Selittäkää miksi osa osaa nauttia työnteosta ja toisille se on vain ns pakkopullaa?
Katsoin yhtä futismatsia, ne jotka joukkueessa hymyili, päjäsivät voitokkaasti ja pelaaminen oli rentoa, päämäärätietoista ja tuloksekasta.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuudesta kiinni. Toisella lasi puoliksi täynnä, toisella puoleksi tyhjä. Oikeasti kummallakin on yhtä paljon vettä lasissa.
Tuohan ei liity mitenkään nauttimiseen. Työstä voi nauttia, vaikka olisikin pessimisti.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole pelkästään alasta kiinni. Joku muu selitys.
Nauttisitko sinä jos joutuisit olemaan 50 vuotta tekemättä mitään? Et saisi käydä töissä, et harrastaa, et seurustella, et opiskella, et urheilla et mitään, sinut olisi vain pakotettu 50 vuotta olemaan neljän seinän sisällä tekemättä mitään?
No se nyt vähän on niin, että osalla on sellaisia lahjakkuuksia, joita voi hyödyntää elättävään työhön ja osalla ei. Jos nyt on lahjakas vaikka jalkapallossa tai kitaran soitossa, ja onnistuu tekemään niistä elantonsa, varmasti on useimmiten työnteko ihan nautittavaa.
Sen sijaan jos on kuten minä, ei mitään lahjakkuuksia, mutta jotain on tehtävä elääkseen, niin vaikeampaa on. Esim. itse koodaan työkseni, mutta olen siinä huono. Olisin huono ihan tahansa missä muussakin ammatissa, koska mulla ei ole lahjoja mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuudesta kiinni. Toisella lasi puoliksi täynnä, toisella puoleksi tyhjä. Oikeasti kummallakin on yhtä paljon vettä lasissa.
Tuohan ei liity mitenkään nauttimiseen. Työstä voi nauttia, vaikka olisikin pessimisti.
Työstä voi nauttia vaikka saisi hyvää palkkaa.
Urheilussa kyse on monesti paineista ja henkisestä kapasiteetista. Jos puristaa mailaa liikaa, peli-ilo katoaa ja tulos alkaa takkuilla. Jos pystyy pelaamaan kohtuullisen paineettomasti tai osaa käsitellä paineet oikein, peli on rentoa ja tulostakin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuudesta kiinni. Toisella lasi puoliksi täynnä, toisella puoleksi tyhjä. Oikeasti kummallakin on yhtä paljon vettä lasissa.
Ei ole. Oletko kuullut sellaisesta kuin työpaikkkiusaaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuudesta kiinni. Toisella lasi puoliksi täynnä, toisella puoleksi tyhjä. Oikeasti kummallakin on yhtä paljon vettä lasissa.
Tuohan ei liity mitenkään nauttimiseen. Työstä voi nauttia, vaikka olisikin pessimisti.
Työstä voi nauttia vaikka saisi hyvää palkkaa.
Niin voi. Ei kai kukaan muuta ole väittänytkään?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei pääse töihin jotka heitä kiinnostaa.
Siihen kannattaa kuitenkin pyrkiä. Aina ei heti pääse sinne, mihin haluaa, mutta polkuja on erilaisia ja asiaa voi lähestyä monelta kantilta.
Vierailija kirjoitti:
No se nyt vähän on niin, että osalla on sellaisia lahjakkuuksia, joita voi hyödyntää elättävään työhön ja osalla ei. Jos nyt on lahjakas vaikka jalkapallossa tai kitaran soitossa, ja onnistuu tekemään niistä elantonsa, varmasti on useimmiten työnteko ihan nautittavaa.
Sen sijaan jos on kuten minä, ei mitään lahjakkuuksia, mutta jotain on tehtävä elääkseen, niin vaikeampaa on. Esim. itse koodaan työkseni, mutta olen siinä huono. Olisin huono ihan tahansa missä muussakin ammatissa, koska mulla ei ole lahjoja mihinkään.
