Onko muita eronneita ja rikottuja..
Lähinnä naisia, miksei miehiäkin. Tänä päivänä on kovat ulkonäkö paineet. Miten ihmeessä aikuinen nainen, lapsia, hyvin raskaita ihmissuhteita takana, voi uskoa enää että joku mies voisi haluta tai voisi yleensä uskoa enää parisuhteeseen? Uskon että äkkiä, ulkoisesti, olenkin ulospäin suuntautunut, iloinen jopa kasvoilta ja "vaatteet" päällä ok. Jos lähtee vaatteet pois todellisuus on: Todella paljon raskausarpia (ihan lääkäri maininnut asiasta), löysää ihoa, ei edes persettä jota nyt joka paikassa hehkutetaan. Haluan korostaa raskausarvilla, että todellakin paljon, lähes ihon repeytyminen useasta paikasta. Miten tässä ikinä voi ajatella että joku vielä haluasi? En edes toivoisi olevani mikään mallivartaloinen, vaan ihan normaali. Nyt tuntuu niin epänormaalilta, että se estää ajattelemasta edes toiseen sukupuoleen lähestymisen. Kohtalotovereita?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä samoja ajatuksia eron jälkeen mutta ulkonäköpaineita tuottaa naama, joka on stressin, itkun ja surun seurauksena kunnolla valahtanut ja silmät painuneet kuopalle. Ei kukaan enää tämmöistä rupsahtanutta akkaa halua. Itse olen pääni sisällön jo käsitellyt ja balanssissa kaikki nyt, mutta nämä ulkonäkömuutokset jäi. En tunnista enää sitä joka katsoo peilistä, missä on mun vanhat kasvot? :(
Ulos aurinkoon ja uusi kauneudenhoitorutiini tulille.
Aurinko ei muuta kuin pahenna roikkuvaa ja rypistynyttä ihoa. Botoxi voisi toimia ja hyvä meikki.
Mitä jos kokeilisit itse ja antaisit muiden tehdä kuten haluavat.
Olen kokeillut hyvin tuloksin ja siksi voin lämmöllä suositella.
Aloittajalle suosittelen raskausarpien laserointia. Kohentaa itseluottamusta ja elämänlaatua huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Jep, ihan paskana edelleen kolme vuotta eron jälkeen. En oikein usko, että pystyn enää koskaan parisuhteeseen. En usko enää rakkauteen, enkä oikein mitään muuta syytä näe miksi olisin kenenkään kanssa. En tarvitse keneltäkään sillä tavalla mitään. Olo on hyvin selkeästi rikkonainen verrattuna siihen millaiselta tuntui joskus kun olin onnellinen. En usko että olen enää koskaan.
Mulla on myös kolme vuotta. Huomenna olisi hääpäiväkin.
Yhä vielä on kausia, kun asia ahdistaa. Nyt olen kirjaimellisesti purrut hammasta ja lyönyt nyrkkiä pöytään. Saa riittää. En anna surulle periksi.
T. Se, jolla on arvet ja pyöreähkö uusi tapailumies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä samoja ajatuksia eron jälkeen mutta ulkonäköpaineita tuottaa naama, joka on stressin, itkun ja surun seurauksena kunnolla valahtanut ja silmät painuneet kuopalle. Ei kukaan enää tämmöistä rupsahtanutta akkaa halua. Itse olen pääni sisällön jo käsitellyt ja balanssissa kaikki nyt, mutta nämä ulkonäkömuutokset jäi. En tunnista enää sitä joka katsoo peilistä, missä on mun vanhat kasvot? :(
Ulos aurinkoon ja uusi kauneudenhoitorutiini tulille.
Aurinko ei muuta kuin pahenna roikkuvaa ja rypistynyttä ihoa. Botoxi voisi toimia ja hyvä meikki.
Mitä jos kokeilisit itse ja antaisit muiden tehdä kuten haluavat.
Olen kokeillut hyvin tuloksin ja
Kaikki eivät piittaa botoxista tms. Jokainen tavallaan, mutta ulkoilu, liikunta ja sopivasti päivänvaloa ovat jokaisen ulottuvilla ja terveellisiä keinoja.
"Kaikki eivät piittaa botoxista tms. Jokainen tavallaan, mutta ulkoilu, liikunta ja sopivasti päivänvaloa ovat jokaisen ulottuvilla ja terveellisiä keinoja. "
Ne keinot auttaa raskausarpiinkin?
Olen 50+ ja eronnut runsas vuosi sitten. Olen valitettavasti omien puuteiden ymmärryksen lisäksi kokenut, että miehet toivoo tämän ikäiseltä 20 vuotiaan vartaloa. Eihän tässä mennä kuin joka päivä alaspäin että mitenkä voisin tarjota lähes teinin kroppaa? Olen päättänyt elää lopun elämän yksin.
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki eivät piittaa botoxista tms. Jokainen tavallaan, mutta ulkoilu, liikunta ja sopivasti päivänvaloa ovat jokaisen ulottuvilla ja terveellisiä keinoja. "
Ne keinot auttaa raskausarpiinkin?
Niistä ei ollut puhetta, vaan surunmerkeistä kasvoissa.
Arvet näkyvät vain harvoille ja valituille. Itselläni ne on olleet hyvin nuoresta asti (lapsi yli 4kg+lapsivesi ym), mutta eivät ole tahtia haitanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki eivät piittaa botoxista tms. Jokainen tavallaan, mutta ulkoilu, liikunta ja sopivasti päivänvaloa ovat jokaisen ulottuvilla ja terveellisiä keinoja. "
Ne keinot auttaa raskausarpiinkin?
Niistä ei ollut puhetta, vaan surunmerkeistä kasvoissa.
Arvet näkyvät vain harvoille ja valituille. Itselläni ne on olleet hyvin nuoresta asti (lapsi yli 4kg+lapsivesi ym), mutta eivät ole tahtia haitanneet.
Ei se ulkoilu ja päivänvalo kasvoihin ennenaikaisesti surusta ja stressistä tulleita uurteita ja ryppyjä tai hiuksiin tulleita harmaita poista. Ihan älyvapaita neuvoja täällä.
Mieheni aina sanoo, ettei se ulkoinen olemus ole mitään jos ei sisältä ole kaunis. Olin näkymätön suuremman osan elämästäni enkä kokenut kelpaavani kenellekään. Sitten löytyi tämä yksi kultaakin arvokkaampi mies. Olin jo sinut sen kanssa että olisin vain yksin. Ihan hyvä näin.