Jaksaisitteko kertoa minulle

Olen 24v., mies 27v. Esikoinen tulossa (LA tässä kuussa). Olemme naimisissa, asumme lemmikeinemme vuokrakaksiossa, omakotitalon rakennus-projetki tarkoitus aloittaa ensi vuonna. Miehellä vakituinen ja hyväpalkkainen työpaikka, itselläni ollut viim. 4 vuotta määräaikaisia(samassa työpaikassa tosin), ja olen äitiysloman jälkeenkin tervetullut takaisin samaan työpaikkaan. Pärjäämme taloudellisesti hyvin.

on: minä 25v, mies 27v. olen valmistunut lastenhoitajaksi 03 ja ollu töissä satunnaisesti pikkupätkiä, mutta aina on toiveammattini ollu kotiäiti :) mies taas koulussa (vaihto alaa, edellinen koulu jäi kesken ja kaikenlaista työtä on tehny täs välillä). minä siis työttömänä taas tällähetkellä ja kummallakaan ei huipputuloja. pärjätään kuitenkin ja vuokralla asutaan, omakotitaloa. ollaan oltu naimisissa 03 kesästä ja vauvaa on yritetty 4v... nyt se ihme sit on tulossa eikä mikään maallinen voi vähentää onnea! takana on siis lapsettomuushoitoja, mutta tää on ihan luomuihme :) en kaipaa mammonaa tai uraa, oon perheihminen ja tottunu köyhäilijä :) onnellinen odottaja!



Tiina ja masunen rv 24

Kolmas syntyi viikko sitten. Ikää minulla on 28v. Raskaus oli suunniteltu ja tarkoin harkittu. Koulut on nyt käyty, toisin kuin aiempien raskauksien kohdalla. Vakipaikkaa ei ole, sijaisuuksia teen hoitoalalla. Ensimmäinen kun syntyi olin 18v ja toisen syntyessä 19v. Eli silloin keskeytin koulun jonka jatkoin loppuun kun kakkonen oli pari vuotias. Kummatkin aikaisemmat lapset oli myös tarkoin harkittuja ja todella haluttuja, ei siis ns " vahinkolapsia" . Oma päätös oli tehdä lapset nuorena, enkä ole katunut päivääkään.

Minä olen 23v ja mies 24v esikoinen täytti jolukuussa 2v oli suunniteltu lapsi ja kerkesin vähän aikaa olla töissä ennen lapsen syntymää, eli ammatti löytyy, sekä yo-todistus. Miehellä oli jo silloin ollut vakityöpaikka pari vuotta. Suunniteltu pikkukakkonen on tulossa maaliskuussa, töissä olin lasten välillä. Vakityöpaikkaa ei ole, mutta töitä riittää ilmankin. Onnellisia ollaan, viime kesänä mentiin naimisiin ja yhdessä ollaan oltu 6v.

itse 27 mies 25, esikoinen tulossa maaliskuussa. Molemmilla koulut käyty, ammatti löytyy siis ..töitäkin on tehty. Mulla on talo jossa asustetaan..mitäs sitä vielä..vuosi yritettiin ennekun onni potkas.



Katsos..ei se ikä vaan se kypsyys :)



Tappert ja Puksu 34+5

Esikoinen syntyi kun olin 25 täyttämässä, naimisiin mentiin samana vuonna, eli 04.



Toinen syntyy ens syksyllä, toivottavasti.



Opinnot on suoritettu, vakituisessa työssä olen ollut nyt vajaa vuoden.



Miehen kanssa yksissä reilu 4v. Yhdessä asuttu alusta asti. Esikoinen harkittu ja toivottu sekä samoin tämä kakkonen.



Ennen esikoisen syntymään tein keikkatyötä säännöllisen epäsäännöllisesti. Mies vakituisessa työssä.

itseltä löytyy ikää 24 vuotta ja siippa on 27 v. Valmistuin joulukuussa ja sain määräaikaisen pestin tutkijana äitiysloman alkuun asti eli maaliskuun alkuun. Työn hakeminen toden teolla aikaa sitten vasta noin vuoden kuluttua. Mies on valmistunut jo useampi vuosi sitten ja vakituisessa työpaikassa on. Asustelemme omassa (ja pankin)kaksiossa, neliöitä on mukavasti, mutta taitaa se asunnon vaihto isompaan olla edessä myöskin siinä vuoden päästä. Mutta kaikenkaikkiaan olo on taloudellisesti suht turvallista.



Meillä muksu on ihan tekemällä tehty useamman vuoden vauvakuumeen potemisen jälkeen. Olemme miehen kanssa olleet yhdessä vajaan viisi vuotta ja kohta on 1 vee hääpäivä.

22v, mies 23v, ja esikoinen on 3v. Vauvalla laskettuaika maaliskuun alussa. Molemmat lapset ollut iloisia vahinkoja ;)



Asumme " lähes maalla" omakotitalossa kolmen koiran kera. Mies käy suuri palkkaisessa työssä, itse olen nyt äitiyslomalla, töitä ehdin tekemään vuoden lasten välissä.



