Lue keskustelun säännöt.
Mikä voi olla henkilöllä joka kuormittuu nopeasti
12.07.2024 |
Hän yrittää paljon, yrittänyt opiskella mutta aina lopettanut kesken kun ei siedä stressiä ja kuinka nopeasti asioita tulee, sanonut ettei luota että hän pystyisi. Hän käy tällä hetkellä töissä, mutta osa-aikaisesti. Ei kestä aamuvuoroja, koska hän kuormittuu myös niistä niin että nukkuu sitten vain jatkuvasti. Ongelmat alkoivat teini-iässä, aikuisena pahentuneet satunnaisesti.
Kommentit (73)
Ei välttämättä tiedä, mitä elämältä haluaa/ei halua mitään, mutta yrittää, kun ehkä toiset ympärillä vaativat, että jotain on tehtävä. Ei sitten pysty sitoutumaan viemään mitään loppuun, kun ei sillä tekemisellä ole merkitystä itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan itse migreenin, ilta-aamu-ilta-tyylisistä työvuoroista.. eli siis sairaus ja kuormitun.
Sitten minulla on traumoja.
Ja autoimmuunitauti niin tarvitsen vain enemmän lepoa ja rauhoittumista.
Näkyy ihan päällepäinkin miten raato olen jos ei toteudu lepo ja paljon nukkuminen.
Minun arjen pitää olla hyvin säännöllistä.
Mä oon tuollainen!! En tiedä mikä on, mutta kärsin myös ahdistuksesta ja ajoittain masentelen kun tuntuu ettei minusta ole mihinkään. Matematiikka on minulle hieman hankalaa. Olen 28v. Jos olen esim. Tehnyt aamuvuoroa, tarvitsen viikon jälkeen unta todella paljon, 8h ei riitä yössä vaan nukun sitten viikonlopun myös kokonaan. Näin on ollut teini-iästä saakka. Ahdistus tullut aikuisena. Olen kaikkea melkein kokeillut ja aina lopettanut opiskelut (yhden kerran en, kun sain tehdä etänä paljon ja silloin valmistuinkin!)
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelko? Paniikkihäiriö? Voimakas sosiaalisten tilanteiden jännittäminen kuormittaa kovasti ja usein tuo jännittäminen alkaa juuri teini-iässä.
Nuo voi olla myös traumaperäisiä oireita. Paniikkihäiriö ja jännitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trauma, autismi, ADHD, ei mikään?
Mikä trauma alkaa teininä oireilemaan?
Itselläni lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö.
Veljelläni sama ongelma, syyllisenä koulukaverin isä. Olisi ollut lahjakkuutta ja opiskelutkin menivät hyvin mutta elämä ei sitten lähtenyt käyntiin vaan putosi sairaseläkkeelle. Nyt on jo kaikenlaisia diagnooseja tuon trauman lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla mitä tahansa tai olla olematta.
Totuus kuitenkin on että me ihmiset olemme laumaeläimiä, eikä meille ole luontaista elää näin kuin elämme.
Esim. Adhd ei ole mikään vika aivoissa vaan ominaisuus joka menee helposti vikatilaan tässä hullunmyllyssä.
Se ettei jaksa aamuvuoroja, ei myöskään ole vika vaan ominaisuus.
Toki. Voihan se vikakin olla mutta näin yleisellä tasolla meidän ihmisten ei kuulukaan kyetä mahtumaan samaan muottiin, eikä olemaan kaikki voipia. Se ei tee toisesta viallista jos ei pysty tekemään aamuvuoroja.
Jos et ole kyseinen ihminen niin asiahan ei edes kuulu sulle mutta sairauttasi vaivaat päätäsi muiden asioilla(?)
Pienempään kaupunkiin/pitäjään muuttaminen voisi tehdä hyvää, mutta niissäkin on omat ongelmansa jotka joko tulee eteen tai sitten ei.
