Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni perui kummiutensa kun tulevalla vauvallani todettiin downin syndrooma.
14.07.2024 |
Ollaan siis oltu ystäviä lapsesta saakka ja silloin jo lupauduttu toistemme esikoisille kummeiksi.
Nt- ulltrassa vauvallani havaittiin sen verran niskaturvotusta, että tehtiin kromosomitestit, joiden tuloksena havaittiin ds.
Raskaus on sen verran pitkällä, joten en pysty sitä keskeyttämään vaikka lääketieteellisin perustein abortin saisinkin
Kun kerroin asiasta ystävälleni, hän suositteli minua keskeyttämään raskauden.
Kerroin hänelle että mieheni kanssa olemme päättäneet pitää lapsen, jolloin tämä Ystäväni sanoi, ettei halua ensimmäiseksi kummilapsekseen vammaista lasta
Hän haluaa terveen kummilapsen, jonka kanssa voi tehdä kivoja juttuja ja käydä kahviloissa ja konserteissa.
Sanoi vielä, että voi suostua kummiksi, jos joskus saan terveen vauvan.
Olen aivan järkyttynyt ja sanaton.
Kommentit (332)
Se vaan tahtoo paskalasti levitä kaikkien hartioille. Parempi sanoa suoraan, ettei ole valmis toimimaan likasankkona itse valituille ongelmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteita herättävä trollaus.
Sillähän ei ole mitään merkitystä onko tämä trollausta (keksitty juttu) vai todellisuutta. Tärkeintä on keskustelu ja suhtautuminen vammaisiin. Kuten kommenteista näkyy, mielipiteitä on laidasta laitaan. Mutta se mikä on todellisuutta, on se, että vaikka kuinka sikiödiagnostiikkaa kehitetään, aina syntyy vammaisia lapsia. Joko tietynlaisena valintana ( etukäteen tiedossa) tai yllättäen. Kaikkea ei voi testata. Ja miten me suhtaudumme heihin, kertoo aika paljon yhteiskunnan *suvaitsevaisuudesta*. Suvaitsevuudesta, joka kohdistuu ihan kaikkeen normaalista poikkeavaan paitsi kehitysvammaisuuteen.
Niin kauan kuin se ei kosketa itseä, on helppo olla jotain mieltä asiasta, mutta kun se osuu kohdalle, asia enää olekaan niin mustavalkoinen. Silloin rupeaa miettimään tosiaan millä mitataan ihmiselämän arvo. Kenellä on oikeu
Ja miten me suhtaudumme heihin, kertoo aika paljon yhteiskunnan *suvaitsevaisuudesta*. Suvaitsevuudesta, joka kohdistuu ihan kaikkeen normaalista poikkeavaan paitsi kehitysvammaisuuteen
Niin ja tätä varten ei ole kehitetty esim. pride tyyppistä kulkuetta ja puistojuhlia, joka mielestäni olisi ihan hyvä myös suvaitsevuuteen nähden kehitysvammaisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammainen lapsi ei kuulu tähän maailmaan.
Kuuluu yhtä paljon kun sinäkin!!!
Luontokin karsii yksilöt jotka viallisia.
Luonto kärsisi todennäköisesti sinutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että tuli nyt ilmi, mikä tahditon, tunteeton urpo. Siinä taisi mennä se ystävyys. Hae vertaistukea down-lasten vanhemmilta. Paljon tsemppiä!
Miksi pitäisi hakea "vertaistukea" down-lasten vanhemmilta? Uskomaton kommentti. Sivusta
Mitä et siis ymmärtänyt? Esim. Downiaiset-järjestössä on down-lasten vanhempia. Kyllä vertaistuessa on voimaa.
kuinka downia sen elämän pitää olla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni syntyi täysin terveenä ja kummeisikin oli suorastaan tunkua.
Valitsin sitten kummeiksi Sisareni ja kaksi parasta ystävääni. Ensimmäiset 2 vuotta kummit olivatkin läsnäolevia, huom. ei mitään lahja- automaatteja vaan henkisesti läsnä, ja mekin pidimme vastavuoroisesti heihin yhteyttä.
Lapseni kehitys alkoi taantua, ja kolmevuotiaana hän sai mm autismidiagnoosin, joka johtui osaltaan harvinaisesta geenivirheestä.
Kummit häipyivät hiljaa takavasemmalle.
Eli kyllä AP: n kuvailemassa "ystäviä"todellakin on olemassa. Valitettavasti.
Kunnoliset ihmiset taitavat pikemminkin olla vähemmistössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammainen lapsi ei kuulu tähän maailmaan.
Kuuluu yhtä paljon kun sinäkin!!!
Luontokin karsii yksilöt jotka viallisia.
Luonto kärsisi todennäköisesti sinutkin.
Aikanaan, kuten meidät kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että harmittaa ja olet pettynyt, mutta tuo oli kuitenkin lopulta pelkkä onnenpotku niin sinulle kuin vauvallesikin.
Kukaan ei ansaitse noin myrkyllistä ihmistä kummikseen eikä ystäväkseen. Hyvä että tyypin todellinen luonne vihdoin paljastui ja riittävän ajoissa.
