Ystäväni perui kummiutensa kun tulevalla vauvallani todettiin downin syndrooma.
Ollaan siis oltu ystäviä lapsesta saakka ja silloin jo lupauduttu toistemme esikoisille kummeiksi.
Nt- ulltrassa vauvallani havaittiin sen verran niskaturvotusta, että tehtiin kromosomitestit, joiden tuloksena havaittiin ds.
Raskaus on sen verran pitkällä, joten en pysty sitä keskeyttämään vaikka lääketieteellisin perustein abortin saisinkin
Kun kerroin asiasta ystävälleni, hän suositteli minua keskeyttämään raskauden.
Kerroin hänelle että mieheni kanssa olemme päättäneet pitää lapsen, jolloin tämä Ystäväni sanoi, ettei halua ensimmäiseksi kummilapsekseen vammaista lasta
Hän haluaa terveen kummilapsen, jonka kanssa voi tehdä kivoja juttuja ja käydä kahviloissa ja konserteissa.
Sanoi vielä, että voi suostua kummiksi, jos joskus saan terveen vauvan.
Olen aivan järkyttynyt ja sanaton.
Kommentit (332)
Vaikka tämä todennäköisesti provo onkin, niin sillä pienellä todennäköisyydellä jos ei olekaan:
Ystäväsi käytös on todella töykeää - mutta ymmärrettävää. Siinä mielessä siis, että kovin moni ei loppujen lopuksi ole kovin hyväsydäminen, ja olisin varmaan itsekin ihan itsekkyyttäni päätynyt samaan ratkaisuun. Mutta näin sivustaseuraajana pystyn ottamaan osaa, koska onhan tuo tilanne perseestä.
Muistaakseni omassa raskaudessani tehtiin ihan rutiinina sekä nt-ultra että kromosomitesti verestä. Tosin se ehkä liittyi ikääni, kun olin yli 30-vuotias. Nämä testit tehtiin tosi aikaisessa vaiheessa, hyvissä ajoin ennen raskauden puoliväliä jolloin oli sitten vuorossa jo todella tarkka rakenneultra. Nuo ds-seulonnat tehdään siis tosiaan niin aikaisin, että abortti olisi kyllä täysin mahdollinen, enkä ymmärrä miksi ap:n kohdalla näin ei olisi.
Muilta osin en ota kantaa suuntaan enkä toiseen, paitsi että aloitus vaikuttaa olevan provo.
Kävin kalja kaupassa.
5 isoa tölkkiä Karhu olutta
Jaa, siinä ilta kuluu rattoisasti 🍺🍺
Miksi aborttioikeutta ei käytetä kun siihen olisi mahdollisuus?
Minun lapseni syntyi täysin terveenä ja kummeisikin oli suorastaan tunkua.
Valitsin sitten kummeiksi Sisareni ja kaksi parasta ystävääni. Ensimmäiset 2 vuotta kummit olivatkin läsnäolevia, huom. ei mitään lahja- automaatteja vaan henkisesti läsnä, ja mekin pidimme vastavuoroisesti heihin yhteyttä.
Lapseni kehitys alkoi taantua, ja kolmevuotiaana hän sai mm autismidiagnoosin, joka johtui osaltaan harvinaisesta geenivirheestä.
Kummit häipyivät hiljaa takavasemmalle.
Eli kyllä AP: n kuvailemassa "ystäviä"todellakin on olemassa. Valitettavasti.
Kannattaa muistaa, että kaikista down-ihmisistä ei todellakaan tule mitään aurinkoisia ja tomeria energiapakkauksia, jotka pystyvät itse tekemään asioita. Osa täysin passattavia, impulssikontrolli nolla, eivätkä välttämättä opi kunnolla puhumaan. Muusta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Down lapsesta on niin paljon vaivaa. Sairauksia ja muuta että hän ei varmaan jaksaisi kummina. Siinä mielessä ihan hyvä päätös. Olisi varmaan pitänyt hankkia lapset vähän nuorempana eikä juuri vasta ennen vaihdevuosia.
Nuorempana? Olen 26. AP.
Ymmärrän että harmittaa ja olet pettynyt, mutta tuo oli kuitenkin lopulta pelkkä onnenpotku niin sinulle kuin vauvallesikin.
Kukaan ei ansaitse noin myrkyllistä ihmistä kummikseen eikä ystäväkseen. Hyvä että tyypin todellinen luonne vihdoin paljastui ja riittävän ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ystävyys jäisi osaltani tuohon. Mikä ääliö!
Mikä tarve naisilla on antaa lasten tulla ystävyyden väliin?
Tuo ystävä meni aivan itse ystävyyden väliin.
