Lue keskustelun säännöt.
Opiskelujen alettua ryhmät muotoutuvat jo ensimmäisen viikon aikana. Älä jää yksin, muuten et enää pääse mukaan.
14.07.2024 |
Huomasin tämän katkerasti.
Aloitin opiskelut AMK:sa ja lähdin heti koulupäivien jälkeen kotiin, koska halusin saada kodin kuntoon muuton jälkeen ja kaiken paikalleen, hankkia tarpellisia tarvikkeita opiskeluun jne...En mennyt mukaan mihinkään yleisiin juhliin, mitä tuutorit järjesti. Ajattelin vain, etä hyvin sitä ehtii, kun on kolme vuotta aikaa olla yhdessä.
No, äkkiä ne porukat muotoutuivat sen ensimmäisen viikon aikana ja kun olin lähinnä aluksi omissa oloissani, en enää myöhemmin päässyt mihinkään klikkiin mukaan. Näitä oli luokassa useita, mutta olin lopulta yksin ja ryhmätyötkin meni vähän niin, että kukaan ei mielellään minua ottanut mukaan. Kaikki olimme jo aikuisia, mutta silti oli lapsentasoista käytöstä muilta
He kävivät juhlimassa ja järjestivät kotibileitä tms.. Yritin joskus mennä esim. Amarillossa mukaan kun tiesin heidän olevan siellä, mutta ei siitä mitään tullut. Lähdin lopulta itkien pois. Lopuksi sitten lopetin koko koulussa ja muutin takaisin kotiseudulle. Siellä myöhemmin kuulin, etä jotkut olivat lyöneet vetoa siitä, että kuinka nopeasti muutan takaisin. osa veikkasi syyslomaan mennessä, osa jouluun jne..
Kerran kiusattu, aina kiusattu
Kommentit (143)
Höpö höpö. Missään porukoissa ei kannata alkaa roikkumaan, niistä voi myöhemmin olla hankala kiemurrella irti.
Itse vältin luodit kun ekana vuonna yliopistolla en osallistunut mihinkään fuksiaisiin tai vastaaviin, enkä tiedekunnan bileisiin. Tarkkailin porukkaa kauempaa ja pikku hiljaa sieltä erottautui muutama tyyppi, joiden kanssa olen ystävä edelleen. Keskityin opintoihin ja mulla oli maine hikarina. Se sopi mulle oikein hyvin.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä on niin, että juuri opiskeluaikana luodaan ne tärkeät suhdeverkostot, joiden sisällä parhaimmat duunit jaetaan.
Jos olet se hyviä numeroita vetävä kotona viihtyvä opiskeleva tyyppi, saat iloita osaamisestasi kortistossa.
Höpö höpö. Oikeat huippuopiskelijat erottuu kyllä ja ne on ne, jotka etenee opinnoissa ja saavat hyviä arvosanoja.
Meillä oli kerran joku tuutoritapaaminen ekana vuonna, siellä oli joku tutiseva tyttö mukamas tuutorina. Hän soperteli siinä että kandia tekee jotain viidettä vuotta ja miettii vaihtaisiko alaa. Tällaiseltako pitäisi ottaa neuvoja? En mennyt toiste.
Noissa osakunnassa ja järjestöissä pyörii paljon epävarmoja opiskelijoita jotka ei etene, koska aika menee bileisiin ja kaikkeen muuhun epäolennaiseen. Kannattaa oikeasti keskittyvä niihin opintoihin, koska niitä varten olet siellä.
🇺🇦🇮🇱
Siis kuka oli lyönyt vetoa, kotipaikkakunnallasi vai opiskelupaikassa? Todistit heille, että olivat oikeassa. Voitko vielä jatkaa opintoja ja näyttää, että pystyt siihen? Opiskelu on tärkeämpää kuin klikit.