Itse tein päinvastoin ja pireilen enemmän kuin koskaan. Hiukset myös tippui kun eivät täällä ärsyketulvassa viihdy.
Tunnen montakin tällaista helposti kuormittuvaa.
Heiltä löytyy mm.aspergeria, adhd, erityisherkkyyttä, masennusta, traumoja lapsuudessa/nuoruudessa.
Opillisesti pärjäisivät mutta opinnot venyvät. Työpäivän pitää olla lyhennetty. Jotkut valitsevat mieluummin työttömyyden ja kituuttavat köyhinä. Avun hakeminen tuntuu olevan vaikeaa. Vaikka esim terapia ja lääkitys voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos henkilö on yykeri, kaakeri, kookeri, neegerö, niin mikä ihme tuo nyt on?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen montakin tällaista helposti kuormittuvaa.
Heiltä löytyy mm.aspergeria, adhd, erityisherkkyyttä, masennusta, traumoja lapsuudessa/nuoruudessa.
Opillisesti pärjäisivät mutta opinnot venyvät. Työpäivän pitää olla lyhennetty. Jotkut valitsevat mieluummin työttömyyden ja kituuttavat köyhinä. Avun hakeminen tuntuu olevan vaikeaa. Vaikka esim terapia ja lääkitys voisi auttaa.
Ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trauma, autismi, ADHD, ei mikään?
Mikä trauma alkaa teininä oireilemaan?
Sehän voi olla vaikka mitä esim. lapsena koettu trauma. Mikä kysymys tää on? Viittaatko, kun kyseessä on teini? Niin ei ikään nähden ole ehtinyt vielä tapahtua mitään, kuten esim. vanhukselle?
No elämäntapahtumat hyvät sekä pahat eivät katso missään nimessä ikää. Paljon ihminen voi jo kokea syntymästä lähtien. Mitään sääntöä näissä ei ole.
Viittaan siihen, että ala-aste meni todella hyvin. Hän jaksoi ja sai hyviä arvosanoja. Sitten yläasteelle siirryttäessä alkoi väsymys, kapinointi ja nyt hänen on vaikea ollut opiskella mm. ammattia.
Minulla meni koulu ala-asteelta lukion loppuun asti erinomaisesti. Juuri yläasteelle siirryttyäni tosin alkoi myös varhaislapsuudesta jatkunut toistuva traumatisoituminen oireilla "selittämättöminä" somaattisina oireina sekä vaikeana sos. tilanteiden pelkona. Kamelin selkä katkesi lopulta ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen, opinnot jäivät kesken ja suunta vaihtui traumaterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trauma, autismi, ADHD, ei mikään?
Mikä trauma alkaa teininä oireilemaan?
Itselläni lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö.
Veljelläni sama ongelma, syyllisenä koulukaverin isä. Olisi ollut lahjakkuutta ja opiskelutkin menivät hyvin mutta elämä ei sitten lähtenyt käyntiin vaan putosi sairaseläkkeelle. Nyt on jo kaikenlaisia diagnooseja tuon trauman lisäksi.
Lapsuuden ja nuoruuden trauman kokeneilla on monilla kaikenlaisia diagnooseja. Ihminen on kokonaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkuu liian vähän? Ei ole tottunut kokopäivätyöhön?
Joku voi olla huono töissä. Voi soveltua paremmin toisenlaiseen työhön tai toisiin työaikoihin. Tai tarvitsee lisää treeniä.
Jos ei kestä opinnoissa kuinka nopeasti asioita tulee ei ehkä ole tottunut perehtymään itsenäisesti. Kertaamalla asioita omaksuu paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tuollainen!! En tiedä mikä on, mutta kärsin myös ahdistuksesta ja ajoittain masentelen kun tuntuu ettei minusta ole mihinkään. Matematiikka on minulle hieman hankalaa. Olen 28v. Jos olen esim. Tehnyt aamuvuoroa, tarvitsen viikon jälkeen unta todella paljon, 8h ei riitä yössä vaan nukun sitten viikonlopun myös kokonaan. Näin on ollut teini-iästä saakka. Ahdistus tullut aikuisena. Olen kaikkea melkein kokeillut ja aina lopettanut opiskelut (yhden kerran en, kun sain tehdä etänä paljon ja silloin valmistuinkin!)
