Oliko 90-luvun lamassa työttömien pilkkaamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin elimme tilanteessa jossa töitä ei oikeasti ollut kuin vain harvoille. Nyt elämme tilanteessa, jossa yhtä aikaa puhumme tarpeesta saada ulkomaista työvoimaa ja ongelmasta löytää töitä. 

Emme puhu. Me, jotka ymmärrämme realiteetit, puhumme työnantajien haluttomuudesta järjestää asianmukaiset työolosuhteet ja maksaa sellaista palkkaa, että suomalaiset työntekijät eivät lähde parempiin hommiin (vinkki, vinkki esim. hoitoala). 

Hoitoalalla palkat ovat itse asiassa ihan kohtuullisen hyviä. Hoitajat vaan ovat saaneet päähänsä sen että kun lääkärit saavat enemmän palkkaa niin heidänkin pitää saada. Hoitaja on naisvaltainen ala johon nykyään tarvitaan korkeakoulututkinto. Otetaan miesvaltainen ala jossa tarvitaan vastaava tutkinto. Se on poliisi. Poliisin palkka on keskimäärin samaa l

Älä jaksa jauhaa paskaa. Mene kokeilemaan hoitoalan hommia käytännössä niin ymmärrät, mistä puhutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ollut somea ja keskustelupalstoja, joten halveksiminen ei ollut niin näkyvää kuin nykyisin. Mutta kyllä asenteet olivat paljon jykempiä ja tuki vähäisempää kuin nykyisin. Nykyäänhän osa jopa ylpeilee työttömyydellään. 1900-luvun puolella työttömyys oli suuri häpeä. 

Todellakin työttömyys oli häpeä. Itsemurhia tehtiin silloin paljon talousvaikeuksien takia.

Näin minä sen muistan: oli silloinkin kaikennäköistä kettuilua työttömäksi jääneitä kohtaan, mutta ei mitään nykymaailmaan verrattavaa - luultavasti siksi, että nettiä ei ollut, joten kaikki ei tullut niin selvästi esiin.

Mutta silloin kolahti pahiten oikeastaan sellaisiin hyvintienanneisiin keskiluokkaisiin, ja silloin saattoi olla vähän sellaista vahingoniloa ja irvailua, että mitenkäs nyt noin, ettekö pääse kolmannelle etelänmatkalle tänä vuonna? Eli ilkuttiin ehkä sellaisia ihmisiä, jotka  omissa mielikuvissa olivat itse haukkumassa ja halveksimassa köyhiä ja työttömiä, ja nyt saivat maistaa ns. omaa lääkettään, siitä siis vahingoniloa. 

Eniten on muuttunut politiikan maailma: vaikka ennen oli räiskyviäkin persoonia politiikassa ja toisia poliitikkoja haukuttiin sen minkä kerettiin, niin enpä muista että typerinkään poliitikko olisi pilkannut ja ilkkunut kansaa. Se on uutta. Ja todella häiriintynyttä käytöstä poliitikolta - mutta ehkä nämä laskevat selviävänsä sen äänestajäkunnan äänillä, joka nauttii tällaisesta toiminnasta ja kokee saavansa vastinetta näin äänelleen. Heidänhän tosin piti saada ulkkisten poisajamista ja tukien ottoa pois heiltä, mutta näyttää tuo kantasuomalaisten köyhien kyykytys sopivan myös erittäin hyvin. 

Hitto kun en muista mitään tällaista törkeyttä kuin nyt harrastatetaan työnhakijoita kohtaan. Ei ollut mitään lällättelyä menkää töihin eikä vinkumista ulkomaisen halpatyövoiman perään. Työttömyys oli surullinen juttu ja paljon neutraalimpi. Nyt se on asia jonka takia kiusataan ja vähätellään.