Entä jos olisit huippulahjakas jalkapallossa ja jalkapalloiljan ura olisi sinun unelma-ammattisi niin sinut pakotettaisiin vaan valtion virastoon töihin istumaan koppiin yksin siirtelemään paperia pinkasta toiseen ja estettäisiin huippu-urheilijan ura jalkapallossa, koska jollakin nyt sattuu vaan olemaan sairas pakkomielle siitä, että sinun pitäisi olla valtiolla töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole pelkästään alasta kiinni. Joku muu selitys.
Nauttisitko sinä jos joutuisit olemaan 50 vuotta tekemättä mitään? Et saisi käydä töissä, et harrastaa, et seurustella, et opiskella, et urheilla et mitään, sinut olisi vain pakotettu 50 vuotta olemaan neljän seinän sisällä tekemättä mitään?
Ei kukaan voi pakottaa ketään olemaan neljän seinän sisällä tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se nyt vähän on niin, että osalla on sellaisia lahjakkuuksia, joita voi hyödyntää elättävään työhön ja osalla ei. Jos nyt on lahjakas vaikka jalkapallossa tai kitaran soitossa, ja onnistuu tekemään niistä elantonsa, varmasti on useimmiten työnteko ihan nautittavaa.
Sen sijaan jos on kuten minä, ei mitään lahjakkuuksia, mutta jotain on tehtävä elääkseen, niin vaikeampaa on. Esim. itse koodaan työkseni, mutta olen siinä huono. Olisin huono ihan tahansa missä muussakin ammatissa, koska mulla ei ole lahjoja mihinkään.
Entä jos olisit huippulahjakas jalkapallossa ja jalkapalloiljan ura olisi sinun unelma-ammattisi niin sinut pakotettaisiin vaan valtion virastoon töihin istumaan koppiin yksin siirtelemään paperia pinkasta toiseen ja estettäisiin huippu-urheilijan ura jalkapallossa, koska jollakin nyt sattuu vaan olemaan sairas pakkomielle sii
Ei tuollaista tapahdu, koska ketään ei voi pakottaa töihin.
Vierailija kirjoitti:
No se nyt vähän on niin, että osalla on sellaisia lahjakkuuksia, joita voi hyödyntää elättävään työhön ja osalla ei. Jos nyt on lahjakas vaikka jalkapallossa tai kitaran soitossa, ja onnistuu tekemään niistä elantonsa, varmasti on useimmiten työnteko ihan nautittavaa.
Sen sijaan jos on kuten minä, ei mitään lahjakkuuksia, mutta jotain on tehtävä elääkseen, niin vaikeampaa on. Esim. itse koodaan työkseni, mutta olen siinä huono. Olisin huono ihan tahansa missä muussakin ammatissa, koska mulla ei ole lahjoja mihinkään.
Vielä pahempi on se, jos on lahjakas yhdellä alalla, kouluttautuu sille, mutta ei koskaan saa sen alan työtä. Sitten vasta vi.uttaakin.
t. siivooja, työltään, ei ammatiltaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole pelkästään alasta kiinni. Joku muu selitys.
Nauttisitko sinä jos joutuisit olemaan 50 vuotta tekemättä mitään? Et saisi käydä töissä, et harrastaa, et seurustella, et opiskella, et urheilla et mitään, sinut olisi vain pakotettu 50 vuotta olemaan neljän seinän sisällä tekemättä mitään?
Mitä sä hourailet? Aiheena on työnteko, ei pakkohoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se nyt vähän on niin, että osalla on sellaisia lahjakkuuksia, joita voi hyödyntää elättävään työhön ja osalla ei. Jos nyt on lahjakas vaikka jalkapallossa tai kitaran soitossa, ja onnistuu tekemään niistä elantonsa, varmasti on useimmiten työnteko ihan nautittavaa.
