*^*ELOISAT viikonvaihteessa (pe-su)*^*

Neiti nukkunut ennätykselliset päikkärit, yli kolme tuntia!! Tarttenu jo useampaan otteeseen käydä tsekkaamassa hengitetäänkö siellä ollenkaan. Nyt tietty just herää kun pääsin kirjoittamaan....;)



Valokuvia pitäisi täälläkin pistää teetätykseen. Itselläkin tuppaa aina vähän menemään överiksi vaan ja tosiaan joku pari sataa kipaletta tulee tilattua...



Vieteri kyseli meidän muuttoaikeista. On ainakin toistaiseksi kyllä haudattu. Se oli ehkä vaan semmonen totaali väsymys meikäläisen taholta kun rupesi tota muuttoa harkitsemaan.... Onhan meillä kuitenkin monia hyviä ystäviä täällä ja kun mieskin kuitenkin ainakin toistaiseksi vielä jaksaa ajaa tota väliä niin katsellaan nyt vielä.



Yksi asia mikä tota muuttoa kyllä puoltaa, on tuo isovanhempi-kysymys. V****ttaa yli kaiken kun miehen isä ja äitipuoli asuu täällä samalla kylällä eikä silti pidä mitään yhteyttä meihin tai meidän lapsiin. En vain jaksa ymmärtää ettei isovanhempia kiinnosta viettää aikaa omien lastenlastensa kanssa.... Minun äitini asuu parin sadan kilometrin päässä ja oikeasti näkee lapsiamme useammin kuin nämä toopet jotka asuu parin kilsan päässä!!!! ://



Joo, mutta se siitä. Päivän purnaukset tehty! ;)



oinas ja nukkuvat lapset

Voimia karmiinille ja k.h.p:lle menetyksistä.



Ja kiitokset kaikille perjantaina tapaamisessa olleille. Vähänhän meitä oli, mutta se ei haitannut. Ennättipä kunnolla jutella ja kuunnella toisia.



Täällä aika väsy äiti. Viime yönä kuusi heräämistä. Äsken kävimme tytön kanssa autolla ystäväni luona ja tulomatkalla oli olo kuin olisi kännissä ajanut. Nyt on ollut jonkin aikaa tosi huonoja öitä...Olin jo miettinyt jonkinlaista unikoulua, kun ensi viikolla tulee puoli vuotta täyteen. Mutta nyt jäin miettimään, kun lueskelin palstan unikoulukommentteja. Sellaista hellää versiota olin ajatellut, mutta saas nähdä mitä teen. Mut ei sitä ole kiva väsyneenäkään vauvelia päivisin hoitaa...



Geet:

Silmäg: siniset (itselläni vihreät ja hieman toivon, että vielä muuttuisi!)



Hiuksetg: blondit, hieman punertavat (isältä)



Kahvig: En ole juonut seitsemään vuoteen, mutta nyt aina välillä pakko, jotta silmät pysyvät auki



jalkag: 9,5cm



No enpä muista muita. Nyt lähden iltapuuhin. Moro



Puppe

Taas on kulunut luvattoman pitkä väli siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Saan yleensä luettua ketjun, mutta siinä vaiheessa, kun itse alkaisin kirjoittamaan roikkuu esikoinen suunnilleen hiuksissa tai kiusaa pikkuveikkaa saadaakseen huomioni. Aika raskaita päiviä meillä on. Esikoinen (2v8kk) on lopettanut päiväunet. Herää jo kuuden aikaan aamulla ja klo 20 kieppeillä iltaunille. On varmaan sellainen välivaihe menossa, kun päiväunille ei saa milllään, mutta väsynyt on selvästi. Se sitten näkyy kiukutteluna ja itkeskelynä.



Oli kovasti galluppeja, mutta mitään en muista.



Meillä oli poju 5kk neuvolassa 7910g ja 71 cm. Kiinteät aloitettiin pari viikkoa sitten, kun näytti olevan niin kovin kiinnostunut muiden ruokailuista. No, poju syökin kuin olisi aina syönyt. Ihme tapaus ;)



Neuvolan vanhempainryhmässä saatiin opastusta vauvahierontaan. Meillä tykättiin ja nukuttiin hieronnan jälkeen extrapitkät päiväunet. Selvästi rentoutti ja väsytti. Vetäjä suositteli hierontaa myös isommille lapsille. Onko muut kokeilleet?



Velho78 ja Nooa 31/08

Hajuvesi: Rakastan hajuvesiä, mutta en viitsi käyttää niin kauan kuin imetän ja kantelen lasta paljon sylissä. Ajattelen, että ehkä nuo tuoksut ovat pienelle vähän liikaa.



KahviG: Kahvia menee paljon. Pari ISOA mukia aamulla, jotta silmäluomet pysyvät auki ja iltapäivällä saman verran.



Hampaat: Meillä ei ole pojalle vielä ilmestynyt, mutta nyrkit ovat suussa koko ajan ja kuolaa tulee. Eli kohtakohan ensimmäiset ilmaantuisivat. Esikoinen oli muistaakseni melkein 7 kuukautta, kun alas ilmestyi ensimmäinen hammas.



RatasG: Luovuin juuri tuplista. Haluan, että esikoinen alkaa kävelemään enemmän. Oli aiemmin tosi reipas liikkumaan, mutta selkeästi laiskistunut tuplien myötä. Käyttöön otettiin Teutonian Mistralit, jotka periytyvät esikoiselta. Ostin rattaisiin seisomalaudan ja se on ennakkoluuloistani huolimatta ollut varsin hyvä.



