Äiti työtön,isä jonossa selkäleikkaukseen ja rahat loppu!
Vuoden alku oli mitä lupaavin. Molemmat töissä ja vauvauutiset kuultiin maaliskuun lopussa että marras-joulukuun taitteessa meitä onkin neljä! Sitten alkoi alamäki..Miehen selkä rupesi vaivaamaan ja ollut yli puoli vuotta sairaslomalla kotona odottaen selkäleikkaukseen. Minut laitettiin laittomasti töistä pois koska ilmoitin odottavani. Tulot ovat siis tippuneet mieheni sairaspäivärahalle ja minun työttömyyspäivärahalle. Asumistukea tai toimeentulotukea ei saa koska tulomme ovat niin "hyviä". Putoamme juuri siihen isoon kuoppaan jolloin apua ei saa. Muutakuin sukulaisilta. Kun minäkin onneton saan työttömyyskassan kautta rahani niin se on juuri se tarvittavan kaksi euroa ylitse vaadittavan päivärajan. No mitä sillä sitten saa? Ei ainakaan laskuja maksettua. No kun aikasi siirrät maksuja ja sovit uusia eräpäiviä jokin jää aina maksamatta ja siirtyy seuraavaan kuukauteen. nyt kun niitä on jo siirretty ja lykätty niin on todettu että tässä on pakko muuttaa anoppilaan asumaan että saadaan tilit tasan ja pääsisi edes ruokakuppaan hakemaan maitoa. Että mitenkä raskaus on sujunut? Hyvinhän se kunhan ei laske stressistä aiheutuvia supisteluja. Nauti sitten uudesta perheenlisästä tälläisen paineen alla! Kun vain mies pääsisi leikkaukseen ja kuntoutukseen ja siitä töihin niin rupeaisi edes pikku hiljaa vyyhti purkaantumaan. Todellinen koitos on edessä kun hoitaa vastasyntynyttä ja viisivuotiasta anopin valvovan silmän alla että jos tämä ei vie suhdetta lujille ei sitten mikään! Onko jollain muulla kokemusta tilanteesta? Tuntuu että on huolien kanssa täysin yksin.
Kommentit (8)
Leikkipuisto idea olisi tarpeen mutta asumme maalla ja välimatkat ovat pitkiä. Ja kun tässä tilanteessa joudumme laskemaan joka metrin mitä ajamme autolla se ei ole nyt mahdollista. Ennemmin rahat kaupan maitoon kuin auton bensatankkiin. Täällä pienessä kunnassa ei ole kaikkia palveluita niin kuin on suuremmissa joten emme saaneet edes sitä sossun leipäavustus kassia kun niillä ei ole ollut täällä niin käyttöä ja siten lopettaneet kyseisen toiminnan. Kysyinkin sitten maksusiitoomusta sosiaalitoimistosta kauppaan mutta kun rahamme ovat niin pirun hyvät ei voi myöntää sellaista lappua meille. Että emme saa edes sitä apua.Nyt emme saa edes pankista lainaa koska emme ole kumpikaan työssä. Meidät on ajettu nurkkaan ja meillä ei valitettavasti ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa omasta kodin rauhasta muiden nurkkiin. Toivoisinkin että ihmiset ottaisivat meidän tilanteesta opikseen ja arvostaisivat sitä mitä on eikä surisi sitä mitä ei ole. Omia ystäviä meidän tilanne ihmetyttää ja eivät hyvä tuloisina ymmärrä meidän ahdistusta. On aika turhauttavaa puhua sellaisen ystävän kanssa jolle on juuri purkanut sydämensä siitä kuinka ei ole rahaa edes ruokaan ja toinen jatkaa siitä kuinka on joutunut vaihtamaan etelän reissun tyhmään kylpyläviikonloppuun. Silloin mieluummin on itsekseen kotona kuin yrittää väkisin hakea sellaista tukea mitä ei saa. Minut itseasiassa ohjattiinkin psykologin juttusille näistä murheista mutta kun kuulin että määrärahat on ajaneet sellaisen ihmisen kunnastamme pois ja joutuisin ajamaan lähimpään kaupunkiin niin jouduin siitäkin tarjouksesta kieltäytymään. Millä ihmeellä sinne kulkisin? Elämä pistää nöyrtymään mutta eikö lapseni voisi päästä helpommalla kun ovat niin viattomia tähän kaikkeen? Kiitos vielä kerran tuestasi mutta nyt on vain sellainen olo että kukaan muu ei voi auttaa kuin veikkauksen väki!
velkanauvojaa. Tältä sivulta löydät lähimmän: http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-fi/velkaneuvo.aspx
Luulisi, että pankkikin tulee vastaan.