Sama.. Olisi kiva tietää mikä minulla on.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tuollainen!! En tiedä mikä on, mutta kärsin myös ahdistuksesta ja ajoittain masentelen kun tuntuu ettei minusta ole mihinkään. Matematiikka on minulle hieman hankalaa. Olen 28v. Jos olen esim. Tehnyt aamuvuoroa, tarvitsen viikon jälkeen unta todella paljon, 8h ei riitä yössä vaan nukun sitten viikonlopun myös kokonaan. Näin on ollut teini-iästä saakka. Ahdistus tullut aikuisena. Olen kaikkea melkein kokeillut ja aina lopettanut opiskelut (yhden kerran en, kun sain tehdä etänä paljon ja silloin valmistuinkin!)
Jos 8 h yössä ei riitä on nukuttava enemmän. Yksinkertaista. Ensin voi yrittää saada 9 h unta yössä ja katsoa vaikuttaako viikonlopun unen tarpeeseen.
Jos matematiikka on hankalaa silloin aine on varmaan vieras. Tarvitseeko matematiikkaa jossain? Ei kannata hakea työhön jossa tarvitsee laskea päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen montakin tällaista helposti kuormittuvaa.
Heiltä löytyy mm.aspergeria, adhd, erityisherkkyyttä, masennusta, traumoja lapsuudessa/nuoruudessa.
Opillisesti pärjäisivät mutta opinnot venyvät. Työpäivän pitää olla lyhennetty. Jotkut valitsevat mieluummin työttömyyden ja kituuttavat köyhinä. Avun hakeminen tuntuu olevan vaikeaa. Vaikka esim terapia ja lääkitys voisi auttaa.
Ei ne terapia ja lääkitys ole mikään taikasauva. Ei vaikka tekisi niiden kanssa sen oman osuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tuollainen!! En tiedä mikä on, mutta kärsin myös ahdistuksesta ja ajoittain masentelen kun tuntuu ettei minusta ole mihinkään. Matematiikka on minulle hieman hankalaa. Olen 28v. Jos olen esim. Tehnyt aamuvuoroa, tarvitsen viikon jälkeen unta todella paljon, 8h ei riitä yössä vaan nukun sitten viikonlopun myös kokonaan. Näin on ollut teini-iästä saakka. Ahdistus tullut aikuisena. Olen kaikkea melkein kokeillut ja aina lopettanut opiskelut (yhden kerran en, kun sain tehdä etänä paljon ja silloin valmistuinkin!)
Jos 8 h yössä ei riitä on nukuttava enemmän. Yksinkertaista. Ensin voi yrittää saada 9 h unta yössä ja katsoa vaikuttaako viikonlopun unen tarpeeseen.
Jos matematiikka on hankalaa silloin aine on varmaan vieras. Tarvitseeko matematiikkaa jossain? Ei kannata hakea työhön jossa tarvitsee laskea päivittäin.
Olen yrittänyt nukkua enemmän, mutta se ei auta. Aamuvuorot vain uuvuttavat minut todella.
Itse olen ollut koko elämäni alisuoriutuja. Johtuen mm. äitini odotuksista. Myös ylä-asteen kokemukset vaikuttavat, pelkään olla oma loistava itseni. Tosin sivu on vihdoin viime vuonna kääntynyt. En anna enää periksi muille, vaan pidän puoleni.
Ei aamulla nukkuminen kerro mistään ongelmasta. En itsekään pysty tekemään aamuvuoroa vaan aamut nukun. Ilta- ja yötyötäkin on.