Työkkärissä oli vihamielisiä ja niitä selvästi otti päähän kun haki korvausta. Työnhakua ne ei silloinkaan mitenkään auttaneet. Oikeita törkimyksiä. Samojahan ne on nytkin. Te-toimiston voisi ihan hyvin lakkauttaa ja se hommahan on jo netissä kaikki. Ei niitä virkailijoita enää tarvita.

Silloin sai kuitenkin pätkätöitä, muistan kun se tuli silloin. Nyt ei saa sitäkään eli tilanne on huomattavasti pahempi kuin 90-luvun lamassa. Silloin työttömyyskorvaus vastasi siivojan palkkaa eli jotain 1500 eur nykyrahassa ja se vähennettiin niiltä päiviltä kuin oli töissä. Nyt kaikki työ poistaa korvauksen kokonaan ja karenssi ja korvaus on 590 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Näin minä sen muistan: oli silloinkin kaikennäköistä kettuilua työttömäksi jääneitä kohtaan, mutta ei mitään nykymaailmaan verrattavaa - luultavasti siksi, että nettiä ei ollut, joten kaikki ei tullut niin selvästi esiin.

 

Mutta silloin kolahti pahiten oikeastaan sellaisiin hyvintienanneisiin keskiluokkaisiin, ja silloin saattoi olla vähän sellaista vahingoniloa ja irvailua, että mitenkäs nyt noin, ettekö pääse kolmannelle etelänmatkalle tänä vuonna? Eli ilkuttiin ehkä sellaisia ihmisiä, jotka  omissa mielikuvissa olivat itse haukkumassa ja halveksimassa köyhiä ja työttömiä, ja nyt saivat maistaa ns. omaa lääkettään, siitä siis vahingoniloa. 

 

Eniten on muuttunut politiikan maailma: vaikka ennen oli räiskyviäkin persoonia politiikassa ja toisia poliitikkoja haukuttiin sen minkä kerettiin, niin enpä muista että typerinkään poliitikko olisi pilkannut ja ilkkunut

Silloin ei ollut poliitikoilla niin paljon vaikutusvaltaa tavallisen ihmisen elämään. Niille sai jopa nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ollut somea ja keskustelupalstoja, joten halveksiminen ei ollut niin näkyvää kuin nykyisin. Mutta kyllä asenteet olivat paljon jykempiä ja tuki vähäisempää kuin nykyisin. Nykyäänhän osa jopa ylpeilee työttömyydellään. 1900-luvun puolella työttömyys oli suuri häpeä. 

Todellakin työttömyys oli häpeä. Itsemurhia tehtiin silloin paljon talousvaikeuksien takia.

Minäkin muistan miten työttömyyttä pidettiin häpeänä 1990-luvulla ja vanhempi sukupolvi 1920-40-luvuilla syntyneet eivät ymmärtäneet ollenkaan ettei olisi töitä saatavilla. Pitivät työttömiä laiskoina. 

Jännä miten muut maat selviää kriiseistä kuten finanssikriisi niin hyvin mutta suomi ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ollut somea ja keskustelupalstoja, joten halveksiminen ei ollut niin näkyvää kuin nykyisin. Mutta kyllä asenteet olivat paljon jykempiä ja tuki vähäisempää kuin nykyisin. Nykyäänhän osa jopa ylpeilee työttömyydellään. 1900-luvun puolella työttömyys oli suuri häpeä. 

Todellakin työttömyys oli häpeä. Itsemurhia tehtiin silloin paljon talousvaikeuksien takia.

En muista näitä paljon puhuttuja itsareita. Omituinen juttu sinänsä. Muistan sen yleisen alakulon. Mutta se koski vähän kaikkia nythän osalla pyyhkii hyvin kun osa on maanraossa, kansa on kahtiajakautunut.

