Lue keskustelun säännöt.
Epäilen vahvasti, että minulla on ADHD mutta en viitsi hakea apua koska tästä on tullut "muotisairaus" ja epäilen, että saan vähättelyä.
12.07.2024 |
Olen aina ollut hajamielinen ja reaktiivinen. Minä opin ja olen kyllä ihan potentiaalinen mutta unohdan helposti ja siirryn jo seuraavaan asiaan ennen kuin olen aivan kunnolla jaksanut perehtyä mihinkään. En jaksa oikeasti mitään turhia juttuja ja lomakkeita.
Sen sijaan jos on jotain erittäin mielenkiintoista niin uppoudun siihen täysillä. Suunnilleen koko elämäni laitan asiaan x. Kunnes kyllästyin ja taas seuraavaan. Nykyään ei kyllä ole oikein mitään mielenkiintoa mihinkään.
Aina väsyttää - paitsi iltaisin virkistyn. Kirjoja en saa loppuun vaikka aihe kiinnostaa, liikaa kaikkea epäoleellista. Unohtelen jatkuvasti asioita. Kun teen niin hypin asiasta toiseen.
Yritän välillä vain pakottaa itseni keskittymään mutta kohta teenkin jotain muuta.
Onneksi olen ahkera ja tunnollinen tyyppi. Olen oppinut keinoja peittelemään ominaisuuksiani, jotka eivät oikein ole hyödyksi työelämässä.
Usein on hetkiä kun en saa mitään vain tehdyksi. Asiat ovat mielessä viikkotolkulla mutta en saa aikaiseksi. Sitten jonain päivänä saatan tehdä asian loppuun kerralla tai sitten sitä päivää ei ikinä tule vaikka pitäisi.
Esimerkkejä on lukuisia.
En kuitenkaan viitsisi mennä testeihin vaikka olen jo vuosia sitä miettinyt. En vain tiedä kannattaako se ja jos tämä kaikki johtuukin esim traumoista vain. Että minun hermosto on vain ylivirittynyt tietyistä jutuista.
En oikein tiedä mitä tehdä. Annanko olla ja yritän pärjätä vai teenkö asialle jotain.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän että mulla on tuo, mutta elelen sen kanssa siinä missä minkä muun ominaisuuden kanssa. Testit selvitin hienosti, ei ne nelikymppiselle mitään vaikeita ole, kun on älykkyys kuitenkin normaalia korkeampi, ja on opetellut jo näin kauan sekä oppimaan että muistamaan. Omissa oloissani olen sitten niin huithapeli sekoilija kuin suinkin osaan olla. Eli tarvitsen paljon aikaa itsekseni jotta saan palautua normaalin esittämisestä 💪
Voithan mennä testiin jos koet hyötyväsi siitä jotenkin.
Siis mitkä testit selvitit? Ellei adhd vaikuta merkittävästi elämääsi haittaavasti, et saisi diagnoosia. Näin se nykyään menee. Et itse asiassa pääsisi edes julkiselle tutkimuksiin.
On tutkittu muiden juttujen lomassa muutama vuosi sitten ja ihan julkisella. Kyllä se vaikuttaa, mutta olen jo sen ikäinen että olen oppinut luovimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat apua jos pyydät ihan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän että mulla on tuo, mutta elelen sen kanssa siinä missä minkä muun ominaisuuden kanssa. Testit selvitin hienosti, ei ne nelikymppiselle mitään vaikeita ole, kun on älykkyys kuitenkin normaalia korkeampi, ja on opetellut jo näin kauan sekä oppimaan että muistamaan. Omissa oloissani olen sitten niin huithapeli sekoilija kuin suinkin osaan olla. Eli tarvitsen paljon aikaa itsekseni jotta saan palautua normaalin esittämisestä 💪
Voithan mennä testiin jos koet hyötyväsi siitä jotenkin.