Voimaa ja jaksamista!
Ja onneksi sinulla on nettiyhteys maailmaan.
Sanoit, että miehesi on odottanut leikkausta puoli vuotta. Jos asia on näin (mitä en epäile) niin hänen pitäisi päästä jo leikkaukseen. Tästä asiasta määrää hoitotakuu.
"Sairaalahoitoon pääsee lääkärin lähetteellä. Hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon sisällä lähetteen saapumisesta. Arvio tehdään lähetteen perusteella tai tutkimalla potilas sairaalassa. Jos potilas tarvitsee sairaalahoitoa, on hoito aloitettava kuuden kuukauden sisällä hoidon tarpeen arvioinnista."
Jos hän ei ole vielä saanut leikkusaikaa niin suosittelisin sitä, että otatte rohakeasti yhteyttä lähettävään lääkäriin ja pyydätt kiirehtimään asiaan. Mitä nopeammin hän pääsee leikkaukseen sitä nopeammin pääsee kuntoutumaan ja töihin.
Talouteen liittyen saitkin jo hyviä vinkkejä. Nyt vaan yrität jaksaa selvitellä asioita esim velkaneuvonnan kanssa ja ehdottomasti yhteys paikkakuntasi seurakuntaan/diakoniaan. Sitä kautta voi myös esim saada laskuja maksettua, esim sähkölaskut. Sieltä voi myös saada rahaa ruokaan.
Valitettavasti ei ole omakohtaisia kokemuksia mutta osittain joudun työkeseni käsittelemään vastaavanlaisia asioita.
Toivotan rutkasti tsemppiä ja jaksamista!
Siteeraan vielä mummoani "Kaikella on tapana järjestyä".
viestistäsi! Olen jo ollut yhteydessä leikkauksen suorittavaan sairaalaan jossa selvisi että meidän kotipään lääkäri oli mokannut lähetteen lähetyksessä pahemman kerran. Se ei ollutkaan lähtenyt kiireellisenä jolla oli pitänyt jolloin emme voi vaaatia sitä puolta vuotta. Nyt asia jo korjattu ja meille tulikin heti kutsu jolloin mieheni pääse ensi viikolla tapaamaan häntä leikkaavaa kirurgia. Loppu on nyt siitä kiinni että kuinka nopeasti kirurgi on valmis operoimaan hänet.
Olen juuri tapellut kaksi päivää sähkölaskun kanssa koska nyt tuli jo sellainen lappu kotiin että lähettävät miehet katkaisemaan sähköt. Hain sitten paniikin vallassa sosiaalitoimistolta apua että maksakaa nyt herran tähden tämä lasku että voin maksaa sen ensi viikolla takaisin jolloin saan itse työkkärirahat. Se ei onnistunut. Käski mennä pankkiin ja kysyä sieltä! mitäs minä siellä??! Onneksi isäni sai otettua palkkaennakon töistään jotta sain häneltä rahat ennakkoon ja hoidettua laskun pois.Sitä kun ei voinut enää lykätä koska olisi ollut jo kolmas kerta.. Yritin soittaa seurakuntaan jotta he olisivat hoitaneet sen mutta minulle soi vain nauha sieltä että he ovat auki maanantaista torstaihin klo 9-12. Minä hölmö tavoittelin kolmelta.. Yritin jopa soittaa talouspäällikön matkapuhelimeen. Ensimmäisellä kerralla hälytti loppuun asti ja toisella kerralla hälytti kaksi jonka jälkeen minulle lyötiin luuri korvaan! Että siinä tunsi todella jääneen yhteiskunnalta täysin huomiotta! Ja mieskin perhana oli koko päivän puimassa joten en saanut edes lohduttavaa olkapäätä kuin vasta myöhään illalla ja silloin olin tietysti jo hormooni myllerryksessä itkenyt silmäni kauniin punertaviksi (niinkuin mieheni minulle kauniisti sanoi ;) )
Tiedän että se aurinkokin jossain välissä pilkahtaa risukasaankin mutta nyt on ihan mielettömät paineet ja jännitän etten joudu stressin takia aikaisemmin laitokselle. Supistuksia meinaa ollut joitakin jo...Lääkärikin sanoi vain että täytyy koittaa olla stressaamatta! Helppo sanoa,vaikeampi toteuttaa...
