En koskaan puhu negatiivisista asioista edes ystävilleni, ainoastaan miehelleni. Minut
on jo lapsena opetettu siihen, että negatiivisia tunteita ei saa sanoa ääneen mistään asiasta. Pitää olla vain positiivisia, muuten sinua pidetään epäonnistuneena.
ketään samanlaista?
Kommentit (7)
Ja asiaan... Mulla on vähän sama tapa, en negatiivisista tunteista helposti puhu ystävilleni. Jos menee jotenkin huonosti, pidän kaiken sisälläni, miehelleni nyt sentään saan sanottua yleensä jos jokin mieltäni vaivaa.
Eräs ystäväni myös samanlainen.
Kaikki aina hyvin, koskaan ei mitään riitaa miehen kanssa, lapset valvottaa, mutta ei haittaa kun on niin positiivinen ja muutenkin NIIN positiivinen.. Joskus tekisi mieli ottaa kurkusta kiinni ja pakottaa sanomaan oikeita asioita!
jos mulla on valitettavaa mieheni käytöksestä tai tavoista niin sanon ne hänelle itselleen suoraan.
Arvostan sitä suuresti, näin välillemme on päässyt syntymään läheiset ja välittömät välit.
Kasvatus on joskus pahaksi. Kannattaisi opetella käsittelemään negatiivisiakin asioita avoimesti. En kyllä tiedä miksi...
Varsinkin, kun tietää ja näkee, että hänellä on vaikeaa, mutta hän ei siitä puhu. Juuri nyt tällainen tilanne on päällä, koska tiedän, että ystävälläni on töissä ongelmia, muutenkin stressaava elämäntilanne (talonrakennus vaiheessa, hääjärjestelyt menossa jne), on sairauskierteessä ja hänen miehensä, jolle hän toivonmukaan puhuu avoimesti, on myös huonossa jamassa juuri nyt (melko tuore yksitysyrittäjä eli valtava työtaakka niskassa, univaikeuksia ja masennusta.) Tämä mies sentään onneksi puhuu avoimemmin ongelmistaan, mutta silti heidän molempien jaksaminen huolettaa ja tuntuisi, että heillekin olisi helpompaa, jos ei tarvitsisi vetää sitä täydellisyyden kulissia kokoajan, varsinkin, kun ei se kuitenkaan mene läpi heidät hyvin tunteviin.
En itsekään erityisesti tuttavapiirissäni meidän likapyykkejä levittele, mutta on minulla sentään ne pari luottoystävää, jolle voin puhua ihan mistä vain ja puhun myös. Kyse ei ole siitä, että ihan kaikki pitäisi kertoa tai varsinkaan pariskunnan keskinäisiä asioita kuuluttaa kaikille, mutta täydellisyyden kulissin ylläpitäminenkään ei ole hyväksi.
Yksi ystävä kysyi äidiltäni että mitä kuuluu?
Äiti sitten kertoi ettei kovin hyvää. En nyt muista mikä oli syy.
Tämä " ystävä" sanoi että kuuluu vastata että ihan hyvää.=)