Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää miksi osa osaa nauttia työnteosta ja toisille se on vain ns pakkopullaa?
07.07.2024 |
Katsoin yhtä futismatsia, ne jotka joukkueessa hymyili, päjäsivät voitokkaasti ja pelaaminen oli rentoa, päämäärätietoista ja tuloksekasta.
Kommentit (55)
En kouluttautunut alalle jossa työskentelen. En vain koskaan saanut tilaisuutta päästä alalle, jota opiskelin. Nyt vuosia myöhemmin se on jo myöhäistä, koska tarvitsisin uudelleen kouluttautumista. Enkä usko, että silti pääsisin alalle, kun työvoimapulaa ei ole. Teen siis työtäni vain rahan takia. Ei se ole kovinkaan iloista touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos Teemu Selännekin olisi pakotettu ja kopitettu valtiolle töihin istumaan yksin johonkin stanan tylsään koppiin siirtelemään paperia pinkasta toiseen ja klikkaamaam hiirellä jotain kohtaa ja tadaa näin olisi estetty Selänteen ura urheilussa kokonaan, koska kaikkien nyt vaan on pakko pakottaa ja kopittaa valtiolle töihin halusipa tai ei, koska MINÄ vaan haluan?
Mikä sulla on hätänä? Joku trauma puskee nyt selvästi pintaan. Soitapa vaikka päivystykseen ja pyydä apua.
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää vielä kuinka kukaan voi olla niin t y h, m. ä, että kadehtii heitä, jotka nauttivat työnteosta?
Ei se tyhmyyttä ole. Oma ajatus on, että ovat väsyneitä itse ja / tai muusta syystä kokevat, että toisten viihtyminen heikentää heidän työpanosta ja joutuvat itse tekee enemmän. Voivat myös kokea jäävänsä ulkopuolelle, kun muut juttelee ja nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuudesta kiinni. Toisella lasi puoliksi täynnä, toisella puoleksi tyhjä. Oikeasti kummallakin on yhtä paljon vettä lasissa.
Ei ole pelkästään kiinni persoonallisuudsta.
Työilmapiiri, työnjohto= osaavatko johtaa, palkka, työaika jne.
Onhan se ihan eri vaikkapa hyvällä palkalla rapsutella päivät eläimiä tai jutella mukavia kivojen työkavereiden kanssa kahvikuppi kädessä. Versus työpaikka missä pomo huutaa jos myöhästyt todella harvoin 5min. Vuorotyö, kenties yövuoroja ym.
Kuka hoitaisi meitä jos sairastuisimme tai jos kaikki paikat jätetään siivoamatta. Nämä työt ovat usein niitä kuormittavia ja vuorotöitä.
Mistä löytyy näitä jotka uudelleen ja uudelleen kysyvät ja ihmettelevät näitä samoja kysymyksiä.
Yksi työn ilon tappaja on virheiden pelko. Jos koko ajan pelkää tekevänsä jotain väärin tai unohtavansa jonkin ohjeen, niin työ on raskasta. Ja kun siihen lisätään vaatimus nopeudesta ja tuloksellisuudesta, niin se lisää paineita. Sitä tuskailee, miten tehdä virheetöntä jälkeä, noudattaa kaikkia ohjeita ja olla nopea ja tuloksellinen yhtä aikaa.
Ja jos ei ole löytänyt alaa, mikä innostaisi ja kiinnostaisi harrastuksenakin ja jota tykkää tehdä kaiket päivät mutta jotain on yritettävä parhaansa mukaan, niin ei se ihan nautintoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni vaikuttaa se, että työ on este kaikelle mitä haluaisi tehdä. Esim nukkua pitkään, syödä rauhassa aamiainen, harrastaa säännöllisesti usein liikuntaa, tehdä käsitöitä, ulkoilla, viettää lastesi kanssa aikaa, valvoa myöhään, jne.
Töiden takia hädin tuskin ehdit kerran viikossa harrastaa liikuntaa, koko arki on kiireistä ja tiukkaan aikataulutettua ja nukkuminen on ollut jo vuosia retuperällä näin perheellisenä...
