Lue keskustelun säännöt.
Kasvaako miehestä feminiininen jos hän kasvaa vain äitinsä ja siskojensa kanssa, muttei yhdenkään miespuolisen
Kommentit (58)
Ketju ilmiannettu toksisesta maskuliinisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt homo :(
kasvoi äidin ja siskon kanssa
Vierailija kirjoitti:
No jostainhan se miehen malli täytyy saada. Jos ei äitillä ole miehisiä miesystäviä tai ketään miespuolista sukulaista joka opettaisi millaista on olla mies niin ei sitä silloin mistään opi.
Harvassa on ne lapset, joiden elämässä ei ole ainuttakaan miestä.
Hormonit sen määrittelee miten feminiininen on.
Exä oli kasvanut käytännössä kahdestaan äitinsä kanssa metsän keskellä, ja oli kyllä yksi maskuliinisimpia miehiä, joita tiedän. Eli vastaan, että ei kasva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt homo :(
kasvoi äidin ja siskon kanssa
Hyvä mutsi ja sisko... Vit-tu!
Seurustelin aikoinaan (keski-ikäisenä jo) miehen kanssa joka oli elänyt lapsuuden ja nuoriuuden naisten ympäröimänä. Oli hänellä ollut isä kuvioissa mutta ilmeisen paljon oli äidin siskon ja tätien kanssa ollut. Hänellä oli 2 tytärtä kahdesta avioliitosta. Viimeisimmässä oli ilmeisesti vaimon lisäksi 3 tyttölasta (tai teiniä). Kylläpä sen huomasi, "akkamaisia" piirteitä oli paljon. Ja nimenomaan ne huonot puolet vinkuminen, valittaminen, erilaiset neuroosit ja pelkotilat, ruoan kanssa kranttuileminen ym ym oli tarttunut häneen. Ei ne hyvät puolet, eli toisten huomiointi, toisten arvostus, tasavertaisuus, tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin aikoinaan (keski-ikäisenä jo) miehen kanssa joka oli elänyt lapsuuden ja nuoriuuden naisten ympäröimänä. Oli hänellä ollut isä kuvioissa mutta ilmeisen paljon oli äidin siskon ja tätien kanssa ollut. Hänellä oli 2 tytärtä kahdesta avioliitosta. Viimeisimmässä oli ilmeisesti vaimon lisäksi 3 tyttölasta (tai teiniä). Kylläpä sen huomasi, "akkamaisia" piirteitä oli paljon. Ja nimenomaan ne huonot puolet vinkuminen, valittaminen, erilaiset neuroosit ja pelkotilat, ruoan kanssa kranttuileminen ym ym oli tarttunut häneen. Ei ne hyvät puolet, eli toisten huomiointi, toisten arvostus, tasavertaisuus, tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen.
Noita "hyviksi" väittämiäsi piirteitä ei ole enää useimmissa naisissakaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt homo :(
kasvoi äidin ja siskon kanssa
Väärin.
Homous ei synny, eikä ala tuollaisesta.
Homoja kasvaa myös perheissä, joissa on sekä isä (mies) ja äiti (nainen). Ja sisaruksina molempia sukupuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deittailin nuorempana hetken yhtä tyyppiä joka oli äitinsä ja siskojensa kasvattama. Oli hyvännäköinen mutta niin neitimäinen ihan kaikessa että kiinnostus lopahti kyllä todella nopeasti.
Millaisia miehiä kasvoi viime vuosisadalla niistä suomalaisista(kin) pojista, joiden isät olivat vuosia rintamalla ja osa kaatui ja jäi sinne?
- En tohtisi luonnehtia, että yleisesti jotenkin hyvin feminiinisiä.
Uskovainen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exä oli kasvanut käytännössä kahdestaan äitinsä kanssa metsän keskellä, ja oli kyllä yksi maskuliinisimpia miehiä, joita tiedän. Eli vastaan, että ei kasva.
Kahdestaan metsän keskellä äitinsä kanssa?! Taitaapi olla insestejä.
Harvaan asutuilla seuduilla eletään noin. Lähin naapuri voi olla jopa kilometrin päässä.
Silti sieltä käydään peruskoulu. Lukio. Ammattiin kouluttava oppilaitos. Tai yliopisto. Muuttamalla asumaan opiskelu paikkakunnalle.
Niihin taloihinkin tulee sanomalehdet, on tv, on netti, ja muut härvelit. Useimmilla myös auto.
