Lue keskustelun säännöt.
Oletko onnellinen sisaruksistasi tai siitä, että olet ainoa lapsi?
07.07.2024 |
Unohdetaan perintöasiat. Mitä muuta iloa tai harmia?
Kommentit (40)
Olen saanut elää veljen kanssa ja ilman. Veljen aikana ajauduin poikien harrastuksiin, minut pahoinpideltiin, veljen vaimo on ollut minua kohtaan henkisesti aikuisiällä väkivaltainen. Veli häpäisi julkisesti erään rikosasian yhteydessä (minä uhri). Pienempänä jouduin vaatimaan saada käydä jopa vessassa rauhassa. Seiniin tuli reikiä heitellyistä tavaroista. Yksinhuoltajan kanssa "ainoana lapsena" asuessani sain elää rauhassa ja harrastaa sitä, mikä itseä kiinnosti. Aikuisiällä elämä on tasapainoista. Jos pitäisi valita, valitsisin olla ainoa lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen sisaruksistani (10kpl).
Kamalaa ajatellakin miten lone sitä olisi tässä maailmassa ilman heitä. Ja tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen sisaruksistani (10kpl).
Kamalaa ajatellakin miten lone sitä olisi tässä maailmassa ilman heitä. Ja tylsää.
No minulla on 4 sisarusta mutta myös ystäviä, joten ihan hyvin pärjäisin myös ainoana lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen sisaruksistani (10kpl).
Kamalaa ajatellakin miten lone sitä olisi tässä maailmassa ilman heitä. Ja tylsää.
No minulla on 4 sisarusta mutta myös ystäviä, joten ihan hyvin pärjäisin myös ainoana lapsena.
On minullakin ystäviä, mutta ei ne sisaruksia korvaa. Molemmat tärkeitä enkä halua ajatella elämää ilman heitä!
Tosin se ero on, että ystäviä löytää aina uusia, sisaruksia ei voi korvata toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras asia elämässäni on ollut sisarukseni. Heihin on aina voinut luottaa. Elämän pisin ihmissuhde. Tärkeys korostuu nyt, kun vanhemmat iäkkäitä. Jätän kaikki omaisuuteni sisarusten lapsille, heitä on 3 kpl ja jokainen tulee samaan vähintään sata donaa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen sisaruksistani (10kpl).
Kamalaa ajatellakin miten lone sitä olisi tässä maailmassa ilman heitä. Ja tylsää.
No minulla on 4 sisarusta mutta myös ystäviä, joten ihan hyvin pärjäisin myös ainoana lapsena.
On minullakin ystäviä, mutta ei ne sisaruksia korvaa. Molemmat tärkeitä enkä halua ajatella elämää ilman heitä!
Minulla ei ole kavereitakaan, enkä silti haluaisi sisaruksia. Kun pikkuhiljaa oppii elämään maailman kanssa, ihmisten seura alkaa tuntumaan nopeasti aika karsealta. Kuin hengaisi apinan kanssa sen sijaan, että voi hengata koko universumin kanssa. Tuollainen vähättelevä "kamalaa jos ei ole 10 sisarusta" on myös tilannetajutonta ilkeyttä, ja kertoo ettei parvi ole tervehenkinen, jos sieltä sikiää tuollaisia asenteita. Yksi ruma sielu kymmenessä ihmisessä. Yksi kaunis yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoana lapsena koin olevani välillä aika yksin, mutta pärjäsin silti hyvin.
Olen huomannut, että sisarkateus on hyvin yleistä, ainakin paljon haukkuvat katellisuuksissaan sisaruksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin olemattomat välit tai korkeintaan rasite. En tarvitse perhettä tsi sukulaisia. Elän ja asun yksin.
Ihailen läheisiä sisariussuhteita. Meidän perheessämme kylmät välit. Ei riitoja mutta täysi välinpitämättömyys. Riitakin toisaalta kertoisi kai tunteista. En ikinä voisi edes riidellä sisarusten kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi isoveli, joka on minulla todella tärkeä. Olemme joka viikko ainakin puhelimitse yhteydessä, välimatka estää viikottaisen tapaamisen.