Velkaneuvonnasta ei voitu vielä meitä opastaa koska emme ole vielä sellaisessa kierteessä että pitäisi sopia esim. ulosoton kanssa jotain. Lohduttavaa kuulla että huonomminkin voisi vielä mennä!
Toivottavasti kukaan muu ei joudu tälläistä meidän hyvinvointivaltiossa kokemaan ja vielä niin että lapset siitä saa myös kärsiä. Sikäli pistää ihmetyttämään Hyssälän lupaukset lapsiperheiden turvatusta toimeentulosta sillä missä se meidän kohdalla näkyy...?! Porsaanreikiä on liian monessa kohdassa ja niihin olisi syytä saada muutos. Kirjottaisin aika tarinan Liisalle jos vain tietäisin hänen sähköpostiosoitteensa! ;)
Hei!
Toivotttavasti tilanteenne on jo parantunut ja elämä muuttunut onnellisemmaksi. Oli tai ei, niin laita ihmeessä tarinasi Hyssälälle tiedoksi. Nyt kun kuntavaalitkin ovat ovella, niin luulisi, että kiinnostaa. Ainakin voit kysyä, että mistä pitäisi tukea hakea tuossa tilanteessa. Alla yhteystiedot Liisan sivuilta:
liisa.hyssala(@)eduskunta.fi Riikka Mononen
liisa.hyssala(@)stm.fi P. 09 1607 3753
www.liisahyssala.fi
yhteyttä liiton juristiin!
Sain itsekin potkut raskauden takia. En ollut ollut firmassa kun vajaa puoli vuotta. Koska irtisanominen oli niin räikeästi laiton (työnantaja mainitsi minun (liiton) juristin läsnäollessa että syy potkuihin oli etten voi hoitaa työtehtäviäni kun olen äitiyslomalla!!) sain muistaakseni n 7 kuukauden palkkaa vastaavan summan korvauksena potkuista. Se teki muistaakseni jotain 16000 euroa!
Eli vaikka olet raskaana niin kannattaa kyllä taistella oikeuksiensa puolesta ja työnantaja usein laskee että raskaana oleva ei tuohon ryhdy! Tuo liiton juristi ei maksanut minulle sentin senttiäkään, asia kieltämättä sovittiin ennen mitään oikeudenkäyntiä mutta juristi laati kuitenkin useamman paperin yms. puolestani.
Toivoa tässä tosiaan itsekin tarvittaisiin vaikka meillä onkin aivan erilainen tilanne kuin teillä.
Itse olen ollut työttömänä 2v jonka aikana olen pari työharjoittelua tehnyt ja 2-3 kk sovitellulla päivärahalla pari iltaa viikossa töitä. Muuta ei ole ollut tarjolla :(
Mies on myös työttömänä; toivottavasti pääsee joulukuussa töihin kuten aikaisempinakin vuosina (heikolta tosin näyttää)...
Vielä tällä hetkellä olemme molemmat liiton ansiosidonnaisella päivärahoilla mutta omani alkavat olla lopussa :( Sen jälkeen iskee asumisen suhteen hätä sillä emme mitenkään pystyisi asumaan nykyisessä asunnossa. Ongelma on vain siinä ettei muitakaan vuokra-asuntoja ole saatavilla. Mekin siis mahdollisesti joutuisimme asumaan anoppini luokse. Siitä tulee taas uusia ongelmia sillä eikös se menisi sitten niin että jos molemmat joutuisimme muuttamaan kirjat anopilleni niin meidät katsottaisiin alivuokralaisiksi vaikka emme olisikaan siellä vuokralla...?
