Miksi rakkauden kohde onkin usein helppo unohtaa suhteen jälkeen?

Niin, kyllähän tuo jälkeenpäin saa sanan rakkaus kuulostamaan naurettavalta.

Vierailija kirjoitti:

Niin, kyllähän tuo jälkeenpäin saa sanan rakkaus kuulostamaan naurettavalta.

Juu, ei se varmaan aitoa noissa tapauksissa ole. Vsi onko niin, että ihminen rakastuu vain kerran? Ja jos hänet on menettänyt, muut ovat kakkosluokan juttuja ja vain tätä yhtä ihmistä voi kaivata..

Ap

Jaa, minä taas ihastun sen verran harvoin, että kaikki isommat ihastukset ovat jääneet mieleen. Parisuhteessa en oo koskaan ollut, joten en osaa sanoa miten sitten eron kohdatessa kävisi. Tosin en alkaisikaan heppoisin perustein suhteeseen vaan vasta sitten siinä vaiheessa kun tuntuu että tuossa toi mun tyyppi nyt ihan oikeasti on. :)

N32

Rakkauden kohteen unohtaminen suhteen jälkeen johtuu subatomaarisista rakkaushiukkasista, jotka menettävät resonanssinsa aivojen limbisen järjestelmän kanssa. Kun suhde päättyy, nämä hiukkaset alkavat värähdellä eri taajuudella, mikä estää niiden vaikutuksen muistikeskuksiin, kuten hippokampukseen ja amygdalaan. Tästä syystä rakkauden kohteen muistot alkavat häipyä, tehden kohteen unohtamisesta helpompaa.

Minä olen ollut rakastunut syvästi vain kerran. Mutta ihan hyviä juttuja olut muitakin mutta yhtäkään niistä en ole jäänyt kaipaamaan. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, kyllähän tuo jälkeenpäin saa sanan rakkaus kuulostamaan naurettavalta.

Juu, ei se varmaan aitoa noissa tapauksissa ole. Vsi onko niin, että ihminen rakastuu vain kerran? Ja jos hänet on menettänyt, muut ovat kakkosluokan juttuja ja vain tätä yhtä ihmistä voi kaivata..

Ap

En usko, että ihminen voisi rakastua vain kerran. Uskon, että se on mahdollista myöhemminkin JOS ymmärtää, että mahdollinen uusi kumppani on aivan oma uniikki yksilönsä ja että sitä ei kuulu verrata entiseen ensimmäiseen rakkauteen. Jos tämän toisen, kolmannen, neljännen tms. olisi kohdannut ensimmäiseksi rakkaudeksi, niin silloinhan se tuntuisi yhtä spessulta kuin se ensimmäinen. Aina kaikki mitä tekee ensimmäistä kertaa tekee asioista ainutlaatuisia, mutta on vain hyväksyttävä että tietyssä iässä kilometrejä on jo takana ja edellisiä kumppaneita voi olla historiassa useampikin.

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä taas ihastun sen verran harvoin, että kaikki isommat ihastukset ovat jääneet mieleen. Parisuhteessa en oo koskaan ollut, joten en osaa sanoa miten sitten eron kohdatessa kävisi. Tosin en alkaisikaan heppoisin perustein suhteeseen vaan vasta sitten siinä vaiheessa kun tuntuu että tuossa toi mun tyyppi nyt ihan oikeasti on. :)

N32

Juu ei montaa juttua minullakaan ja aluksi isoakin ihastusta, joka ei vain kehity täyteen kukkaansa ja sitten kaikki on helppo unohtaa. Ehkä ihminen rakastuu vain kerran elämässään.

Ap

Ei se ole ollut rakkautta vaan panetusta

Jokainen ihminen kiintyy omalla, yksilöllisellä tavalla. Näin ollen ei ole olemassa mitään yhtä, oikeaa rakkautta. Tärkeää on tunnistaa oma kiintymyssuhdetyylinsä ja löytää samalla tavalla kiintyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ollut rakkautta vaan panetusta

Saattoi olla näinkin kyllä!

Ap

Tuon ilmiön nimi on teflonlove. Eli ei tartu kiinni.