Sen sijaan jos on kuten minä, ei mitään lahjakkuuksia, mutta jotain on tehtävä elääkseen, niin vaikeampaa on. Esim. itse koodaan työkseni, mutta olen siinä huono. Olisin huono ihan tahansa missä muussakin ammatissa, koska mulla ei ole lahjoja mihinkään.
Entä jos olisit huippulahjakas jalkapallossa ja jalkapalloiljan ura olisi sinun unelma-ammattisi niin sinut pakotettaisiin vaan valtion virastoon töihin istumaan koppiin yksin siirtelemään paperia pinkasta toiseen ja estettäisiin huippu-urheilijan ura jalkapallossa, koska jollakin nyt sattuu vaan olemaan sairas pakkomielle sii
Miten niin "sinut pakotettaisiin"? Ei täällä kukaan ole ketään mihinkään pakottanut. Voi ihan itse päättää lähteä pois sellaisesta työstä, joka ei ole oma juttu.
Jos saisin rahaa haaveilusta niin mä olisin mun unelmaduunissa. Mutta koska kukaan tuskin kiinnostuu siitä millaisia haaveita mulla on niin pakko tehdä muuta työkseen, ja paskaahan se kaikki muu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se nyt vähän on niin, että osalla on sellaisia lahjakkuuksia, joita voi hyödyntää elättävään työhön ja osalla ei. Jos nyt on lahjakas vaikka jalkapallossa tai kitaran soitossa, ja onnistuu tekemään niistä elantonsa, varmasti on useimmiten työnteko ihan nautittavaa.
Sen sijaan jos on kuten minä, ei mitään lahjakkuuksia, mutta jotain on tehtävä elääkseen, niin vaikeampaa on. Esim. itse koodaan työkseni, mutta olen siinä huono. Olisin huono ihan tahansa missä muussakin ammatissa, koska mulla ei ole lahjoja mihinkään.
Entä jos olisit huippulahjakas jalkapallossa ja jalkapalloiljan ura olisi sinun unelma-ammattisi niin sinut pakotettaisiin vaan valtion virastoon töihin istumaan koppiin yksin siirtelemään paperia pinkasta toiseen ja estettäisiin huippu-urheilijan ura jalkapallossa, koska jollakin nyt sattuu vaan olemaan sairas pakkomielle sii
En suostuisi jäämään sinne virastoon, vaan hankkiutuisin jalkapalloilijaksi tavalla tai toisella. Minun elämäni kuitenkin kyseessä.
t. eri
Tykkään työstäni mutta ainoastaan stressaa se että työpaikka lakkaa olemasta (sattuu olemaan sen verran vaikea ala tällä hetkellä).
Mitä jos Teemu Selännekin olisi pakotettu ja kopitettu valtiolle töihin istumaan yksin johonkin stanan tylsään koppiin siirtelemään paperia pinkasta toiseen ja klikkaamaam hiirellä jotain kohtaa ja tadaa näin olisi estetty Selänteen ura urheilussa kokonaan, koska kaikkien nyt vaan on pakko pakottaa ja kopittaa valtiolle töihin halusipa tai ei, koska MINÄ vaan haluan?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos Teemu Selännekin olisi pakotettu ja kopitettu valtiolle töihin istumaan yksin johonkin stanan tylsään koppiin siirtelemään paperia pinkasta toiseen ja klikkaamaam hiirellä jotain kohtaa ja tadaa näin olisi estetty Selänteen ura urheilussa kokonaan, koska kaikkien nyt vaan on pakko pakottaa ja kopittaa valtiolle töihin halusipa tai ei, koska MINÄ vaan haluan?
Mitä jos lopettaisit tuon paskanjauhannan ja keskittyisit aiheeseen? Nyt ei käsitellä sinun harhojasi, vaan keskustellaan työnteosta.
Kiinnostavakin työ voi muuttua pakkopullaksi. Itse epäilen että se liittyy jotenkin pakkoon ja siihen loputtomuuteen. Pakko tehdä niinkuin siivoaminen. Se ei lopu koskaan. Kaivat kuopan ja täytät sen.