Minulla ratkaiseva tekijä oli esihenkilö. Tein tasan samoja hommia kuin nytkin, mutta työ oli pakkopullaa, kun esihenkilö oli vttumainen eukko, joka nillitti kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Vaihdoin työpaikkaa ja työstä tulikin nautinnollista, kun saan tehdä työni rauhassa ilman turhaa nillittämistä ja ilmapiiri on muutenkin kannustava ja positiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole ollut ikinä sellaista kiinnostuksen kohdetta, josta olisi työksi. Ei siis kiinnosta mikään niin paljoa että sen tekeminen olisi työkseen kivaa. Niinpä valitsin alan josta saa töitä ja maksetaan hyvin ja jonka tekeminen harmittaa vähiten (niistä jotka täyttävät työllistymis- ja palkkakriteerit).
Olen kyllä kateellinen ihmisille, joilla on jokin kiinnostuksen kohde josta on voinut tehdä ammatin. Mahtaa olla kivaa, vaikka itse en osaa kuvitellakaan. Itse olen ennemmin "kaikki kiinnostaa vähän mutta mikään ei hirveästi" -tyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vaikuttaa se, että työ on este kaikelle mitä haluaisi tehdä. Esim nukkua pitkään, syödä rauhassa aamiainen, harrastaa säännöllisesti usein liikuntaa, tehdä käsitöitä, ulkoilla, viettää lastesi kanssa aikaa, valvoa myöhään, jne.
Töiden takia hädin tuskin ehdit kerran viikossa harrastaa liikuntaa, koko arki on kiireistä ja tiukkaan aikataulutettua ja nukkuminen on ollut jo vuosia retuperällä näin perheellisenä...
Miksi teet töitä työajan ulkopuolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se nyt vähän on niin, että osalla on sellaisia lahjakkuuksia, joita voi hyödyntää elättävään työhön ja osalla ei. Jos nyt on lahjakas vaikka jalkapallossa tai kitaran soitossa, ja onnistuu tekemään niistä elantonsa, varmasti on useimmiten työnteko ihan nautittavaa.
Sen sijaan jos on kuten minä, ei mitään lahjakkuuksia, mutta jotain on tehtävä elääkseen, niin vaikeampaa on. Esim. itse koodaan työkseni, mutta olen siinä huono. Olisin huono ihan tahansa missä muussakin ammatissa, koska mulla ei ole lahjoja mihinkään.
Entä jos olisit huippulahjakas jalkapallossa ja jalkapalloiljan ura olisi sinun unelma-ammattisi niin sinut pakotettaisiin vaan valtion virastoon töihin istumaan koppiin yksin siirtelemään paperia pinkasta toiseen ja estettäisiin huippu-urheilijan ura jalkapallossa, koska jollakin nyt sattuu vaan olemaan sairas pakkomielle sii
No se olisi kyllä varmasti kurjaa. Tuo nyt on toki vähän äärimmäien skenaario, mutta voin kuvitella, että jollekin jalkapallossa lahjakkaalle lapselle vanhemmat toteaa, että ei se ole oikea ammatti, ei sillä elä kuin jotkut harvat, joten sinun pitää hankkia realistisempi koulutus ja ammatti, ja sitten päätyy itselle epäsopivaan työhön ja lahjakkuus jää käyttämättä. Eli ei se lahjakkuus yksin riitä, täytyy olla myös ympäristö, joka tukee siinä että siitä voi tehdä ammatin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se nyt vähän on niin, että osalla on sellaisia lahjakkuuksia, joita voi hyödyntää elättävään työhön ja osalla ei. Jos nyt on lahjakas vaikka jalkapallossa tai kitaran soitossa, ja onnistuu tekemään niistä elantonsa, varmasti on useimmiten työnteko ihan nautittavaa.
Sen sijaan jos on kuten minä, ei mitään lahjakkuuksia, mutta jotain on tehtävä elääkseen, niin vaikeampaa on. Esim. itse koodaan työkseni, mutta olen siinä huono. Olisin huono ihan tahansa missä muussakin ammatissa, koska mulla ei ole lahjoja mihinkään.