Monesti myös ei ymmärretä, mitä eroa on rakastumisella ja rakastamisella. Rakastaminen on omasta tahdosta riippuvaa. Että haluaa rakastaa toista silloinkin, kun on vaikeaa.

Nykymenoon sopii paremmin spontaanit ihastukset. Kun ihastumisen tunne menee ohi, niin eikun potkaistaan kumppani kierrätykseen.

Olet unohtanut "vaikka on ollut intohimoista." Ei intohimo ole rakkautta, se on tilapäinen häiriö joka menee ohi kun kohde poistuu. Itse kallistun myös tuohon ajatukseen ettei voi rakastua kuin kerran, jos kyseessä on ollut "Suuri Rakkaus" lähes hulluuden porteille. Silloin pienet ihastumisrakkaudet ei tunnu oikein miltään, kiintyä voi kyllä silti syvästikin.

En pysty samaistumaan. Kyllä minä muistan vanhat rakkaudet hyvin. Ei niitä montaa toki olekaan. 

Todnäk niissä tapauksissa kun itse tuli jätetyksi ja olisi halunnut jatkaa, niin tyypit säilyy muistissa pidempään.

Niin... rakkaushan ei ole tunne (tunteet tulee ja menee), vaan tahdon päätös.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ilmiön nimi on teflonlove. Eli ei tartu kiinni.

Monesti myös ei ymmärretä, mitä eroa on rakastumisella ja rakastamisella. Rakastaminen on omasta tahdosta riippuvaa. Että haluaa rakastaa toista silloinkin, kun on vaikeaa.

Nykymenoon sopii paremmin spontaanit ihastukset. Kun ihastumisen tunne menee ohi, niin eikun potkaistaan kumppani kierrätykseen.

Rakastumista tarvitaan silti. Vaikka kohtaisi kumppanin, joka olisi valmis rakastamaan ja rakentamaan yhteistä tulevaisuutta, niin jonkinlainen rakastumisen tunne pitää silti mielestäni olla. Tosin, se voi omasta mielestäni tulla myös viiveellä, eikä se tee siitä yhtään huonompaa. Suhtaudun itse hyvin epäilevästi ihmisiin jotka ihastuvat joka toinen sekunti uuteen ihmiseen.

N32

Yleensä itse ainakin olen tehnyt sisäisesti eroa suhteissa jo jonkin aikaa tai kauan jopa vuosia niin sitten erot ovat olleet aina helppoja. 

Ollut niitä jotka jää unholaan yllättävänkin nopeasti ja niitä jotka haikeudella muistan lopun elämääni. 

15 vuoden avioliiton jätin taakseni yllättävänkin helposti tunnetasolla. Kun taas yksi lyhyt kesäromanssi 7 vuoden takaa ei tule koskaan lähtemään sydämestä. 

Ehkä se on se saavuttamattomissa? Sen takia jää kiinni, kun on liikaa jossiteltavaa?

Vierailija kirjoitti:

Olet unohtanut "vaikka on ollut intohimoista." Ei intohimo ole rakkautta, se on tilapäinen häiriö joka menee ohi kun kohde poistuu. Itse kallistun myös tuohon ajatukseen ettei voi rakastua kuin kerran, jos kyseessä on ollut "Suuri Rakkaus" lähes hulluuden porteille. Silloin pienet ihastumisrakkaudet ei tunnu oikein miltään, kiintyä voi kyllä silti syvästikin.

Näin se kyllä taitaa olla. Ehkä jokaiselle jollakin lailla on se yksi ja oikea rakkaus.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yleensä itse ainakin olen tehnyt sisäisesti eroa suhteissa jo jonkin aikaa tai kauan jopa vuosia niin sitten erot ovat olleet aina helppoja. 

Mä oon tehnyt tätä työsuhteissani :D En onneksi ole vuosia joutunut miettimään lähtöä, vaikka välillä se on tosi pitkältä ajalta tuntunutkin. Toivottavasti tuollaisessa sinun mainitsemassasi tilanteessa kumppani on kuitenkin ollut kartalla senhetkisestä tilanteesta, etkä ole yhtäkkiä pudottanut pommia, vaikka itse olisit työstänyt asiaa pidempään. Toinen ihminen pitää aina ottaa huomioon myös.