IstuinG: Meillä on vielä kaukalo käytössä, vaikka se ahdas onkin. Miten on, oletteko siirtäneet lapsen isompaan istuimaan, vaikka ei osaisikaan itse istua? Osa noista isommista istuimista on niin kovin " suoraselkäisiä" . Esikoisella on Gracon joku malli ja se on kyllä tosi istuva-asentoinen, enkä osaa kuvitella, että sopisi ihan pienelle, vaikka käyttöopas niin väittääkin. Mielenkiinnollan odotan, miten olette asian ratkaisseet. Esikoinen istui jo syöttötuolissa 6 kk:n ikäisenä, mutta tämä kakkonen on kyllä eri maata. Ei lähellekään niin jämäkkä paketti.



Taas Velho78

Jaaha, mistähän sitä aloittaisi. Tyttö on kovaa vauhtia toipumassa, tänään antoi pitkästä aikaa kunnon hymyn ja nauroi. Sylissä hihkui ja muutenkin muistutti omaa itseään. Välillä vielä tulee kipuitkua mutta pelkällä supolla ollaan tämä päivä jo pärjätty.



Maitoakin sai juoda 50ml ja enemmänkin olisi ilmeestä päätellen halunnut ottaa mutta suolistoa pitää varoa, siksi näin pieni aloitus. Joka syönnillä lisätään määrää 10ml ja vuorokaudessa saa mennä 500ml maitoa muu neste ja ravinteet menee tipan kautta suoraan suoneen. Nenä-mahaletkua ei enää ole, joten tyttö on senkin puoleen paljon terveemmän olinen. Pumppaan maitoa aamuin illoin ja saan kasaan 400ml, ei enää kovin paljoa irtoa. Stressi, huoli ja huonosti syöminen on verottanut maidon määrää. Sitkeästi kuitenkin jaksan yrittää, kun on oma maito tytölle parempaa kuin nan-maito.



Ajatukset olivat keskiviikkona todella synkät, kun tyttö vaan nukkui sylissäni eikä jaksanut juuri mihinkään enää reagoida. Ehdin jo miettiä, jotta tässäkö tämä meidän yhteinen elämä tytön kanssa oli, näinkö lyhyen aikaa sain tyttöä pitää omanani ja rakastaa. Kävin todella pohjalla mutta se ei ilmeisesti näkynyt päälle päin, koska sairaanhoitaja ihmetteli miten pystyin olemaan niin rauhallinen koko ajan. Sanoinkin hänelle, että romahdan sitten kun pääsen kotiin. Niinhän siinä torstaina kävikin, kun olin menossa nukkumaan ja tytön sänky oli tyhjä. Ei kuulunut sitä tuhinaa ja kääntyilyä, mitä tyttö aina nukkuessaan tekee. Itkin itseni uneen.



Henkilökunta sairaalassa on mukava, todella paljon nuoria töissä ja lääkäritkin puhuvat selkokielellä, joten olen ymmärtänyt hyvin mistä ovat minulle puhuneet. Itseäni en voi tästä tytön tilanteesta kuulemma syyttää, se vain tapahtui eikä syytä tiedetä miksi näin aina välillä käy. Huono puoli on, että tämä voi uusia, nyt ainakin tiedän oireet.



Mies ja poika hakivat minut kotiin ja samalla kävivät tyttöä moikkaamassa. Poika ei aluksi millään meinanut uskaltaa tulla tytön sängyn viereen saatikka koskea siskoon. Pelkäsi tippaletkuja ja sitä, jos siskoon sattuu. Isin sylissä sitten uskalsi silittää poskesta. Ai, sitä siskon hymyä, kun tunnisti veljensä. Itku meinasi päästä siitäkin. Todella haikeata oli tyttö sinne sänkyynsä jättää mutta pieni hengäsdystauko pitää minunkin saada. Aikaisin aamulla lähden sinne takaisin.



KIITOS teille kaikille jotka olette viesteillänne muistaneet. Pumpuli mulle viestiä laittoi, että teitä on ollut monia. En ole ehtinyt lukea, olen halunut viettää tämän illan poikani kanssa.



Karmiinille ja k.h.p:lle jaksamista surun keskellä.



Iloisella mielellä oleva Huhti

Olipa ihanaa Huhti lukea hyviä kuulumisianne. Kyynel tuli silmään lukiessani mitä olette siellä joutuneet kokemaan. Onneksi kaikki näyttää nyt valoisalta!



Muutamaan g:n vielä vastailen:



SilmienväriG: Tummansiniset nappisilmät pojalla. Esikoisella samanväriset, isältään perityt - hyvä niin.



KahviG: Aamulla yksi iso kuppi ja päivällä toinen samanmoinen.



SukkaG: Suosittelen myöskin H&M:n L.O.G.G - sukkia. Parhaiten pysyvät jalassa meidän hyppyheikillä ;)



Huomenna meillä 6kk neuvola, tulen sitten kertomaan uudet mitat. Toivotaan, että olis pituutta tullut edes vähän lisää meijän " pätkälle" .



Hallas ja uinuva pesue

onneksi Juulilla oli paljon suojelusenkeitä matkassa... Kuinka kovilla sinä oletkaan ollut.... Ei ole sanoja. Mutta ihanaa, että nyt on kaikki jo noin hyvin. Täällä ei meinaa kyyneleistä tulla loppua kun kuulumisianne luin...



oinasmamma