Monet naiset ennen, jäivä tahallaan yksin, kun yksi suhde se ainoa, meni päin seiniä.
Minun poika kasvaa minun ja pikkusiskonsa kanssa. Ihan hetero ja aika miehekäs mies vaikuttaa hänestä kasvavan. Ei eroa kavereistaan minusta millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on kasvanut äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Isänsä nähnyt viimeisen kerran joskus 3-vuotiaana. Paras mies kenet olen koskaan tuntenut.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin aikoinaan (keski-ikäisenä jo) miehen kanssa joka oli elänyt lapsuuden ja nuoriuuden naisten ympäröimänä. Oli hänellä ollut isä kuvioissa mutta ilmeisen paljon oli äidin siskon ja tätien kanssa ollut. Hänellä oli 2 tytärtä kahdesta avioliitosta. Viimeisimmässä oli ilmeisesti vaimon lisäksi 3 tyttölasta (tai teiniä). Kylläpä sen huomasi, "akkamaisia" piirteitä oli paljon. Ja nimenomaan ne huonot puolet vinkuminen, valittaminen, erilaiset neuroosit ja pelkotilat, ruoan kanssa kranttuileminen ym ym oli tarttunut häneen. Ei ne hyvät puolet, eli toisten huomiointi, toisten arvostus, tasavertaisuus, tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen.
Kyllä näitä "akkamaisia" piirteitä voi olla ihan ydinperheessä kasvaneellakin, kuten mun eksällä joka oli aivan järkyttävä neurootikko ja kiukuttelija ja ERITTÄIN valikoiva ruokailija. Ruoka-aineet eivät saaneet koskettaa toisiaan, mitään kastikkeita ei sallittu, koska ne sotkee ruoan, ruoka piti nauttia tietynlaisilla ruokailuvälineillä ja ruokajuomana oli oltava tietyn merkkistä kevytmaitoa, jonka kanssa ruoka mössättiin suussa pehmoiseksi soseeksi. Halleluja.
Riippunee paljon siitä, millaisia ne äiti ja siskot ovat?
Itse en osaa asiaan sen kummemmin mitään sanoa, mutta paras rakastaja mitä minulla on ollut oli kasvanut äidin ja siskon kanssa ilman isää. Tuo mies oli muutenkin sellainen lempeä ja turvallinen itsevarma ja vahva ihminen, sanoisin 0% sitä kuuluisaa toksista maskuliinisuutta hänessä. Kyllähän hänkin silti oli poikien ja miesten maailmassa elänyt, kun eihän ihminen elä edes lapsuuttaan vain perheensä kanssa.
Tuttavamies kasvoi ydinperheessä, mutta hänen isäänsä kiinnostivat enemmän vieraat naiset kuin omat lapset.
Hänestä kasvoi naisvihaaja, joka ihailee isäänsä. Ei osaa mitään nk. miesten töitä, kuten remontoida, koska ei ole koskaan puuhaillut mitään rakennus-/ remonttihommia isänsä kanssa.
Tuuliviiri, joka pukeutuu päälle nelikymppisenä teinien vaatteisiin. Eronnut monta kertaa, parisuhteet eivät kestä.
Isäni jättäytyi pois elämästämme kun veljeni oli ihan pieni, hänellä oli kolme isosiskoa. Muistaakseni siinä vähän ennen kouluun menoa kavereita saadessaan veljeni oli hetken aikaa hämmentynyt "poikien jutuista" kuten pallon potkimisesta tuntikausia, uhkarohkeista kokeiluista ja siitä, että meno saattoi välillä mennä ilman mitään riitatilannettakin aika aggressiiviseksi.
Muuten en muista veljelläni olleen mitään vaikeuksia miehistyä. Itse asiassa hän on "pärjännyt miehenä" erinomaisesti ottaen huomioon, että kaikki ne asiat, jotka muut pojat oppivat isiltään, opetteli veljeni ne itse. Ja kaverithan ne isoin esimerkki varmaan lopulta on, voi olla että tilanne on eri, jos naisten keskellä asuvalla pojalla on pelkkiä naispuolisia kavereita tai ei kavereita ollenkaan
No jostainhan se miehen malli täytyy saada. Jos ei äitillä ole miehisiä miesystäviä tai ketään miespuolista sukulaista joka opettaisi millaista on olla mies niin ei sitä silloin mistään opi.