Olen täysin samaa mieltä. Ihmissuhteet punnitaan todella vasta vaikeuksien keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammainen lapsi ei kuulu tähän maailmaan.
Kuuluu yhtä paljon kun sinäkin!!!
Luontokin karsii yksilöt jotka viallisia.
Luonto kärsisi todennäköisesti sinutkin.
Aikanaan, kuten meidät kaikki.
Olisi jo karsinut.
Eikös Salkkareissa ollut joskus down-tyttö? Ja Hakekaa kätilö-sarjassa hurmaava down-poika. Lisäksi Pertti Kurikan Nimipäivät bändissä se hauska Toni rummuissa.
Onhan noita downeja, jotka ovat varmasti paljon mukavampia ihmisiä kuin ns. terveet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteita herättävä trollaus.
Sillähän ei ole mitään merkitystä onko tämä trollausta (keksitty juttu) vai todellisuutta. Tärkeintä on keskustelu ja suhtautuminen vammaisiin. Kuten kommenteista näkyy, mielipiteitä on laidasta laitaan. Mutta se mikä on todellisuutta, on se, että vaikka kuinka sikiödiagnostiikkaa kehitetään, aina syntyy vammaisia lapsia. Joko tietynlaisena valintana ( etukäteen tiedossa) tai yllättäen. Kaikkea ei voi testata. Ja miten me suhtaudumme heihin, kertoo aika paljon yhteiskunnan *suvaitsevaisuudesta*. Suvaitsevuudesta, joka kohdistuu ihan kaikkeen normaalista poikkeavaan paitsi kehitysvammaisuuteen.
Niin kauan kuin se ei kosketa itseä, on helppo olla jotain mieltä asiasta, mutta kun se osuu kohdalle, asia enää olekaan niin mustavalkoinen. Silloin rupeaa miettimään tosiaan m
Harvinaisen tyhmä kommentti.
Jos lapsi kärsii synnytyksessä hapenpuutteesta ja vammautuu, mistä hänelle niitä valmiuksia hokkus pokkus tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammainen lapsi ei kuulu tähän maailmaan.
Kuuluu yhtä paljon kun sinäkin!!!
Luontokin karsii yksilöt jotka viallisia.
Mitä sitten vielä täällä teet?
Minullapa ei ole downia, ähäkutti!
Ei ole vaan vakava aivovamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni syntyi täysin terveenä ja kummeisikin oli suorastaan tunkua.
Valitsin sitten kummeiksi Sisareni ja kaksi parasta ystävääni. Ensimmäiset 2 vuotta kummit olivatkin läsnäolevia, huom. ei mitään lahja- automaatteja vaan henkisesti läsnä, ja mekin pidimme vastavuoroisesti heihin yhteyttä.
Lapseni kehitys alkoi taantua, ja kolmevuotiaana hän sai mm autismidiagnoosin, joka johtui osaltaan harvinaisesta geenivirheestä.
Kummit häipyivät hiljaa takavasemmalle.
Eli kyllä AP: n kuvailemassa "ystäviä"todellakin on olemassa. Valitettavasti.
Mun mielestä tää koko kummiushöpötys on yhtä tyhjän kanssa noin yleisestikin. Mun lapset on 16v ja 13v, kummankaan kummit eivät ole missään tekemisissä, esikoisen kummeista katosi puolet kun avioero astui voimaan lapsen isästä (lapsi oli tällöin 4v), ja kummit olivat "isän puolelta", sylikumminsa on minun silloinen hyvä ystävä jonka kanssa ystävyys vaan hiipui elämän/ajan myötä, ilman mitään sen vakavampaa syytä. Rippijuhlissa sylikummi kyllä kävi viime kesänä, mutta muuten hänestä ei ole kuulunut tai ole käynyt kylässä koskaan, esim lapsen synttäreillä - vaikka kutsuttu ollaan.
Eron jälkeen (10v sitten) olin tarkka siitä, etten ollut yhteydessä ystäviini vain kysyäkseni heitä lapsenlikoksi, joten varmaan osa ystävistä koki tän niin että otin etäisyyttä - ja näin ne ystävyydet sit hiipui. Itse olin tuolloin totaaliyhärinä aivan yksin ja tosi loppu, työuupumustakin mulla oli tuohon aikaan, sillä yllättävän eron vuoksi oli mentävä töihin kun kuopus oli vuoden ikäinen - ja omat paukut yhteydenpitoon todella minimaaliset.
Kuopukselle (joka oli avioeron aikaan alle vuoden ikäinen) valittiin "vain" 2 kummia joista toinen, hyvä ystäväni, menehtyi viitisen vuotta sitten, ja toinen muutti ulkomaille uuden miehensä työn perässä pari vuotta sitten ja pyöräytti vielä nelikymppisenä pari muksua. Hän on keskittynyt oman perheen kasvattamiseen Keski-Euroopassa, ei tule viestiä, synttärikorttia eikä muutakaan toivotusta mun muksun synttärinä. Enkä ole katkera tästä, sillä elämä vie ja kuljettaa.