90-luvun aikuisista moni aloitteli työuransa aikana, jolla palstaklassikko "menkää töihin" oli kirjaimellisesti mahdollista. Oli ihan realistista astella firmaan sisään työnhakijana ja muutaman minuutin kuluttua astella sieltä ulos ko. firman tulevana työntekijänä. Kun näistä lähtökohdista tipahdettiin parissa vuodessa siihen, että firmaa kaatui kuin viljaa kaatosateella ja se vakituinen työpaikka lähtikin alta, olihan se shokki. Aiemmin kun oli totuttu siihen, että työttömänä oli vain oikeasti työkyvyttömiä ihmisiä, kuten päihdeongelmaisia tai mielisairaita. Leimaantumisen pelko oli suuri, kun elettiin kuplassa, jossa kuviteltiin työpaikkojen olevan pysyviä ja sitten se kupla puhkesikin. Nykyisin on mielestäni yleisesti katsottuna paljon ymmärtäväisempi ilmapiiri työttömyyttä kohtaan, koska työttömyys on niin yleistä. Vauvapalsta ölinät ovat oma lukunsa. Niiden perusteella ei kannata vetää johtopäätöksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin elimme tilanteessa jossa töitä ei oikeasti ollut kuin vain harvoille. Nyt elämme tilanteessa, jossa yhtä aikaa puhumme tarpeesta saada ulkomaista työvoimaa ja ongelmasta löytää töitä. 

Näytti näin koululaisen silmin, että ainakin opettajille oli töitä jos ei muille. Siksi halusinkin pitkään opettajaksi kun ajattelin, että laskusuhdanteessa varmasti opettajille töitä löytyy, mutta ei välttämättä enää Nokian insinööreille.

Matkapuhelin yhtiö ei ollu vielä 1990- alussa, silloin pahimipina lamavuosina.  Silloin olivat asist kurjasti koko yhteikunnassa.

Edes lääkäreitä, siis kandeja, ei palkattu kesäsijaisiksi, sairaaloihin, eikä terveyskeskuksiin. Niitä suljettiin laajasti kesäksi.

Kunnilla ei yksinkertaisesti ollut rahaa palkata sijaisia.

Jotkut lääketieteen kandit saivat kesätöitä, hoitoapulaisen ja lähihoitajan yhteenliiteyissä sekahommissa.

Muistan tuon ajan hyvin, tosi hyvin.

Ei olllut. Eikä ollut työttömyyttäkään tässä mittakaavassa. 

Miten silloin pilkkasit kun ei ollut anonyymi somepaskaa jossa voi kirjoittaa nimettömänä mitä tahansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ollut somea ja keskustelupalstoja, joten halveksiminen ei ollut niin näkyvää kuin nykyisin. Mutta kyllä asenteet olivat paljon jykempiä ja tuki vähäisempää kuin nykyisin. Nykyäänhän osa jopa ylpeilee työttömyydellään. 1900-luvun puolella työttömyys oli suuri häpeä. 

Todellakin työttömyys oli häpeä. Itsemurhia tehtiin silloin paljon talousvaikeuksien takia.

En muista näitä paljon puhuttuja itsareita. Omituinen juttu sinänsä. Muistan sen yleisen alakulon. Mutta se koski vähän kaikkia nythän osalla pyyhkii hyvin kun osa on maanraossa, kansa on kahtiajakautunut.

Omituista tosiaan, jos olit 1990-luvulla aikuinen etkä muista uutisointia siitä, miten its-urhat räjähtivät käsiin, kun firmoja meni konkurssiin ja moni oli korviaan myöten veloissa muutaman vuoden takaisen nousukiidon huuman jäljiltä. Aika puskassa on saanut elelllä 1990-luvun ensimmäisen puoliskon, jos nämä asiat tulevat uutena tietona. 

Silloin r-trollit ei olleet niin aktiivisia. Vastakkainasettelua ne on kuitenkin harrastaneet vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Ei olllut. Eikä ollut työttömyyttäkään tässä mittakaavassa. 