Hänhän vain pakitti tehtävästä, johon oli aiemmin lupautunut. Vähän kuin ystävä lupautuisi ensin muuttoavuksi ja sitten selviäisikin, että muutto on 25. kerrokseen ja hissi on rikki. Jokainen järkevä ihminen ymmärtäisi, että ei kauheasti hotsita.
NT-ultra tehdään ennen vkoa 12. Jos paljon hydropsia eli turvotusta, tehdään parin päivän sisään istukkabiopsia, jonka tulokset 48 h sisällä. Mahdollisuus keskeyttää kromosomipoikkeman takia rv 20. Tämä on siis provo.
Ihanaa kuitenkin että lapsi saa syntyä. Teille tulee ihana lapsi.
No niiden vammaisten kanssa voi käydä elokuvissa ja kahvilassa. Näin me tehtiin ja niin moni muukin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että kaikista down-ihmisistä ei todellakaan tule mitään aurinkoisia ja tomeria energiapakkauksia, jotka pystyvät itse tekemään asioita. Osa täysin passattavia, impulssikontrolli nolla, eivätkä välttämättä opi kunnolla puhumaan. Muusta puhumattakaan.
Pikkulapsina söpöjä kun ovat helposti (fyysisesti) ohjailtavissa. Mutta sitten myöhemmin ovat henkisesti kaksivuotiaita, mutta voimaa on kuin aikuisella miehellä, niin siinä on söpöys kaukana. Mediaan yms otetaan aina vaan ne lievät esimerkit, joten monella on ruusuinen kuva downista.
Jos on kokemusta vammaisuudesta ja sairaudesta perheessä, ehkä ei ota niin voimakkaasti kantaa kummiudesta kieltäytyjää vastaan.
Kaikella kunnioituksella ja sympatialla vammaisia ja sairaita henkilöitä sekä heidän perheitään kohtaan.
Vaikka provohan tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että tuli nyt ilmi, mikä tahditon, tunteeton urpo. Siinä taisi mennä se ystävyys. Hae vertaistukea down-lasten vanhemmilta. Paljon tsemppiä!
Miksi pitäisi hakea "vertaistukea" down-lasten vanhemmilta? Uskomaton kommentti. Sivusta
Mitä et siis ymmärtänyt? Esim. Downiaiset-järjestössä on down-lasten vanhempia. Kyllä vertaistuessa on voimaa.
Ei todellakaan ole voimaa siinä, että joutuu kantamaan sadan muunkin murheet!
Oot vissiin aika tunnevammainen ja yksinäinen persu. Voi reppanaa. Täällähän sinä saat paljon vertaistukea yli laudan yli vuodon jälkeen.
Down lapset on ihania vekkuleita. Monesti myös aikuisina ihan työkykyisiä kansala
Entä kun ne on 30v ja edelleen " vekkuleita".
Ihan kuin jostain hassuista lemmikeistä puhuttaisiin.
Tai kun tämän "vekkulin" vanhemmat ikääntyy eikä jaksa hoitaa enää.
Kyllä siinä on paljon mietittävää. Jotkut ei vaan oikein ymmärrä.
Tai katsoo kapeasti asiaa...
Jos tulee terve vauva voi suostua kummiksi, tyhmiä ihmisiä lähelläsi?
Itse vaikeasti kehitysvammaisen lapsen äitinä ymmärrän sekä sinua että ystävääsi. Niin kauan kun itsellä ei ole mitään kosketuspintaa vammaisuuteen, sehän on jotain ihan kamalaa. Sitä ei halua nähdä, sen kanssa ei halua olla tekemisissä.
Kun se sitten osuu omalle kohdalle, on pakko kasvaa siihen. Ja sen jälkeen huomaakin, että vammainen lapsi on ensisijassa oma rakas lapsi. Vammaisuus vaikuttaa joihinkin asioihin, mutta down-lapset nyt kuitenkin kehittyvät omassa tahdissaan ja ovat hyvinkin rakastettavia (toki, jos mukaan tulee sydänvika tms liitännäissairauksia on asia hankalampi).
Minä olin onnekas ja ystäväni olivat valmiita kohtaamaan vammaisen lapseni ilman ennakkoluuloja. Itse en ehkä olisi samaan kyennyt silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammainen lapsi ei kuulu tähän maailmaan.
Kuuluu yhtä paljon kun sinäkin!!!
Luontokin karsii yksilöt jotka viallisia.
Mitä sitten vielä täällä teet?
Minullapa ei ole downia, ähäkutti!
Toivottavasti ei ole muita lapsia perheessä. Tuollainen vie kaiken tilan ja energian jatkossa. Pidennetty mahd. aborttiin tulee hyödyntää juuri tällaisissa tilanteissa.
Tuo ystävä meni aivan itse ystävyyden väliin.