Jo Frostin JÄÄHYTAKTIIKASTA kysymys! Auttakaa please.
Mitäs sitten tehdään, jos lapsi (nyt 2 v.) ei koe jäähyä rangaistukseksi? Ei ala itkemään, jos istuttaa tuolille. Istuu siinä vain tyytyväisenä ja naureskelee, ei vaikka vihaisestikin siihen veisi.
Nyt otettiin käyttöön sitten arestihuone, siellä sama juttu. Iloisesti sinne jää (ja olisi yksin siellä(kin) vaikka kuinka kauan!), leikkii kaikella irtotavaralla, eikä todellakaan koe rangaistukseksi = /.
Ei tässä nyt näin pitänyt käydä! Siinä ohjelmassa järjestäin KAIKKI lapset jäävät jäähylle itkien ja kokien, että se on rangaistus. Silloin pätee se minuuttisääntökin - saman verran minuutteja jäähyllä, kun on ikääkin. Meillä 2 min. tuolla taaperolla on vain pieni leikkipätkä.
Nytkin arestihuoneessa, ja siellä iloisena leikkii.
Mitäs nyt sitten koitetaan seuraavaksi??
Kommentit (28)
Ei tarvitse mitään viihdykettä - silti se on niinkuin palkinto. Ei itke, ei mitään, on vain siinä tyytyväisenä - ei ymmärrä rangastukseksi.
Ap.
Meillä käytössä arestihuone, ja ensin lapsi meni sinne aivan mielellään. Mutta jossain vaiheessa se sitten alkoi tuntumaan rangaistukselta lapsestakin.
Mutta älä nyt hyvä ihminen ole pahoillasi siitä, että lapsesi ei itke. Ei kai se mikään jäähypenkin edellytys ole, että siinä pitää parkua.
Ei siis minusta haittaa lainkaan, että lapsi hymyilee kunhan toiminta loppuu eikä jäähyn jälkeen jatku.
Riippumatta minuuteista. Nykyään ei tarvitse seisoa kuin ehkä puoli minuuttia, ja pyytää anteeksi. :)
3
ja muista ripittää se lapsi myös.
ei 2v vielä välttämättä tajua. mutta hyvä olla joku selvä käytäntö jo nyt että isompana pysyy kuosissa.
lapsen arestipenkki noin pienellä ei saa olla suljettujen ovien takana. Meillä viedään saunan eteisen penkille, johon näkymä suoraan ruokapöydästä (jostain syystä meidän 2,5v onnistuu hankkimaan rangaistukset aina ruokailutilanteessa). Niin se tämäkin naureskeli alkuunsa, mutta eipä naurata enää. Tarpeeksi monta kertaa kun sinne kannettiin, niin ei ollut enää mukavaa.
Siinäpäs se onkin, kun toiminta ei lopu, koska ei ole kokenut saavansa mitään rangaistusta ---> ajattelee, ettei äiti ja isi ole tosissaan.
Esimerkiksi tänään oltiin jäähyllä, kun kiusasi koiraa. Varoituksen jälkeenkin vielä kiusasi, joutui jäähylle - uutta paikkaa kokeiltiin, eli tuoli keittiön nurkkaan (missä en ajatellut olevan mitään mielenkiintoista), no eikös tyttö leikkinyt sielläkin tyytyväisenä - tällä kertaa vieressä olevalla verholla (!) Ei meidän huushollista löydy sellaista paikkaa, minkä tuo lapsi kokisi rangaistukseksi - kaikkialla on jotakin mielenkiintoista minkä parissa viihtyy.
Ja jos ei itke / ole pahoillaan - ei miellä rangaistukseksi. Suhtautuu siis vain siten, että " ahaa, uusi kiva leikkipaikka" , ja kun 2 minuutin (tai vaikka 5 minuutin) päästä pääsee pois, suuntaa samantien sen jutun kimppuun mistä alunperin kiellettiinkin. = / = / = /.
Ap.
Siis onko lapselle selitetty miksi hän joutuu jäähylle? Ja pyytääkö lapsi anteeksi ennenkuin päästätte jäähyltä?
Jos lapsi tekee pahaa, joutuu jäähylle, kärsii rangaistuksen, pyytää anteeksi ja palaa jatkamaan tämän jälkeen pahantekoa, niin siitä seuraa uusi jäähykierros. Meillä on menty joskus kolme rundia ja vasta sitten tuli selväksi, ettei sitä pahantekoa saa jatkaa.