Millä tavalla otit kontaktia muihin vai otitko? Jos joku poistuu kiireellä paikalta kotiin, menee yksin istumaan eikä ota avoimesti juttelukontaktia tai vastaa kunnolla niin muiden on hankala kiinnostua seurastasi. Omalla vuosikurssilla on sen tyylisiä ihmisiä ja en enää ala kannattelemaan ketään. Jos ei synkkaa niin ei synkkaa
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa ne yksinäisetkin mukaan. Ne, jotka eivät ole heti suuna päänä ryhmäytymässä, mutta kyllä se osallisena olo on heillekin tärkeää.
Pariin kymppiin mennessä vaan oletetaan, että ihminen on kehittänyt riittävästi sosiaalisia taitoja niin että osaa itsekin ryhmäytyä. Perässävedettävää pidetään ikäistään jälkeen jääneenä ressukkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Höpö höpö. Missään porukoissa ei kannata alkaa roikkumaan, niistä voi myöhemmin olla hankala kiemurrella irti.
Itse vältin luodit kun ekana vuonna yliopistolla en osallistunut mihinkään fuksiaisiin tai vastaaviin, enkä tiedekunnan bileisiin. Tarkkailin porukkaa kauempaa ja pikku hiljaa sieltä erottautui muutama tyyppi, joiden kanssa olen ystävä edelleen. Keskityin opintoihin ja mulla oli maine hikarina. Se sopi mulle oikein hyvin.
Kyllä normaali ihminen pystyy sekä opiskelemaan että luomaan ihmissuhteita. Opiskeluaikoina ne loppuiän suhteet luodaan, myöhemmin on paljon paljon vaikeampaa, ja onnellisuus riippuu hyvistä ihmissuhteista, ei siitä mitkä arvosanat oli yliopistossa. Niillä kun ei ole juuri mitään merkitystä.
Ihmiset on yleensä lapsellisia ja ryhmähenkisiä. Niitä omia lemppari porukoita järjestetään ja muut suljetaan ulkopuolelle. Myös näitä dynamiikaltaan sellaisia että yksi johtaa ja vetää koko porukkaa. Ovat lauma tyyppejä. Itselle tämä on vierasta sillä minun mielestä aikuisen pitäisi voida tulla toimeen kaikkien kanssa. Minä tulen lähtökohtaisesti toimeen kaikkien kanssa enkä leiriinny ja jengiydy vain harvojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on yleensä lapsellisia ja ryhmähenkisiä. Niitä omia lemppari porukoita järjestetään ja muut suljetaan ulkopuolelle. Myös näitä dynamiikaltaan sellaisia että yksi johtaa ja vetää koko porukkaa. Ovat lauma tyyppejä. Itselle tämä on vierasta sillä minun mielestä aikuisen pitäisi voida tulla toimeen kaikkien kanssa. Minä tulen lähtökohtaisesti toimeen kaikkien kanssa enkä leiriinny ja jengiydy vain harvojen kanssa.
Ei se noin mene. Vaan normaali hyvät sosiaaliset taidot omaava ihminen menee isoon ryhmään, tutustuu siellä kaltaisiinsa (isossa ryhmässä on paljon hyvin erilaisia ihmisiä) ja luonnollisesti ystävystyy lähemmin näiden kaltaistensa kanssa. Ei se tarkoita etteikö ole kiva ja kohtelias muillekin.
Mutta jos siellä on joku joka ei puhu kellekään mitään, vastaa kysyttäessä parilla sanalla, pälyilee kulmiensa alta, välttelee yhteisiä aktiviteetteja niin mitä sellaisen kanssa pitäisi nuoren opiskelijan tehdä, kun ei ole kenenkään omahoitaja tai sosiaaliohjaaja?
Ja minä olin ennen tuo pälyilevä friikki, myöhemmin kkn näitä on ollut jossain ryhmissä niin tajuan miten outoa käytöstä se on.