Entä jos olisit huippulahjakas jalkapallossa ja jalkapalloiljan ura olisi sinun unelma-ammattisi niin sinut pakotettaisiin vaan valtion virastoon töihin istumaan koppiin yksin siirtelemään paperia pinkasta toiseen ja estettäisiin huippu-urheilijan ura jalkapallossa, koska jol
Tarpeeksi kun on paloa ja lahjoja, vanhempien sanomisille haistatetaan pitkät ja tehdään tasan sitä mitä itse halutaan. Esimerkkejä löytyy lukemattomia niin urheilun, näyttelemisen kuin erilaisten taiteidenkin puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vaikuttaa se, että työ on este kaikelle mitä haluaisi tehdä. Esim nukkua pitkään, syödä rauhassa aamiainen, harrastaa säännöllisesti usein liikuntaa, tehdä käsitöitä, ulkoilla, viettää lastesi kanssa aikaa, valvoa myöhään, jne.
Töiden takia hädin tuskin ehdit kerran viikossa harrastaa liikuntaa, koko arki on kiireistä ja tiukkaan aikataulutettua ja nukkuminen on ollut jo vuosia retuperällä näin perheellisenä...
Miksi teet töitä työajan ulkopuolella?
En tee töitä työajan ulkopuolella, mutta silloin on tehtävä lasten hoitaminen, kotityöt, lasten harrastukset, ruokailut, iltatoimet... Aikaa ei yksinkertaisesti vain jää työajan ulkopuolelle tarpeeksi. Työpäivä matkoineen vie 10 h.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vaikuttaa se, että työ on este kaikelle mitä haluaisi tehdä. Esim nukkua pitkään, syödä rauhassa aamiainen, harrastaa säännöllisesti usein liikuntaa, tehdä käsitöitä, ulkoilla, viettää lastesi kanssa aikaa, valvoa myöhään, jne.
Töiden takia hädin tuskin ehdit kerran viikossa harrastaa liikuntaa, koko arki on kiireistä ja tiukkaan aikataulutettua ja nukkuminen on ollut jo vuosia retuperällä näin perheellisenä...
Miksi teet töitä työajan ulkopuolella?
En tee töitä työajan ulkopuolella, mutta silloin on tehtävä lasten hoitaminen, kotityöt, lasten harrastukset, ruokailut, iltatoimet... Aikaa ei yksinkertaisesti vain jää työajan ulkopuolelle tarpeeksi. Työpäivä matkoineen vie 10 h.
No mitä sä sitten höpisit, ettei ole aikaa olla lasten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset työt vaan ovat kiinnostavampia kuin toiset ja silti niitäkin töitä on jonkun tehtävä, jotka eivät useimpia ihmisiä kiinnosta. Minulle työ on pakkopullaa, jota teen pelkästään saadakseni rahaa elämiseen. Elämisen mielekkyys tulee minulle vapaa-ajasta ja asioista, joita vapaalla ollessani pääsen tekemään. Työ ei itsessään anna minulle mitään muuta kuin sitä rahaa eikä kyllä juuri sitäkään. Tilanne olisi tietysti ihan toinen, jos työ olisi mielekästä ja kiinnostavaa. Sellaisessakin elämäntilanteessa olen joskus ollut, ja silloin aidosti nautin myös töissä vietetystä ajasta. Niihin hommiin on vaan todella vaikea päästä, joten minun on tehtävä sellaista hommaa, jota pääsen tekemään. Näin on aivan varmasti monen muunkin ihmisen kohdalla.
Työstä saa palkkaa jolla työntekijä myy vapaa-aikaansa työnantajalle. Työstä ei tarvitse nauttia kunhan suorittaa sen mikä on työnantajan kanssa sovittu. Jos käy oikein hyvä tuuri ja hyvät työkaverit niin työ on siedettävää ja joskus jopa mukavaa. Työhön voi kuulua hymyilyä ja ystävällisiä sanoja esimerkiksi asiakkaalle mutta niistä työntekijälle maksetaan.