Paljonkohan nyt on työttömiä 90-luvun tilastointitavalla..Varmaan miljoona. Sen verran ainakin on virallisesti vajaatyöllistettyjä eli työttömiä ja vasten tahtoaan osa-aikatöitä tekeviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin elimme tilanteessa jossa töitä ei oikeasti ollut kuin vain harvoille. Nyt elämme tilanteessa, jossa yhtä aikaa puhumme tarpeesta saada ulkomaista työvoimaa ja ongelmasta löytää töitä. 

Näytti näin koululaisen silmin, että ainakin opettajille oli töitä jos ei muille. Siksi halusinkin pitkään opettajaksi kun ajattelin, että laskusuhdanteessa varmasti opettajille töitä löytyy, mutta ei välttämättä enää Nokian insinööreille.

 

Matkapuhelin yhtiö ei ollu vielä 1990- alussa, silloin pahimipina lamavuosina.  Silloin olivat asist kurjasti koko yhteikunnassa.

Edes lääkäreitä, siis kandeja, ei palkattu kesäsijaisiksi, sairaaloihin, eikä terveyskeskuksiin. Niitä suljettiin laajasti kesäksi.

Kunnill

Nyt asiat ovat paljon huonommin. Siis paljon, paljon huonommin. Miten sulla menee nykyään omassa päässä? 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Silloin tuettiin ja kannustettiin toisia. Muistan miten tiedotusvälineissä yritettiin auttaa psyykkisesti ihmisiä. Se suuri työttömyys yhdisti ihmisiä. Osa oli työtön ja osa pelkäsi työttömyyttä. Aikaisemmin ihmiset häpesivät työttömyyttään, nyt siitä alettiin puhua rohkeammin ja avoivemmin. Se oli siinä mielestäni hyvä puoli.

Olen eri henkilö, mutta halusin kertoa, että siihen aikaan työttömäksi jääneet häpesivät työttömyyttä. Lamavuosien jälkeen kerrottiin ihmisistä, jotka kriisin kohdatessa olivat lähteeneet joka aamu muka työhön. Ei kehdattu tunnustaa, että työpaikka on mennyt.  Se tuli tietysti ilmi nopeasti. kun ei enää tullut entisenlaista palkkaa ja perheen elintaso laski silminnähden. Joku mies mies kertoi, että hän oli aikaisemmin katsonut alaspäin työttömiä ja sosiaaliavun saajia. Ajattelutapa muuttui, kun hän itse sai potkut.

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten muut maat selviää kriiseistä kuten finanssikriisi niin hyvin mutta suomi ei.

Suomessa osa kansasta käyttää hyväksi ja alistaa osaa kansaa. Osa selviää hyvin ja ne päättää miten työttömillä menee.

Vierailija kirjoitti:

Silloinkin lama syveni ja pitkittyi liian ankarien säästöjen vuoksi. Köyhyys oli järkyttävä, työttömyys 16%.

Kokoomuksen virhe. Tai kyky?

Sama toistetaan nyt. Ja saman teki Katainen js Stubb.

Silloinkin Demarit liukesi oppositioon,jäi heidän hallituskauden sotkut muille,kuten nytkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ollut somea ja keskustelupalstoja, joten halveksiminen ei ollut niin näkyvää kuin nykyisin. Mutta kyllä asenteet olivat paljon jykempiä ja tuki vähäisempää kuin nykyisin. Nykyäänhän osa jopa ylpeilee työttömyydellään. 1900-luvun puolella työttömyys oli suuri häpeä. 

Todellakin työttömyys oli häpeä. Itsemurhia tehtiin silloin paljon talousvaikeuksien takia.

En muista näitä paljon puhuttuja itsareita. Omituinen juttu sinänsä. Muistan sen yleisen alakulon. Mutta se koski vähän kaikkia nythän osalla pyyhkii hyvin kun osa on maanraossa, kansa on kahtiajakautunut.

Valitettavasti tehtiin,ja paljon oli myös yrittäjiä.