Siis mitkä testit selvitit? Ellei adhd vaikuta merkittävästi elämääsi haittaavasti, et saisi diagnoosia. Näin se nykyään menee. Et itse asiassa pääsisi edes julkiselle tutkimuksiin.
On tutkittu muiden juttujen lomassa muutama vuosi sitten ja ihan julkisella. Kyllä se vaikuttaa, mutta olen jo s
Ei noissa sun horinoissa ole mitään järkeä. Olisiko kuitenkin kyseessäsi kenties autismi?
Etsi netistä ohjeet miten elää ADHD:n kanssa. Näihin kuuluu esimerkiksi somen ja netin rajoitttaminen vain tuntiin päivässä ja pelien pelaaminen myös rajoituksiin aina päiviltä, jolloin pitäisi tehdä jotain. Pitää olla päivittäiset rytmit, näkyvät muistitaulut, hyvä unirytmi ja hyvä ruokvalio. Liikunta myös elintärkeää.
Se lääke auttaa ADHD:n kanssa vaan 20%, loput 80% tulee elintavoista. Jos et tee tuota 80% niin se on ihan sama syökö lääkkeitä vai ei, niiden vaikutus lakkaa nopeasti.
Aikuisille on tarjolla kuntoutusta aivan kuten nuoremmillekin lääkehoidon lisäksi. Halusin korjata ensimmäisen vastaajan luomaa käsitystä. Oireita voidaan saada hallintaan neuropsykologisessa kuntoutuksessa ja/tai jos oireisto painottuu tunnesäätelytaitojen haasteisiin, mm. impulsiivisuuteen, joustamattomuuteen, hauraaseen itsetuntoon voi jollekin psykoterapia olla parempi lähestymistapa. Ei osaavat (kannattaa etsiä ammattilainen, joka tietää juuri nepsy-oireista) ammattilaiset suhtaudu oireisiin vähätellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama juttu, kuulostaa tutulta. Monet adhd kriteerit täyttyvät. En myöskään uskalla hakeutua lääkäriin, kun epäilen että vähättelevät. Toisaalta, mitä diagnoosilla tekisinkään. Nykyään voi netistä etsiä itse keinoja oireiden lievittämiseksi.
Suomi oli osa Ruotsia 700 vuotta, mutta jostain syystä Venäjän propaganda haluaa uskotuttaa meihin, että olemme enemmän venäläisiä, vaikka olimme Venäjässä kiinni alle 90v?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi oli osa Ruotsia 700 vuotta, mutta jostain syystä Venäjän propaganda haluaa uskotuttaa meihin, että olemme enemmän venäläisiä, vaikka olimme Venäjässä kiinni alle 90v?
väärä keskustelu, hups!
Vierailija kirjoitti:
Etsi netistä ohjeet miten elää ADHD:n kanssa. Näihin kuuluu esimerkiksi somen ja netin rajoitttaminen vain tuntiin päivässä ja pelien pelaaminen myös rajoituksiin aina päiviltä, jolloin pitäisi tehdä jotain. Pitää olla päivittäiset rytmit, näkyvät muistitaulut, hyvä unirytmi ja hyvä ruokvalio. Liikunta myös elintärkeää.
Se lääke auttaa ADHD:n kanssa vaan 20%, loput 80% tulee elintavoista. Jos et tee tuota 80% niin se on ihan sama syökö lääkkeitä vai ei, niiden vaikutus lakkaa nopeasti.
Onko tämä liiallinen vauva-palstalla notkuminen yksi oireista? En pysty lopettamaan... :D kaikesta muusta somesta olen poistunut, mutta Googlea ei saa poistettua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi netistä ohjeet miten elää ADHD:n kanssa. Näihin kuuluu esimerkiksi somen ja netin rajoitttaminen vain tuntiin päivässä ja pelien pelaaminen myös rajoituksiin aina päiviltä, jolloin pitäisi tehdä jotain. Pitää olla päivittäiset rytmit, näkyvät muistitaulut, hyvä unirytmi ja hyvä ruokvalio. Liikunta myös elintärkeää.