Pikkusiskoni on elämäni tärkein ihminen vaimon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on useita sisaruksia ja hyvä niin. Toinen vanhemmista jo kuollut, toinen asuu hoivakodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen sisaruksistani (10kpl).
Kamalaa ajatellakin miten lone sitä olisi tässä maailmassa ilman heitä. Ja tylsää.
No minulla on 4 sisarusta mutta myös ystäviä, joten ihan hyvin pärjäisin myös ainoana lapsena.
On minullakin ystäviä, mutta ei ne sisaruksia korvaa. Molemmat tärkeitä enkä halua ajatella elämää ilman heitä!
Minulla ei ole kavereitakaan, enkä silti haluaisi sisaruksia. Kun pikkuhiljaa oppii elämään maailman kanssa, ihmisten seura alkaa tuntumaan nopeasti aika karsealta. Kuin hengaisi apinan kanssa sen sijaan, että voi hengata koko universumin kanssa. Tuollainen vähättelevä "kamalaa jos ei ole 10 sisarusta" on myös tilannetajutonta ilkeyttä, ja kertoo ettei parvi ole tervehenkinen, jos sieltä sik
Et kuulosta olevan kovin sinut tilanteesi kanssa, jos luit oman kokemukseni jonain vähättelynä ja "kamalaa jos ei ole 10 sisarusta"-juttuna. Kun kyse oli _minun_ kokemuksesta, ei muusta. Vastasin aloituksen kysymykseen, siinä se. Saan olla onnellinen sisaruksistani ja sitä mieltä, että olisi kamalaa olla tässä maailmassa ilman heitä. Se ei liity mitenkään sinuun tai kehenkään muuhun täällä.
Kolme kappaletta ja minulle parasta maailmassa. Nyt jo vanhempana olen miettinyt miten elämässä tulee toimeen, kun meistä/heistä aika jättää.
Minulla on isoveli ja pikkusisko, joista molemmista olen iloinen nykyään. Siskon kanssa oltiin lapsena aika pahat kilpakumppanit ja tappelupukarit, nuorina aikuisina pidettiin niukalti yhteyttä, mutta nyt 30v+ on löytynyt uudenlainen suhde. Veljeen suhde on ollut aina mutkattomampi, ja kun meillä on karkeasti samanikäisiä lapsia, niin sen lisäksi että he ovat tärkeitä toisilleen, on myös veljen kanssa käydyt vanhemmuuskeskustelut olleet korvaamattomia, siitä huolimatta tai juuri siksi että ollaan periaatteiltamme aika erilaisia vanhempia.
Lisäksi odotan, että kun vanhemmat muuttuvat vielä nykyistäkin rasittavammiksi, sitä on kiva sekä konkreettisesti että emotionaalisella tasolla jakaa sisarusten kanssa.
Minulla on kaksi siskoa ja kaksi veljeä, ja rakastan syvästi heitä kaikkia. Olen myös - ja lapseni ovat - hyvissä väleissä sisarusteni lasten kanssa. Meitä onkin aika iso porukka, kun tapaamme kesä- tai talvijuhlissa, kaikki kykeneväiset. Mutta myös erikseen tapaamme usein.
Sitä, mitä ei ole kokenut, ei kaipaa. En osaa kuvitella, millaista elämäni olisi, jos ainoana lapsena olisin saanut vanhempieni jakamattoman huomion ja aina kaikki ne lelut ja muut, mitä olisin itselleni lahjaksi toivonut. Kyllä sellaisesta taloudellisesti rikkaammasta elämästä sisarukset aina voiton vievät!
Kolme veljeä mulla on mutta yhdestä vain on joskus jotain iloa ollut.
Muista raskasta surua.
En ole onnellinen sisaruksistani. Ovat paljon minua vanhempia, olen iltatähti. Ovat kohdelleet minua sen mukaisesti. Olen viisikymppisenäkin heille joku kakara, joka ei heidän mielestään osaa tehdä oikeita valintoja yhtään missään asiassa, ja katsovat oikeudekseen kommentoida ja komennella. En kuuntele heitä, ja siksi välit onkin poikki + lähes poikki.
Heidän lastensa kanssa olen onneksi läheisissä väleissä.