Miks perheelliset miehet katsoo säälivästi yksinäistä naista?

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole sukupuolikysymys, mutta huomannut saman. Kunpa yksinäiset ihmiset eivät joutuisi kaiken muun lisäksi kantamaan vielä arvioivien katseiden taakkaa. 

Onko yksinoleminen ja eläminen taakka?

No ehkä jos se ei ole oma valinta mutta kyllä nykypäivänä hyvin monet naiset valitsee tieten tahtoen sinkkuelämän. Itsekin olen sen valinnut.

Itsellä kokemus että kumppanin tai perheen kanssa syömään tai johonkin tapahtumaan tms. tulevat naiset katsovat karsaasti yksin tulevaa naista. Hälytyskellot ilmeisesti soi välittömästi. Mikä on kyllä meloisen koomista. On käynyt niin että jos on kutsuttu vaikka kylään niin siellä naisilta on saanut happamia katseita ja joskus ilkeitä heittoja tai on puhuttu toisen kanssa niin että se on tarkoitettu minulle kuultavaksi. 

En ole huomannut yhdenkään miehen katsovan minua säälivästi,  muilla tavoilla kyllä jos uskaltavat.  Eikä siinä mitään, ei silmä osaa vie eikä vahingoita ketään.  Ja vaimoille ja tyttöystäville; en ole kiinnostunut sen takia sinkkuna elänkin.  Toki niitä saalistajiakin voi olla......

Josku säälittää mies joka on selkeästi hyvin vaivautunut  eikä tiedä voiko ympärilleen katsoa.  Hyvin koulutettu reppanat.

Mitä säälittävää on käydä yksin syömässä? Olen itse perheellinen, mutta käyn joskus yksinkin paikoissa - en ole tiennyt, että joka paikkaan olisi pakko mennä aina perheen kanssa. En toisaalta ole kiinnittänyt huomiota muihin ravintoloissa kävijöihin, koska he eivät kiinnosta minua. Outoa, jos jotkut siellä keskittyvät tekemään kummallisia oletuksia muista ihmisistä.

Vaikeaksi ja rajoittuneeksi menisi elämä, jos joka paikkaan pitäisi mennä lasten kanssa. Ei edes festareille pääsisi (ovat usein K-18), ja leffassakin voisi enää mennä katsomaan jotain Risto Räppääjiä.

Korkeintaan joskus joku katsonut haikeana kun lurn rauhassa kirjaa kahvin ja leivoksen kanssa samalla kun itse rauhoittelevat uhmaikäistä 😅 

Voi olla myös omaa tulkintaasi ap. Voi toki olla että joku katsookin arvostelevasti yksin olevaa  ja projisoi häneen omia pelkojaan yksinjäämisestä. Joku voi katsoa ihaillen kun ei itse haluaisi/uskaltaisi tulla ravintolaan/elokuvateatteriin yksin. Perheellinen voi katsoa myös kateellisena yksin istuvaa, omasta vapaudestaan nauttivaa ihmistä kun itse kamppailee perheen sisäisten ristiriitojen ja lasten huonon käytöksen yms. kanssa. Yksin olevaa naista voi joku perinteisesti/vanhanaikaisesti ajatteleva katsoa arvostellen ja säälien kun tämä ei ole "saanut" miestä/perhettä itselleen. 

Kukaan ei kuitenkaan todellisuudessa tiedä mitä joku itselle täysin vieras ihminen ajattelee. Itse pyrin kouluttamaan itseäni yhä enemmän siihen etten välitä vähääkään siitä mitä muut ihmiset ajattelevat tavastani olla ja elää. Keskityn omaan sisimpääni ja sisältä ohjautuvuuteen, en ulkoaohjautuvuuteen eli siihen mitä muut ihmiset minusta mahdollisesti ajattelevat.

Mistä sen tietää onko ihminen yksinäinen jos liikkuu yksin? :D esim itse olen kaukosuhteessa ehkä aina kumppanin kanssa 

Joo. Varatut jotenkin katsoo vaikkei tarvisi tuijotella. Joku uteliaisuus tai tapitustaipumus? Säälistä ei tietoa. Tuskin sillä elämä paranee ihan, empatia on toinen.

En ole kokenut arvostelevia katseita miehiltä kun olen ollut yksin missään. Päinvastoin mikäli ovat minua katselleet hiukan pitempään niin vilkaisen miehen seuralaista ja ymmärrän miksi minua katsotaan.

En ole niinkään katseisiin kiinnittänyt huomiota, mutta ei AP:n aloitus pelkkää oman pään sisäistä tulkintaa ole.

Hiljattain olin eräässä tapahtumassa puolisoni kanssa ja lähdin baaritiskille ostamaan viinilasillisen. Kun vuoroni tuli, miesmyyjä sanoi minulle: "Oletko täällä ihan yksin, eikö sulla ole ketään?" Olin yllättynyt, hämmentynyt, loukkaantunutkin. Vastasin: "En nyt ihan yksin, mutta tulin ostamaan juotavaa." Juoman saatuani palasin puolisoni luokse iltaa istumaan.