Se lääke auttaa ADHD:n kanssa vaan 20%, loput 80% tulee elintavoista. Jos et tee tuota 80% niin se on ihan sama syökö lääkkeitä vai ei, niiden vaikutus lakkaa nopeasti.
Onko tämä liiallinen vauva-palstalla notkuminen yksi oireista? En pysty lopettamaan... :D kaikesta muusta somesta olen poistunut, mutta Googlea ei saa poistettua..
Ei ole. Kyse on ihan normaalista ihmisten halusta olla sosiaalisissa yhteyksissä toisiin. Sosiaalinen media tekee siitä helpompaa, koska täällä voi sanoa ihan mitä tahansa ilman että kukaan tietää että on sanonut nämä asiat. Ei tarvitse myöskään laittautua tai olla läsnä muiden kanssa.
Siksi sosiaalinen media on niin koukuttavaa monille. Suurin osa ihmisistä haluaa tulla kuulluksi ja jakaa mielipiteitään eri asioista.
Samoja oireita, mutta en halua diagnoosia missään nimessä. Koska se nykypäivänä sulkee todella monia ovia. Matka-, tapaturma-, sairaskuluvakuutus? Et saa.
Kaikki tulevat lääkärikäynnit peilautuu sen diagnoosin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Minulla on sellaisia ongelmia, että toistuvat masennuskaudet saavat minut aina todella huonoon kuntoon. Talousongelmiin, lopetan työt, nukun vain, en pysty mihinkään. Yksinkertaisesti haluan vain kuolla. Se on ihan helvettiä jokainen kerta eikä lääkkeistä ole ollut isoa apua.
Sitten toivun hiljalleen ja kokoan niitä asioita kuntoon, jotka masennuksen aikana menee huonolle uralle.
Elämä on ollut yhtä poukkoilua. Useita työpaikkoja, eri kaupunkeja, eri parisuhteita, yleensä hyvin myrkyllisiä, päihteitä jne. Ihan viiden vuoden sisälläkin olen asunut kai neljässä eri kaupungissa. En ole pysynyt aloillani ja toisaalta tuntuu, että elämäni on pysähtynyt eikä siinä tapahdu mitään. Oikeasti asia ei ole niin. Paljon on tapahtunut mutta ei mielestäni tarpeeksi.
<
Kyllä traumat vaikuttaa kehitykseen ja sairastuttaa. ADHD tutkimuksissa pitäisi pois sulkea aina että oireet eivät johdu traumoista, koska ne traumat ei parane sillä että saa ADHD lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän että mulla on tuo, mutta elelen sen kanssa siinä missä minkä muun ominaisuuden kanssa. Testit selvitin hienosti, ei ne nelikymppiselle mitään vaikeita ole, kun on älykkyys kuitenkin normaalia korkeampi, ja on opetellut jo näin kauan sekä oppimaan että muistamaan. Omissa oloissani olen sitten niin huithapeli sekoilija kuin suinkin osaan olla. Eli tarvitsen paljon aikaa itsekseni jotta saan palautua normaalin esittämisestä 💪
Voithan mennä testiin jos koet hyötyväsi siitä jotenkin.
Siis mitkä testit selvitit? Ellei adhd vaikuta merkittävästi elämääsi haittaavasti, et saisi diagnoosia. Näin se nykyään menee. Et itse asiassa pääsisi edes julkiselle tutkimuksiin.
On tutkittu muiden juttujen lomassa muutama vuosi sitten ja ihan julkisella. Kyllä se vaikuttaa, mutta olen jo s
Sulla menee nyt asiat sekaisin. Ei adhd-tutkimukset ole älykkyystestit eikä myöskään mittaa muistia. Kaikillahan piirteitä on, mutta diagnoosiin vaaditaan jo enemmän. Väität, että sinulla tutkittiin, et saanut diagnoosia, mutta silti sinulla on adhd? No ei ole, kun sitä ei ole tutkittu eikä diagnosoitu. Lievillä piirteillä voi oppia luovimaan, mutta itse asiassa ainakin naisilla vaihdevuodet usein lisää oireilua.