Mun näkökulmastani ystävyys on tuhat kertaa arvokkaampaa kuin kummius. Ei tämmösten turhanpäiväisten titteleiden kannattaisi antaa tulla ystävyyden väliin.
Vierailija kirjoitti:
Olin mieheni kanssa lentokentällä jonossa. Edessämme oli ehkä noin 20-25-vuotias down-poika vanhempineen. Poika oli tuijottanut minua jo jonkin aikaa, joten olo oli melkoisen vaivautunut.
Yhtäkkiä hän otti pari askelta ja tarrasi rintoihini. Olin aivan kauhuissani. Hänen vanhempansa siinä jotain hyssyttelivät "älähän nyt", mutta kumpikaan ei noteerannut minua eikä koko tapahtumaa sen kummemmin. Eivät pahoitelleet asiaa mitenkään, aivan kuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Itse olisin vastaavassa tilanteessa pahoitellut asiaa syvästi ja kysynyt, onko hyökkäyksen kohteeksi oleva nainen kunnossa.
Ei tuntunut ihan "mukavalta vekkulilta" tämä poika, eivätkä vanhempansakaan. Kammottava kokemus.
Eli mitään muuta vakavaa ei tapahtunut kuin se, että sinä et suvainnut toista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotkaa kirkosta niin ei tarvitse miettiä kummeja nimenantotilaisuudessa. Sitäpaitsi nykyään on hankala edes löytää kirkkoon kuuluvia jotka kelpaisivat kummiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävältä tulee kestää suoruus ja rehellisyys. Jos kerran kokee näin vahvasti ettei halua eikä pysty, niin on pelkästään hyvä asia että ilmaisee sen suoraan eikä ala näyttelemään jotain mitä ei ole, eikä tunne.
Niin hyvä se on, että sanoi suoraan. Ap sai selville ystävän pinnallisuuden, joka kehtaa suositella lapsuudenystävän lasta aborttiin. Kylmä ihminen. Juoruilee nyt varmaan ympäriinsä kavereilleen puhuen pahaa.
Ihan järkevä suositushan tuo on. Eikä siinä ole kyse mistään pinnallisuusesta.
On!
Vierailija kirjoitti:
Kiva maksaa tämänkin down-lapsen elämä.
Haistapa paska!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ystävyys jäisi osaltani tuohon. Mikä ääliö!
Miksi? Tajuatko kuinka hel vetin vaikeaa elämä on vammaisen ja sairaan lapsen kanssa saati minkälainen elämä lapsella on? Kaikki osapuolet pääsevät helpommalla, kun lapsi on täysin terve.
Oletko ihan varma? Entäs kun se täysin terve lapsi päätyy syrjäytyneeksi, alkoholistiksi, huumeiden käyttäjäksi, pahoinpitelee tai jopa tappaa jonkun? Oletko sittenkin sitä mieltä, että kaikki pääsivät helpommalla?
Aivan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteita herättävä trollaus.
Sillähän ei ole mitään merkitystä onko tämä trollausta (keksitty juttu) vai todellisuutta. Tärkeintä on keskustelu ja suhtautuminen vammaisiin. Kuten kommenteista näkyy, mielipiteitä on laidasta laitaan. Mutta se mikä on todellisuutta, on se, että vaikka kuinka sikiödiagnostiikkaa kehitetään, aina syntyy vammaisia lapsia. Joko tietynlaisena valintana ( etukäteen tiedossa) tai yllättäen. Kaikkea ei voi testata. Ja miten me suhtaudumme heihin, kertoo aika paljon yhteiskunnan *suvaitsevaisuudesta*. Suvaitsevuudesta, joka kohdistuu ihan kaikkeen normaalista poikkeavaan paitsi kehitysvammaisuuteen.
Niin kauan kuin se ei kosketa itseä, on helppo olla jotain mieltä asiasta, mutta kun se osuu kohdalle, asia enää olekaan niin m
Lainaus ei onnistu, mutta nro 157:lle: Synnytyksen yhteydessä tulevasta hapenpuutteesta.
En missään kohdassa kommentissani puhunut mistään valmiuksista, joita lapselle tulisi. Ja sillä ei varsinaisesti ole merkitystä, johtuuko kehitysvammaisuus geenivirheestä vai synnytksessä syntyneestä ongelmasta. Kannattaa lukea viesti ennen kuin vastaat siihen.
Todella ikävää. Minulla on 4 kummilasta, enkä olisi voinut kuvitellakaan peruvani lupaustani mistään syystä <3 lapsia ei "tilata", jokainen on äärimmäisen tärkeä ja arvokas. Jätä nuo trollien sairaat vastaukset huomiotta, ei ole normaaleja.
Ainakin veljeni down-kummipoika on iloinen ja hymyileväinen kaveri. Nyt jo aikuinen mies, joka on tuonut paljon iloa ympärilleen. Vanhemmat olivat nuoria 25v kun vauva syntyi. Eli ei kaikkea voi ennalta tietää minkälainen lapsesta tulee. Ei terveenkään.