Jep, näin käy usein myös kunnollisille ja hyville miehille..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on yleensä lapsellisia ja ryhmähenkisiä. Niitä omia lemppari porukoita järjestetään ja muut suljetaan ulkopuolelle. Myös näitä dynamiikaltaan sellaisia että yksi johtaa ja vetää koko porukkaa. Ovat lauma tyyppejä. Itselle tämä on vierasta sillä minun mielestä aikuisen pitäisi voida tulla toimeen kaikkien kanssa. Minä tulen lähtökohtaisesti toimeen kaikkien kanssa enkä leiriinny ja jengiydy vain harvojen kanssa.
Ei se noin mene. Vaan normaali hyvät sosiaaliset taidot omaava ihminen menee isoon ryhmään, tutustuu siellä kaltaisiinsa (isossa ryhmässä on paljon hyvin erilaisia ihmisiä) ja luonnollisesti ystävystyy lähemmin näiden kaltaistensa kanssa. Ei se tarkoita etteikö ole kiva ja kohtelias muillekin.
Mutta jos siellä on joku joka ei puhu kellekään mitään, vastaa kysyttäessä parilla sanalla, pälyilee kulmiensa alta, välttelee yhteisiä aktiviteette
Sosiaalisilta taidoiltaan heikkokin voi olla normaali. Häiriöstä puhutaan vasta, kun sosiaaliset taidot on hyvin huonot.
Täällä nyt jotenkin oudosti demonisoidaan kaveriporukoiden muodostaminen. Sehän on ihan luonnollista käytöstä. Usein ihmiset navigoituu kaltaisensa seuraan. Omalla luokalla monet kaverukset näyttääkin aika paljon toisiltaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on yleensä lapsellisia ja ryhmähenkisiä. Niitä omia lemppari porukoita järjestetään ja muut suljetaan ulkopuolelle. Myös näitä dynamiikaltaan sellaisia että yksi johtaa ja vetää koko porukkaa. Ovat lauma tyyppejä. Itselle tämä on vierasta sillä minun mielestä aikuisen pitäisi voida tulla toimeen kaikkien kanssa. Minä tulen lähtökohtaisesti toimeen kaikkien kanssa enkä leiriinny ja jengiydy vain harvojen kanssa.
Ei se noin mene. Vaan normaali hyvät sosiaaliset taidot omaava ihminen menee isoon ryhmään, tutustuu siellä kaltaisiinsa (isossa ryhmässä on paljon hyvin erilaisia ihmisiä) ja luonnollisesti ystävystyy lähemmin näiden kaltaistensa kanssa. Ei se tarkoita etteikö ole kiva ja kohtelias muillekin.
Mutta jos siellä on joku joka ei puhu kellekään mitään, vastaa kysyttäessä parilla sanalla, pälyil
Kyllä yleensä parikymppisen kyvyttömyys muodostaa sosiaalisia suhteita kertoo jostain ongelmasta. Siihen ei auta niiden pilkkaaminen, joilta suhteiden luonti onnistuu. Itsessä se vika on.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt jotenkin oudosti demonisoidaan kaveriporukoiden muodostaminen. Sehän on ihan luonnollista käytöstä. Usein ihmiset navigoituu kaltaisensa seuraan. Omalla luokalla monet kaverukset näyttääkin aika paljon toisiltaan
Jep. Ne jotka ei kavereita saa, puhuu halveksien jostain "johtajaa seuraavasta laumasta". Ei, kyllä ne on ihan tasa-arvoisia toisistaan välittävien ihmisten ystävyyssuhteita. Eikä kyse ole kiusaamisesta, jos joku tuppisuuna sivusta seurailevaa, yhteisiä aktiviteetteja pakenevaa tyyppiä ei väkisin roikoteta mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo se menee just noin. Porukka muodostuu tosi nopeasti, ja pitää olla itse aktiivinen ja hakeutua seuraan. Muodostettiin 5 hengen porukka opintojen alettua heti varmaan toisena päivänä, edelleen 7 vuotta myöhemmin pidetään tiiviisti yhteyttä. Muihin opiskelukavereihin ei mitään suhteita.
