alkuun olla aktiivinen, mutta ei se mikään tuomio yksinäisyyteen ole, jos jotain omaa porukkaa ei löydy heti ensimmäisellä viikolla. Yliopistossa ja AMKissakin on paljon opiskelijatoimintaa, jossa voi tutustua ihmisiin myöhemminkin. Oman alan ihmisiin voi tutustua ainejärjestön tapahtumissa ja toiminnassa, Luennoillakin, mutta usein siellä kyllä ihmiset ovat enemmän keskittyneitä opiskeluun ja omaan kaveriporukkaansa. Ryhmätöissä voi tutustua paremminkin.
Kuulostaa kiusanteolta. Parikymppiset saattavat olla vielä mieleltään aikamoisia kakaroita. Yliopistolta löytyi helposti eri-ikäisiä ihmisiä ryhmätöihin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en aivan tätä allekirjoita. Itse olin ne ekat 2 viikkoa niin uupunut siitä infoähkystä että halusin introverttinä kotiin lepäämään koulun jälkeen. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä joka päivä niihin tutustumisleikkijuttuihin kun oli ihan poikki päivistä. Toki olen 30v + joten en koe bilettämistä 22v kanssa niin tärkeänä..
No, 30 vuotiasta parikymppisten seuraan tukevaa pidettäisiinkin aika outona. Tuossa iässä parikin vuotta on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kuka edes haluaa kavereita. Itse en ole pätkääkään kiinnostunut muista ihmisistä myös entisenä kiusattuna. Torjun kaikki naiset ja miehet jotka yrittävät tutustua minuun. Suurin osa ihmisitä ei ole hyviä ihmisiä
Olet hyvin tyhmä, ja tuolla tavalla pysytkin kiusattuna.
Fiksu tosiaan menee mukaan opiskelijatoimintaan, ei siellä tarvitse tajuttomaksi itseään ryypätä voidakseen osallistua. Noiden yhdistysten kautta menee ekat työpaikatkin, teidän omasta kokemuksesta.
Fiksu tutustuu opiskelukavereihin, ei syrjäydy ja jää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään 5-kymppisenä, kun seurailen vanhoja opiskelukavereita somessa, ovat ilman puolisoa ja lapsia jääneet just ne tyypit, jotka aikoinaan suhtautuivat halveksivasti bileisiin ja muihin ryhmäytymisjuttuihin. Toki voi olla, että omasta tahdostaan, mutta kannattaa nuorten pitää mielessä. Se porukkaan meneminen on lähes kaikille ujoille suomalaisille hankalaa, mutta siinä on omat etunsa myös.
Ehkä ovat halunneet olla ilman puolisoa ja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Se ensimmäiset 1-2 viikkoa on kriittisimmät kyllä, että jos et pääse mukaan niin huono homma
Huono homma, jos ei pääse riekkumaan haalareissa kaupungilla harva se ilta - ja sitten valittamaan rahapulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka edes haluaa kavereita. Itse en ole pätkääkään kiinnostunut muista ihmisistä myös entisenä kiusattuna. Torjun kaikki naiset ja miehet jotka yrittävät tutustua minuun. Suurin osa ihmisitä ei ole hyviä ihmisiä
Olet hyvin tyhmä, ja tuolla tavalla pysytkin kiusattuna.
Fiksu tosiaan menee mukaan opiskelijatoimintaan, ei siellä tarvitse tajuttomaksi itseään ryypätä voidakseen osallistua. Noiden yhdistysten kautta menee ekat työpaikatkin, teidän omasta kokemuksesta.
Fiksu tutustuu opiskelukavereihin, ei syrjäydy ja jää yksin.
Fiksu kyllä työllistyy ilman bilekavereitakin. Ne tavallista tyhmemmät määkivät lampaat, joilla ei erityistaitoja ole, ovat riippuvaisia kavereistaan, jotta voivat työllistyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en aivan tätä allekirjoita. Itse olin ne ekat 2 viikkoa niin uupunut siitä infoähkystä että halusin introverttinä kotiin lepäämään koulun jälkeen. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä joka päivä niihin tutustumisleikkijuttuihin kun oli ihan poikki päivistä. Toki olen 30v + joten en koe bilettämistä 22v kanssa niin tärkeänä..
No, 30 vuotiasta parikymppisten seuraan tukevaa pidettäisiinkin aika outona. Tuossa iässä parikin vuotta on paljon.
No ei todellakaan pidettäisi. Itse olen 47v ja ihan hyvin menee muiden opiskelijoiden seurassa. Taitaa olla enemmän ihmisten persoonista kiinni kuin iästä.
Opiskelen miesvaltaista alaa ja aika paljon miehet on keskenään ja naiset keskenään. Lounastauolla saatetaan istua yhdessä