Saako lähiomaiset ottaa valokuvia hautajaisissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle annettiin kamera isän hautajaisissa kun olin 7v. Olihan siitä viihdykettä, otin kuvia vaikka ja mistä.

Hautajaiset ei ole mikään leikkipaikka.

Karjalaiset hautajaiset on iloisemmat kuin hämäläiset häät. Tapoja on monia

Jos kuvaatte, hommatkaa ammattilainen paikalle. Mua on ärsyttänyt, että äitini hautajaisiin ei otettu kuvaajaa, koska äitini sisko kehui, että hänen poikansa osaa kuvata. Jep, kuvat oli otettu penkkiriviltä huonolla digikameralla. Kamera oli tarkentanut kuvia esim. edessä istuvien miesten kaljuihin päälakiin. Anoppini hautajaisissa oli ammattivalokuvaaja ja kuvat olivat laadukkaita. Missään vaiheessa kuvaaja ei häirinnyt eli teki työnsä ammattitaidolla, mutta ns. näkymättömissä.

Olin muutama vuosi sitten hautajaisissa, jonne olin itse tullut suremaan edemennyttä. Hautajaisten ovella lähiomainen näki minut ja ehdotti 5min ennen tilaisuuden alkua, että voisinko ottaa kuvia hautajaisten ajan ja iski käteeni järkkärin (olen muotokuvaaja). Koin tilanteen hyvin ahdistavana, koska en ole eläessäni kuvannut tuollaista tilaisuutta ja pidän ylipäänsä sitä aika mauttomana, että joku vieraista häärii kameran kanssa kesken kaiken. Jonkin verran eri asia on oikeasti tällaisiin tilanteisiin erikoistunut ammattikuvaaja, joka tietää mitä tehdä ja on valmistautunut. Silloin osaa käyttäytyä ammattimaisesti.

Kuvat nyt sinänsä on minusta ok kukista ja arkusta vaikka tilaisuuden päätteeksi, vaikka en niitä itse ymmärrä, mutta kuka haluaa valokuva-albumin hautajaisista ja muistotilaisuudesta. Tekisi ennemmin muistoksi vainajasta vaikka vuosien varrelta mukavan ja iloisen muiston, jossa vietetty aikaa yhdessä. Muistan kyllä äitini hautajaiset 15 vuotta sitten melko yksityiskohtaisesti ja silloin ei kukaan ottanut kuvia. Itselleni ei ole koskaan tullut olo, että haluaisin katsella kuvia arkusta tai muistella erikseen ikävää päivää. Ihmiset tosiaan ovat aika erilaisia, kun ilmeisesti se toiselle tuo lohtua ja on osa surun prosessia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siis itse lähiomainen ja mietin, että meidän olisi helpointa kuvata siitä etupenkistä, kun ollaan lähimpänä. Ap

Mitä tarkalleen haluat kuvata? Itkutuhruisia kasvoja?

Aikoinaan otettiin yhteiskuva haudalla, miksi se ei enää riitä?

Siunausta, eli siis sitä kohtaa kun pappi lukee siunauksen, laitetaan hiekkaa arkulle jne., sekä arkkua ja kukkia. Ihmisiä en ajatellut kuvata lainkaan. Ap

Et siis ihan oikeasti halua keskittyä läheisesi siunaamiseen ja siihen ainutkertaiseen hetkeen, vaan nouset ylös penkistä ja menet hieman oikealle alttarin ääreen ja räpsit sieltä kuvia? Papit on tottuneet kaikkeen ja nähneet tuotakin, vainajan siunauskin on omaisille pelkkä kiva hetki ottaa kuvia.

Papin kommentti:

Tottakai omaiset saavat ottaa kuvia! Kuvien ottaminen kannattaa jättää yhden omaisen tehtäväksi, jotta ei synny turhaa liikennettä kappelissa tai kirkossa. Kuvia saa ottaa myös läheltä ja pappiakin saa kuvata, kyse on julkisesta tilaisuudesta.

Hautajaiskuvat ovat monille tärkeitä. Vaikka niiden ottaminen tai katsominen heti hautajaisten jälkeen voisi tuntua vaikealta, on moni jälkikäteen tyytyväinen kuvien ottamisesta. Kuvien avulla voi muistella hautajaisia sekä työstää surua.

Voimia hautajaisiin, ap!

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin ei kuvata. Miksi ihmeessä pitäisi kuvata surevia ihmisiä? Otta sitten kuvan vaikka hautakivestä, mutta ei ihmisistä. 

Se on elämää, ja siihen kuuluu kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin ei kuvata. Miksi ihmeessä pitäisi kuvata surevia ihmisiä? Otta sitten kuvan vaikka hautakivestä, mutta ei ihmisistä. 

Onko meikkisi pilalla? 

Voin tulla kuvaamaan isäsi hautajaisiin. Tunnissa pystyn ottamaan 350 kuvaan. Kirkko tai muu siunauspaikka on tähän aikaan vuodesta sen verran valoisa, että saan kuvattua sisällä kamerallani. 

Arkkuhan on valmiina odottamassa ennen siunaustilaisuuden alkua, jolloin ehdit kuvaamaan arkkua monesta kuvakulmasta niin paljon kuin tahdot. Valitse oma paikkasi niin, että olet sivussa ja häiritsemättä muita kuvatessasi pappia työssään. On ihmisiä, jotka kokevat valokuvaamiseen epäkunnioittavaksi tilaisuutta kohtaan ja miksi se oma paikka kuvaamista varten pitää ajatuksella valita. 

Kuvaamista harrastetaan siunaustilaisuuksissakin, mutta onhan se vähän kornia kun mitään asiaa ei voi olla kokematta ilman kuvaamista. 

 

Olin syksyllä hautjaissa. Vainajalta jäi neljä pientä lasta. Kuvasin lähinnä lapsia varten, niin että lapsilla olisi edes jotain muistoja. Kuvasin kaiken: pienet lapset äitinsä haudan ääressä, kuvasin surevat ihmiset, kuvasin arkkua ja kantajia, kukkia, vainajan siunauksen. 

Tottakai saa ja pitää kuvata 

kyllä minäkin muistan kuin hautajaiskuvst - usein niitä katselin 

olin mukana mutta olin aika pieni

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa tuo ottaa kuvia surevista hautajaisvieraista? 

Tätä en ole koskaan tajunnut.

Miksipä ei, itse en kuitenkaan ymmärrä miksi niitä kuvia pitää ottaa. Viimeisimmissä hautajaisissa oli kamalaa seisoa naama ja silmät punaisena arkun vieressä kun toiset ottavat valokuvia. En minä itse ainakaan tällaisia kuvia halua edes katsoa enää jälkikäteen.

Kun pappi siunaa vainajan viimeiselle matkalle ja tekee tuhka/hiekkaristin arkulle seurakunnan seistessä, on se periaatteessa tilaisuuden pyhin hetki. On sekä mautonta että kyseenalaista tilanteeseen keskittymistä osoittavaa ottaa valokuvia surijana silloin, erityisesti silloin. Säilytä se sydämessäsi. Valokuvatkaa jotain muuta hautajaispäivästä.