Esimerkkiä käytöksestä joka vieroksuttaa ihmisiä sos ryhmissä: eräässä harrastuksessa on alle 30 v mies, joka ei esim n 2 kuukauteen puhunut kellekään ikinä mitään, mutta kerran sitten kysyi koko porukan kauneimmalta tytöltä mitä tälle kuuluu ja että pääseekö tämän Facebook-kaveriksi, tyttö myöntyi joten mies halusi vielä heti varmistaa omin silmin että tulee sinne lisätyksi. Tämän jälkeen ei taas puhu kellekään mitään, ei edes yhteisissä harrastuksen ulkopuolisissa ruokailuissa tms. Whatsapp ryhmässä kyselee välillä haluaako joku tulla heittelemään frisbeetä tms, mutta kuka ihme tuollaisen kanssa lähtisi yhtään mihinkään.
Onko eroa nais/miesvaltaisilla aloilla. Naisena tunsin koko opiskeluajan olevani lähes yksin miesvaltaisiella alalla vaikka kävinkin ja järjestin yhteisiä illanviettoja.
Sama jatkui työelämässä. Juttelin vain muutaman miehen kanssa vaikka työkavereita oli satoja.
Kuka edes haluaa kavereita. Itse en ole pätkääkään kiinnostunut muista ihmisistä myös entisenä kiusattuna. Torjun kaikki naiset ja miehet jotka yrittävät tutustua minuun. Suurin osa ihmisitä ei ole hyviä ihmisiä
Vierailija kirjoitti:
Kuka edes haluaa kavereita. Itse en ole pätkääkään kiinnostunut muista ihmisistä myös entisenä kiusattuna. Torjun kaikki naiset ja miehet jotka yrittävät tutustua minuun. Suurin osa ihmisitä ei ole hyviä ihmisiä
Normaali ihminen haluaa kavereita. Sulle on kiusaamisen, geenien ym myötä kehittynyt traumoja tai persoonallisuushäiriö, joka on tehnyt sinusta epäluuloisen ja epänormaalin.
Vierailija kirjoitti:
Onko eroa nais/miesvaltaisilla aloilla. Naisena tunsin koko opiskeluajan olevani lähes yksin miesvaltaisiella alalla vaikka kävinkin ja järjestin yhteisiä illanviettoja.
Sama jatkui työelämässä. Juttelin vain muutaman miehen kanssa vaikka työkavereita oli satoja.
Ei pelkkä sukupuoli ole yleensä este. Yks miesvaltaisella alalla opiskellut tuttu ei saanut ystäviä, kun ei hän tiennyt pojista mitään eikä miten niiden kanssa ollaan.
Tämä varmaan on ihan totta "rällästysporukoiden" osalta, mutta muuten en allekirjoita. Itse olin koronakaranteenissa ensimmäiset pari viikkoa, joten luonnollisesti missasin siis ihan koko orientaatioviikon ja kaikki aloitusbileet. No, olen vähän vanhempi opiskelija joten en minä niihin bileisiin olisi muutenkaan mennyt, mutta nimenomaan nämä nuoremmat opiskelijat ryhmääntyivät silloin. Löysin kyllä sitten kursseilta ihan hyvin samanhenkistä porukkaa, myöhemmin on pienen porukan kanssa pidetty ihan tiivistikin yhtä, ja yliopistolla käydessä aina löytyy joku "juttelututtu".
Nyttemmin olen jo työllistynyt omalle alalle ja opiskelut raahaa siinä mukana eikä haittaa yhtään, ettei ole siellä enemmän sitä ryhmää. Tietysti jos sellainen perinteinen opiskelijaelämä kiinnostaa enemmän, niin kurjaa jos ei pääse heti piireihin mutta en silti heti ensimmäisillä viikoilla luovuttaisi, kyllä sitä on mahdollista löytää vielä kursseiltakin ystäviä, kun vaan reippaasti ottaa kontaktia muihin.