Perheen perustaminen ihmisen kanssa jolla ei ole lapsuusperhettä eikä sukulaisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes mietit asiaa? Lapsille se on normaalia, mitä teillä tehdään.

Lapsille joo, mutta siihen perheettömään vanhempaan voi vaikuttaa. Asia saattaa hyvin tulla esille vasta siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. 

Ja just tätä mietin myös. Tuntuu, että hän ei itse tajua sitä ja hän on se joka enemmän haluaisi lapsia. Hän on puhunut siitä miten ihanaa olisi jos olisi omia lapsia. Mutta pelkään, että tämä olisi hänelle vaan jonkun tyhjiön täyttämistä jonkinlainen oman lapsuudenperheen korvike. Ap

Omien lasten haluaminen on 100 % normaalia ihmiselle.

Tuntuu että haluat tehdä ongelman asiasta, mikä ei o

No mitä oletat ihmiseltä jolla ei ole ollenkaan omaa perhettä? Että hän olisi hoitanut sisaruksiaan ja tietäisi mitä se vaatii?

Oletko kertaakaan miettinyt asiaa hänen näkökulmastaan?

Olettaisin, että aikuinen ihminen kuitenkin ymmärtäisi, että moni asia on helpommin sanottu kuin tehty. Hän ei tunnut pitävän lastenhoitoa kummoisennakaan hommana. Siskoni kuoli yllättäen nuorena kun itse olin parikymppinen ja häneltä jäi kaksi pientä lasta. Lasten isä tarvitsi paljon apua ja vaikka tietty vanhempanikin auttoivat, niin usein huomasin olevani hoitovuorossa kahdelle taaperolle. Se oli aika rankka kokemus parikymppiselle ja silloin minulle todellakin konkretisoitui, millaista lapsiperhe-elämä on.

Tuntuu, että tätä mies ei käsitä. Siis sitä, miten sitova homma se lasten hankinta kuitenkin on. Olen yrittänyt selittää, mutta hän tuntuu vain vähättelevän asiaa. Hänelle oleellisempaa kysymyksiä on millaiset vaunut ja turvakaukalot hankitaan sekä se että lapsille tulee hänen sukunimensä kuin se että miten se varsinainen lastenhoito järjestyy. Olen tietenkin miettinyt asiaa hänen näkökulmastaan ja tavallaan ymmärrän. Mutta silti tuntuu, että koko huoli tästä lankeaa minun päänsärykseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes mietit asiaa? Lapsille se on normaalia, mitä teillä tehdään.

Lapsille joo, mutta siihen perheettömään vanhempaan voi vaikuttaa. Asia saattaa hyvin tulla esille vasta siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. 

Ja just tätä mietin myös. Tuntuu, että hän ei itse tajua sitä ja hän on se joka enemmän haluaisi lapsia. Hän on puhunut siitä miten ihanaa olisi jos olisi omia lapsia. Mutta pelkään, että tämä olisi hänelle vaan jonkun tyhjiön täyttämistä jonkinlainen oman lapsuudenperheen korvike. Ap

Omien lasten haluaminen on 100 % normaalia ihmiselle.

Tun

Edelleenkin, miksi oletat, että ihminen joka ei ole kokenut jotain asiaa, aidosti ymmärtäisi mitä se tarkoittaa?

Kyllä, hän voi lukea asiasta, hän voi kuunnella mitä sanot asiasta. Hän ei silti ole kokenut asiaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes mietit asiaa? Lapsille se on normaalia, mitä teillä tehdään.

Lapsille joo, mutta siihen perheettömään vanhempaan voi vaikuttaa. Asia saattaa hyvin tulla esille vasta siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. 

Ja just tätä mietin myös. Tuntuu, että hän ei itse tajua sitä ja hän on se joka enemmän haluaisi lapsia. Hän on puhunut siitä miten ihanaa olisi jos olisi omia lapsia. Mutta pelkään, että tämä olisi hänelle vaan jonkun tyhjiön täyttämistä jonkinlainen oman lapsuudenperheen korvike. Ap

Omien lasten haluaminen on 100 % normaalia ihmiselle.