Jos toiminta jatkuu, eikun uusiksi. Kyllä se perille menee pikkuhiljaa. Aluksi joutuu istuttamaan lapsen jäähylle uudelleen ja uudelleen, mutta jossain vaiheessa huomaatkin, että pelkkä maininta jäähystä saa tuhmuudet loppumaan (ainakin joskus...). Luulen, että kannattaa päättää joku tietty paikka, missä jäähy on, ja pitää se siinä. Noin pienen lapsen voi olla vaikea muuten mieltää, mihin se äiti taas mua vie.
Mä en edes tajua, miten jotkut lapset tarvitsee jäähypenkkejä. Ei meidän lapset ole koskaan tarvinneet. Kun sanotaan niin se riittää, jollei riitä niin tehdään kädestä pitäen selväksi miten ollaan.
Suahan me just tähän ketjuun odotettiinkin...
Katoskun me ollaan kaikki yksilöitä. Jotkut on jästipäisempiä kuin toiset. Omalla kohdallani veikkaan, että jääräpäiset vanhemmat kasvattaa herkästi jääräpäisiä lapsia. Jotka eivät aina tottele vain sanomalla. :)
Eli, että viedessä jäähylle, selitetään lapselle miksi joutuu jäähylle, ja jäähyltä haettaessa vaaditaan anteeksipyyntö - ongelmana onkin se, että tämä kaikki on hauskaa leikkiä tuolle meidän 2 vuotiaalle. En ymmärrä mitä me tehdään väärin, kun äänenpainot ym. ovat oikein, ja tepsivät kyllä esimerkiksi esikoiseen - mutta tuo kuopus vain kokee sen kaiken leikkinä (!). Eikä ole milläänsäkään.
Ihmettelen aina sitä miten Jo Frostin ohjelmassa jokainen niistä lapsista (siis jokainen, vaikka olisi kuinka " paatunut" tahansa), reagoi tuohon jäähypenkkiin sillä itkulla ja sitä kautta kokee sen rangaistukseksi. Miksi tuo meidän kuopus ei ole milläänsäkään koko touhusta?
Ap.
jatkaisin vain samaan malliin. Uskoisin että jonkin ajan päästä hän tajuaa että kiva leikki loppuu jos riiviöi.
Eroperhenetissä kritisoidaan voimakkaasti näitä jäähytaktiikoita. Minusta järkevästi.
Jos te siirtelette sitä jatkuvasti, niin totta kai se on silloin lapselle aina uusi kiva leikkipaikka, kuten sanoit. Pitäkää se yhdessä paikassa, niin se kiva siitä paikasta haalistuu vähitellen. Paikka keskelle lattiaa, niin ei ole mitään näprättävää ja siinä on istuttava, eikä valuta mihinkään matolle hapsuja haromaan.
Pitäkää vaikkapa kuukausi yhdessä paikassa, niin tiedätte toimiiko se siinä. Jos ei toimi, niin sitten vaihdatte paikkaa.
Minusta Jo Frostin ohjelmassa on jäähypenkillä istutettu vähän isompia, ainakin 3v lapsia. Ei muistu pienempiä mieleen...
istuisin vieressä kun on jäähyllä, tapittaisin silmiin ja toistaisin, ettää noin ei saa tehdä ja nyt mietit tässä.
Eli tilanne pitää aikuisen läsnäololla tehdä niin " vakavaksi" , että lapsi kokee sen pysäyttäväksi.
Kannattaa käyttää harkiten, jotta ei menetä tehoa!!!
t. toinen ammattikasvattaja
että teho 2- vuotialla ei välttämättä ole kummoinen, kun lapsi ei vielä kunnolla sisaistä syy-seuraussuhteita. 2-vuotiaan kanssa pitää vaan jaksaa kieltää kerta toisensa jälkeen, kyllä se järjen kasvaessa helpottaa.
Mutta meillä nurkka (eli jäähy) on pidemmän päälle toiminut. Aluksi lapsi ei näyttänyt millään mieltävän sitä rangaistukseksi, mutta kun jaksoin vaan käyttää sitä, alkoi oppi mennä perille. Kyllä lapsi sen huomasi, että leikit loppuu ja tulee tylsää, kun joutuu nurkkaan. Alussa jouduin istumaan siinä vieressä vahtimassa, muuten lapsi karkasi nurkasta saman tien. Nyt lapsi (2v9kk) sanoo nurkkaa vankilaksi :) ja menee sinne käskettäessä itse ja myös pysyy siellä!