Muutimme omaan asuntoon 18/19vuotiaina kun lapsi ilmoitteli tulostaan. Meiltä ei oikeastaan koskaan ole puuttunut mitään, sukulaiset auttavat paljon kaikessa ja ovat läsnä kun heitä tarvitaan. Jos meillä ei olisi ollut sukua apuna niin olisimme ihan hukassa. Olen kokenut perheidemme ja isovanhempien/sisarusten/tätien ja setien avun todella tärkeäksi, varsinkin kun niin nuorena lähdimme tähän kotileikkiin mukaan ;)

Meillä näin:

Itse olen 29v (sunnuntaina 30v :) jee) ja mieheni täyttää myös pian 29v. Koulut on molemmilta käyty ja vakituisessa työssä ollaan molemmat. Raskaus oli suunniteltu (siinä mielessä että jätin pillerit pois ja sitten vain toivottiin että lykästäisi, 1,5v meni) ja odotettu. Ja esikoista odotetaan..



Mammis + Tiitiäinen 30+0

Sillä viime vuonna täytin 30. Toista odottelen. Esikoista ennen podin vuosia vauvakuumetta. Mies lämpeni hitaammin. ;) Tulin toivotusti raskaaksi 25-vuotiaana, yliopistotutkinto oli vielä kesken. Vauva tuli maailmaan nopeamminen kuin tutkinto valmiiksi. Tutkintoa tein valmiiksi samalla kun hain alan töitä ja aloitimme omakotitalon remontin. Raskain aika oli se, kun kaikki nämä tapahtuvat yhtä aikaa lapsen ollessa noin vuoden ja käytännössä mies asui raksalla tai oli töissä ja minä hoidon lasta ja päikkäreiden aikana opiskelin. Sukuverkosto oli tukena, mutta käytännössä kaukana. Hyvin kuitenkin pärjättiin ja myöhemmin kriisien pukatessa päälle, osattiin hakea apua. Kaikesta ollaan nyt taas selvitty ja elämä opettaa. Toinen lapsi syntyy loppukesällä ja miehen kanssa yhteiseloa on silloin takana jo 14 vuotta, joista viimeiset 5 naimisissa. Kyllä vastoinkäymiset tai kriisitkin kuuluvat elämään ja niistä voi oppia ja vahvistua. Tässä vaiheessa toivoisin kuitenkin isovanhempia vähän lähemmäksi, sillä isovanhemmat ovat lapselle tärkeitä ja toisivat meille vanhemmille välillä enemmän hengähdystaukoa, jos he voisivat välillä vaikka vain piipahtaa lapsen kanssa touhuamassa. Tai lapsi voisi piipahtaa isovanhemmilla ilman, että matkustetaan pitkään ja pakataan mukaan puoli omaisuutta.



Parasta tukea, mitä ollaan saatu ulkpuolelta, on juuri se, mitä ollaan silloin juuri pyydetty. Esim. oli lyhyt kausi, kun ei tultu toimeen ilman kahta autoa -> saatiin lainaksi toinen auto, kun oltiin kotiutumassa sairaalasta isovanhemmat kävivät kaupassa, kiivaimman opiskeluvaiheen isovanhemmat leikkivät ja ulkoilivat lapsen kanssa, juhlia järjestäessä isovanhemmat tuovat joskus pyydettäessä tarjottavia mukanaan tms. Nyt on luksusta mennä isovanhemmille, minun ei tarvitse silloin tehdä ruokaa! Siivoojan haluaisin kotiin, mutta en halua, että kukaan sukulainen alkaa meillä siivoamaan, ellen sitä pyydä. Kaikissa pienistä asioista on joskus tosi iso ja suuri apu tuoreelle lapsiperheelle. Ikä eikä talous ei aina kerro sitä, miten lapsiperhe-elämä onnistuu.

ensimmäisen lapsen sain 18-vuotiaana, yh olin ja hyvin pärjättiin kaksistaan. nyt olen 22-vuotias ja reilu 2 vuotta seurustellut maailman ihanimman miehen kanssa ja lasta odotetaan syntyväksi kesäkuussa. ammatti on ja tällä hetkellä opiskelen lisäopintoja. työkokemusta aika vähän mutta sitä kerkeää saada myöhemminkin =)

minä olen 23v, mies 26v ja esikoinen 1v4kk. Pikku kakkosen laskettu aika on viikon päästä. Molemmat lapset on ihan suunniteltuja (jos nyt niin voi lapsista sanoa). Naimisissa ollaan oltu 2½v ja reilu pari vuotta sitten ostettiin oma asunto, jota nyt maksellaan. Molemmilla ammatillinen tutkinto (tai minulla ammattikoulu+lukio) ja vakituinen työpaikka, minä en tosin ole siellä ollut vähään aikaan kun jäin suoraan hoitovapaalta äippälomalle tämän toisen kanssa. Kotona siis esikoisen kanssa ja mies käy töissä. Helsingissä asutaan.



Tipy