Tun

En minäkään miettinyt etukäteen, miten lapset hoidetaan. Sitä vartenhan vanhemmat on olemassa, että lapsensa hoitaa. Vieläpä kaksi vanhempaa, mikä ongelma ja murehtiminen asiassa on? Hyvin on hoidettu. 

Jos sinun ongelma on se, että et halua lapsia miehen kanssa, sano se selkeästi. Älä roikota häntä parhaassa perheenperustamisiässä turhaan kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes mietit asiaa? Lapsille se on normaalia, mitä teillä tehdään.

Lapsille joo, mutta siihen perheettömään vanhempaan voi vaikuttaa. Asia saattaa hyvin tulla esille vasta siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. 

Ja just tätä mietin myös. Tuntuu, että hän ei itse tajua sitä ja hän on se joka enemmän haluaisi lapsia. Hän on puhunut siitä miten ihanaa olisi jos olisi omia lapsia. Mutta pelkään, että tämä olisi hänelle vaan jonkun tyhjiön täyttämistä jonkinlainen oman lapsuudenperheen korvike. Ap

Omien lasten ha

Oman lapsen vanhemmuutta ei voi kukaan ymmärtää ennen kuin on lapsen itse saanut. Ap on ihan samassa asemassa kuin mies, jos kumpikin on lapsettomia. Toisten lapset ei ole omia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes mietit asiaa? Lapsille se on normaalia, mitä teillä tehdään.

Lapsille joo, mutta siihen perheettömään vanhempaan voi vaikuttaa. Asia saattaa hyvin tulla esille vasta siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. 

Ja just tätä mietin myös. Tuntuu, että hän ei itse tajua sitä ja hän on se joka enemmän haluaisi lapsia. Hän on puhunut siitä miten ihanaa olisi jos olisi omia lapsia. Mutta pelkään, että tämä olisi hänelle vaan jonkun tyhjiön täyttämistä jonkinlainen oman lapsuudenperheen

Oman lapsen vanhemmuutta ei voi kukaan ymmärtää ennen kuin on lapsen itse saanut. Ap on ihan samassa asemassa kuin mies, jos kumpikin on lapsettomia. Toisten lapset ei ole omia.

Mielestäni käsitän sen vanhemmuuden sitovuuden oikein hyvin ottarn huomioon tilanteeni. Mies taas ei tunnu käsittävän. Pelkään, että hän on lähdössä ihan soitellen perhe-elämään ja sitten kauhistuukin realiteeteista, että ne lapset ei olekaan aina hyvin nukkuvia, söpöjä tuhisijoita mistä kaverit kertoo ja näyttää kuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes mietit asiaa? Lapsille se on normaalia, mitä teillä tehdään.

Siksi, että Itselläni on aika iso perhe, toiselta puolelta taas ei ole oikein ketään. Ehkä se kontrasti on niin suuri että swn vuoksi mietin. ap

Olet typerä.

Eli siis käytännössä. Ok, hankitaan lapsi. Lapsi syntyy, saa nimen ja elämä jatkuu. Mutta mitäs jos mies tässä vaiheessa huomaa, ettei se perhe-elämä olekaan niin kivaa ja kuin hän ajatteli, ettei hän haluakaan sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes mietit asiaa? Lapsille se on normaalia, mitä teillä tehdään.

Lapsille joo, mutta siihen perheettömään vanhempaan voi vaikuttaa. Asia saattaa hyvin tulla esille vasta siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. 

Ja just tätä mietin myös. Tuntuu, että hän ei itse tajua sitä ja hän on se joka enemmän haluaisi lapsia. Hän on puhunut siitä miten ihanaa olisi jos olisi omia lapsia. Mutta pelkään, että tämä olisi hänelle vaan jonkun tyhjiö

Onko mies ikinä noin edes väittänyt? Se, että hän miettii turvakaukaloa tai vastaavaa, on tyypillistä ja moni nainenkin tekee niin. Odotusaikakin kuluu monilla vauvahaaveissa ja pesää rakentaessa, kivoja vauvanvaatteita ostellessa. Se on täysin normaalia eikä tarkoita, ettei ihmisestä ole hoitamaan lapsia.