Vierailija kirjoitti:
Etsi netistä ohjeet miten elää ADHD:n kanssa. Näihin kuuluu esimerkiksi somen ja netin rajoitttaminen vain tuntiin päivässä ja pelien pelaaminen myös rajoituksiin aina päiviltä, jolloin pitäisi tehdä jotain. Pitää olla päivittäiset rytmit, näkyvät muistitaulut, hyvä unirytmi ja hyvä ruokvalio. Liikunta myös elintärkeää.
Se lääke auttaa ADHD:n kanssa vaan 20%, loput 80% tulee elintavoista. Jos et tee tuota 80% niin se on ihan sama syökö lääkkeitä vai ei, niiden vaikutus lakkaa nopeasti.
Lievissä oireissa näin voi olla ollakin. Kenelle tahansa rutiinit ja muut elämäntavat tuo tukea, mutta itse asiassa adhd on siinä mielessä erilainen, että esimerkiksi kofeiini ja sokeri toimii stimulanttina tavoin. Kun jätin sokerin pois, oireilu on vaan pahentunut, vaikka terveydelle sinänsä hyödyllistä onkin. Ja minulle ne lääkkeet on sinänsä elinehto niin sanottuun normaaliin elämään kuten esimerkiksi työhön eli niiden merkitys on paljon suurempi. Ja tiedän varsin hyvin mahdolliset riskit.
Vierailija kirjoitti:
Etsi netistä ohjeet miten elää ADHD:n kanssa. Näihin kuuluu esimerkiksi somen ja netin rajoitttaminen vain tuntiin päivässä ja pelien pelaaminen myös rajoituksiin aina päiviltä, jolloin pitäisi tehdä jotain. Pitää olla päivittäiset rytmit, näkyvät muistitaulut, hyvä unirytmi ja hyvä ruokvalio. Liikunta myös elintärkeää.
Se lääke auttaa ADHD:n kanssa vaan 20%, loput 80% tulee elintavoista. Jos et tee tuota 80% niin se on ihan sama syökö lääkkeitä vai ei, niiden vaikutus lakkaa nopeasti.
Ketkähän ääliöt tuotakin ovat alapeukuttaneet, kommentti oli täyttä faktaa. T. Adhd-diagnoosin omaava
Vierailija kirjoitti:
Samoja oireita, mutta en halua diagnoosia missään nimessä. Koska se nykypäivänä sulkee todella monia ovia. Matka-, tapaturma-, sairaskuluvakuutus? Et saa.
Kaikki tulevat lääkärikäynnit peilautuu sen diagnoosin kautta.
Sairaskuluvakuutusta jos ottaa niin olemassaolevat vaivat suljetaan tietenkin pois vakuutuksesta. Mihin kaikki muu perustuu?
Miten (muka) vaikuttaa lääkärikäynteihin? Harvemmin kuulee että siihen olisi mitään vaikutusta. Siellä näyttää olevan nepsyjä henkilökunnassakin.
YTHS vähättelee jo ennen kuin on hakeutunut hoitoon. Ennen kuin täyttää lomakkeen, näkyy teksti jossa käsketään pohtimaan miksi juuri nyt on hakeutumassa tutkimuksiin ja voisiko jokin muu asia selittää oireet. Sanotaan myös että jos pärjäät, niin tutkimukset ei ole välttämättömiä. Olisi aika absurdia, jos vaikka astmaa epäiltäessä käskettäisiin pohtia samoja asioita.
Kai mä sitten pärjään, vaikka kaikki aika menee aikoessa ja väsyneenä ja opiskeluhommat teen viimeisenä iltana sinne päin.
Sama, mutta olen jotenkin pärjännyt jo yli 40 vuotta, niin mitäpä tässä enää räpiköimään. Melkoinen alisuoriutuja olen aina ollut, mutta elämä on silti hyvää