Tulipahan selväksi, että yksin en mihinkään menisi.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole koskaan huomannut että katsoisivat, yleensä keskittyvät omaan seurueeseen ja ruokaan. 

Itse huomasin viimeksi ravintolassa puolisonii kanssa syödessäni kiukuttelevan lapsiperheen, en laittanut merkille, oliko joku yksin.

Eikö ole loogisempaa, että joku on ravintolassa syömässä yksin. Ei yksin tule ehkä laitettua ruokaa.

Jos katsovat, on vain sinun tulkintaasi, että säälivästi. Kenties sinulla on huono itsetunto.

Jospa katsovatkin uteliaina, kuten usein miehet naisia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta pikemminkin pariskunnan naiset tuijottavat kun käyn yksinäni esimerkiksi konserteissa ja elokuvissa. Erityisesti vähän vanhemmat naiset.

Ehkä ovat sitä sukupolvea jossa ollaan paitsi tunnetasolla myös käytännössä riippuvaisia toisesta. Me mennään, me tehdään, me ajatellaan. 

Oletko jotenkin herkistynyt ja tuijotat muita olettaen, että sinua tuijotetaan? Miten  pimeässä elokuvateatterissa voi edes ketään tuijottaa? Lapsen ollessa pieni kävin aina joskus elokuvissa ja ihan yksinäni, mies jäi hoitamaan lasta. 

Vierailija kirjoitti:

En ole niinkään katseisiin kiinnittänyt huomiota, mutta ei AP:n aloitus pelkkää oman pään sisäistä tulkintaa ole.

Hiljattain olin eräässä tapahtumassa puolisoni kanssa ja lähdin baaritiskille ostamaan viinilasillisen. Kun vuoroni tuli, miesmyyjä sanoi minulle: "Oletko täällä ihan yksin, eikö sulla ole ketään?" Olin yllättynyt, hämmentynyt, loukkaantunutkin. Vastasin: "En nyt ihan yksin, mutta tulin ostamaan juotavaa." Juoman saatuani palasin puolisoni luokse iltaa istumaan.

Tulipahan selväksi, että yksin en mihinkään menisi.

Todella omituista käytöstä. Oikeasti on todella tavallista, että suhteessa olevat ihmiset tekevät myös asioita ilman kumppania.

Ihminen kaivaa omista epävarmuuksistaan tunteen, että kaikki tuijottavat minua ja mulkoilee äkäisenä ympäriinsä. 

Olin shoppailrmassa yksin ja päätin käydä myös syömässä. Menin itselleni uuteen ravintolaan, kuvittelin meneväni tavalliseen turkkilaiseen ravintolaan, mutta se olikin hienompi versio... valkoiset pöytäliinat ja valmiiksi katetut viinilasit/aterimet.

Paikalle tulee kohtelias tarjoilija, joka kysyy odotatteko kenties muuta seuruetta. Kuultuaan kieltävän vastauksen kerää ylimääräisen kattauksen pois 😁 varmaan ihan normi toimintaa, mutta olisi silti pitänyt ennemmin mennä johonkin normi kebab/pizzamättölään. 

Jotenkin saa sellaisen tunteen aloituksesta, että laoittaja on nainen joka tuntee jonkinlaista epävarmuutta yksin esim. syömään tulevaa naista kohtaan.

On oma perhemukana,  ja jotenkin nousee puolustuskannalle kun vapaa nainen ilmestyy näyttämölle. Siihen pitää sitten kehitellä itseään rauhoitellakseen teoria että miehet säälisivät yksin olevaa naista :)  Ehkä se tuo turvallisuudentunnetta, mene tiedä.  "Minun mieheni ainakin säälii tuollaisia raukkoja" :D

Kyllä ne voivatkin katsoa ja niille tulee mieleen että miksi toikin on täällä yksin. Jos näkee niiden naisen niin voi ihmetellä mikä pari toikin on.

Mulla oli ystävätär joka kuoli syöpään jotain 25 v. Hänellä oli pikkubroidi joka myös muutti sinne missä mäkin asuin. Todella fiksu ja hyvännäköinen. Olisin voinut sopia mulle vaikka mua nuorempi... aina välillä törmäiltiin.

Sitten eräänä jouluna hän oli ruotsinlaivalla vaimonsa kanssa. Joku ihan hirveän näköinen nainen ja tällä pikkulapsikatras. Olin aivan kauhuissani enkä voinut ymmärtää... kävi ihan hirveästi sääliksi ja tuli mieleen että miten tämmöinen edes on mahdollista. SÄÄLITTI  MIES IHAN HIRVEÄSTI. Miksi esim minä en olisi kelvannut? 

Tapasin avioliittoni aikaiset perhetuttumme pitkästä aikaa, kun muuttivat takaisin lähistölle. Mies sanoi lähes heti, että nyt kun sinun lapsesikin ovat jo muuttaneet pois kotoa, niin ota itsellesi uusi mies. Sanoin että kun en enää osaa tehdä ruokaakaan. Hän sanoi että ota sellainen mies, joka osaa tehdä.

Hän oli siis sitä mieltä että minulta puuttuu elämästä jotain tärkeää. Mitä tärkeää mies toisi elämääni? Tai niin, se riippuu tietty miehestä.