Miksi sinä edes itse hankkisit lapsia, jos ajatuksesi aiheesta ovat huolia ja murhetta? 

Ei kannata, näillä on aina jotain omia traumoja mihin he tuudittautuu

Vierailija kirjoitti:

Eli siis käytännössä. Ok, hankitaan lapsi. Lapsi syntyy, saa nimen ja elämä jatkuu. Mutta mitäs jos mies tässä vaiheessa huomaa, ettei se perhe-elämä olekaan niin kivaa ja kuin hän ajatteli, ettei hän haluakaan sitä?

Mistä päättelet, että ap:n mies jättää perhe-elämän, jos se ei ole joka hetki kivaa? Miten arvelet miesten noin yleisesti toimivan?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, näillä on aina jotain omia traumoja mihin he tuudittautuu

Tässä tapauksessa ap kuulostaa traumatisoituneelta siskon lapsenhoidosta ja näkee perhe-elämän lähtökohtaisesti negatiivisena. Miksi ap edes haluaa lapsia vai haluaako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes mietit asiaa? Lapsille se on normaalia, mitä teillä tehdään.

Lapsille joo, mutta siihen perheettömään vanhempaan voi vaikuttaa. Asia saattaa hyvin tulla esille vasta siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. 

Ja just tätä mietin myös. Tuntuu, että hän ei itse tajua sitä ja hän on se joka enemmän haluaisi lapsia. Hän on puhunut siitä miten ihanaa olisi jos olisi omia lapsia. Mutta pelkä

Onko mies ikinä noin edes väittänyt? Se, että hän miettii turvakaukaloa tai vastaavaa, on tyypillistä ja moni nainenkin tekee niin. Odotusaikakin kuluu monilla vauvahaaveissa ja pesää rakentaessa, kivoja vauvanvaatteita ostellessa. Se on täysin normaalia eikä tarkoita, ettei ihmisestä ole hoitamaan lapsia.

Miksi sinä edes itse hankkisit lapsia, jos ajatuksesi aiheesta ovat huolia ja murhetta? 

Tuntuu, että mies elää vain sitä vauvahaaveiluvaihetta, missä kaikki on vain ihanaa ja optimistista. Pelkään että siihen hän jääkin, ja järkyttyy tai lopulta pettyy perhe-elämään. Hänellä tuntuu olevan niin suuret odotukset koko perhe-elämästä.

Itse taas epäröin enemmän. Kuten sanoin, mies haluaa lapsen, tai omien sanojensa mukaan lapsia, enemmän kuin minä.

Miten tuota asiaa voi puida vain miehen puolelta? Luulen, että tässä vaimot esityksillään puivat omaa elämäänsä lapsen kanssa. Kai se sama on naisellakin, kun on haaveiltu ja sitten tulee todellinen elämä eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen se, jolla ei ole lapsuuden perhettä tai juuri sukuakaan. Ihan tavallista lapsiperhe-elämää olemme eläneet ja viettäneet. 

 

Mistä tiesit mitä on tavallinen lapsiperhe-elämä? En ketttuile, vaan aidosti olen kiinnostunut. 

 

Lapsuudeb kokemuksilla on valtava vaikutus aikuisuuteen. Jos menettää vanhempansa aikuisena, ei ole elänyt ilman perhettä. Mutta Suomessakin on paljon nuoria, jotka eivät ole eläneet perheessä lapsuuttaan. Työssäni lastensuojelulaitoksessa näen tätä ihan aitiopaikalta. Onhan perheettömyys lapselle aina trauma, vaikka vanhemmat olisivat olleet hyviä ja kunnollisiakin ihmisiä. Puhumattakaan siitä, jos asiaan liittyy myös vanhemmista johtuvaa, lastensuojelullista asiaa. 

Niin sinä tienaat leipäsi raiskailemalla ja kiduttamalla viattomia lapsia lasten"suojelu"laitoksessa? Häpeätkö yhtään? Toivottavasti hoidokkisi hakkaavat sinut joskus ja sytyttävät tuleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis käytännössä. Ok, hankitaan lapsi. Lapsi syntyy, saa nimen ja elämä jatkuu. Mutta mitäs jos mies tässä vaiheessa huomaa, ettei se perhe-elämä olekaan niin kivaa ja kuin hän ajatteli, ettei hän haluakaan sitä?

Mistä päättelet, että ap:n mies jättää perhe-elämän, jos se ei ole joka hetki kivaa? Miten arvelet miesten noin yleisesti toimivan?

Noin yleisesti tilastojen valossa on huomattavasti yleisempää, että mies todellakin jättää perhe-elämän ja koko homma jaa äidille.

Anoppi hoki muille loppuun saakka että minulla ei ole sukulaisia (kun ei ollut nähnyt niitä). Olihan niitä.

Miksi sitten teidän elämään ei kuulu lainkaan lapsia? Sinä sanoit, että sinulla on iso suku. Miksi teidän elämään ei kuulu sitten ainuttakaan sukulaislasta, kummilasta tai muitakaan lapsia?  Edes kavereiden lapsia.

Jokin tässä ei nyt täsmää. Jos olet huolissasi, ettei mies näe lapsiperhe-elämää, kysymys kuuluu miksi ei näe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, näillä on aina jotain omia traumoja mihin he tuudittautuu

Tässä tapauksessa ap kuulostaa traumatisoituneelta siskon lapsenhoidosta ja näkee perhe-elämän lähtökohtaisesti negatiivisena. Miksi ap edes haluaa lapsia vai haluaako?

No en sanoisi että olisin traumatisoitunut, mutta kyllä se aikamoinen todellisuuspudotus oli parikymppiselle hoitaa pieniä lapsia pitkiäkin aikoja. En sanoisi että näen perhe-elämän negatiivisena, mutta tiedostan sen haasteet ja siksi harkitsen huolella, milloin ja missä tilanteessa hankin omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten teidän elämään ei kuulu lainkaan lapsia? Sinä sanoit, että sinulla on iso suku. Miksi teidän elämään ei kuulu sitten ainuttakaan sukulaislasta, kummilasta tai muitakaan lapsia?  Edes kavereiden lapsia.

Jokin tässä ei nyt täsmää. Jos olet huolissasi, ettei mies näe lapsiperhe-elämää, kysymys kuuluu miksi ei näe?

Kaikkien läheisimpien lapset on nykyään jo niin isoja, että pikkulapsiaika on kaukana takanapäin. Ainoa perhe missä on vielä pienempiä lapsia asuu kauempana eikä mies näe heitä kuin satunnaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, näillä on aina jotain omia traumoja mihin he tuudittautuu

Tässä tapauksessa ap kuulostaa traumatisoituneelta siskon lapsenhoidosta ja näkee perhe-elämän lähtökohtaisesti negatiivisena. Miksi ap edes haluaa lapsia vai haluaako?

No en sanoisi että olisin traumatisoitunut, mutta kyllä se aikamoinen todellisuuspudotus oli parikymppiselle hoitaa pieniä lapsia pitkiäkin aikoja. En sanoisi että näen perhe-elämän negatiivisena, mutta tiedostan sen haasteet ja siksi harkitsen huolella, milloin ja missä tilanteessa hankin omia lapsia.

Minkä ikäinen sitten olet nyt? Loputtomasti ei ole aikaa lykätä, jos haluaa lapsia ylipäätään saada. 

Varsinkin jos et halua lapsia nykyisen miehen kanssa vaan jonkun muun, kello käy koko ajan eikä koskaan taaksepäin.