Mekään emme saisi yhtään mitään tukea :(
Kelan laskurin mukaan emme saisi penniäkään yleistä asumistukea, emme myöskään toimeentulotukea (myöskin laskurin perusteella). Meillä on muka liian hyvät tulot. Kaipa ne sit on "hyvät" tulot jos yhteenlasketut "tulot" olisi 1200e ja josta puolet menisi pelkästään asumiskustannuksiin. Loppujen laskujen jälkeen jäisi ruhtinaalliset 250e ruokaan ja auton bensaan. Että repikööt siitä prkl. Tottakai siis muuttaisimme pienempään ja halvempaan asuntoon mutta kuten jo kirjoitin että niitä asuntoja ei ole. Eli eipä tässä oikein voi mitään tehdä :/
Lapsia meillä ei ole joten kärsisimme ainoastaan itse.
Ja voi luoja miten kärsinkään sillä ehdimme jo vuoden yrittää sitä ensimmäistämme mutta emme ole onnistuneet tärppäämään. Kaipuu omaan lapseen ja perheeseen on niin suuri että välillä sydän itkee verikyyneleitä kun taloudellisen tilanteemme takia emme voi jatkaa yrittämistä :´(
Oma työtilanteeni on työn alla eli olen lähettänyt hakemuksen pariin paikkaan josta odottelen vastausta. Tänään voisi lähettää pari hakemusta lisää; työpaikat tosin olisi naapurikunnassa joten meille tulisi sieltä asunnon etsiminen mutta asuntoahan tässä jokatapauksessa joutuisimme etsimään jos emme kykene tässä asumaan.
Toistaiseksi pärjäämme juuri ja juuri; ainakin taloudellisesti. Jokin ratkaisu pitäisi kuitenkin tammikuussa tai sitä ennen löytyä. Laskujen suhteen meillä on jo rankkaa mutta toistaiseksi kaikki on pystytty maksamaan. Ensin laskut ja vasta sitten ruoka. Ihminen ei ihan helposti kuole nälkään joten 5e/pv on siihen nähden hyvin.
En oikeastaan pyrkinyt tällä viestillä mihinkään, halusin vain purkaa mieltäni jonnekin...
Ei kuulosta kivalta tuo tilanne, mutta yksin et varmasti ole... Vaikka nyt sairautta ei perheessämme ole niin hyvin pienellä pitää toimeen tulla. Tsemppaisinkin sinua nyt ottamaan selvää paikkakuntasi/ alueesi leikkipuistotoiminnasta tms. Vaikkei se nyt talousongelmiin auta... voit tavata muita äitejä ja saat hengähdystä & tuuletusta nyt ja sitten kun vauva on syntynyt. Isompi voi leikkiä muiden kanssa. Itselle nuo paikat on olleet henkireikä, kun yksin asioita pyöritellessä ne ongelmat on välillä tahtoneet vaan kasvaa ja kasvaa.
Sitten kannattaa ottaa yhteyttä diakoniatoimistoon, kotipalveluun, velkaneuvontaan jne. eli kaikkiin mahdollisiin paikkoihin mistä voit apua saada tilanteeseenne. Kun on avoin tilanteestaan, apua varmasti saa. Juuri tuli viime viikolla dokumentti miten juuri vastaavissa tilanteissa diakoniatoimisto auttoi ja antoi rahaa ruokaan ym. Yksinhuoltajaäitiä avustettiin rippijuhlien järjestämisessä! Velkaneuvonnassa taasen on ammatti-ihmisiä, jotka varmasti osaavat auttaa juuri teidän tilanteessa. Palvelu on maksutonta ja pitäs olla jokaisella paikkakunnalla.
Mielestäni ei voi ketään pakottaa muuttamaan toisten nurkkiin. Ainakin itse kokisin sen erittäin stressaavana ja ahdistavana. Miten voisin antaa äitinä parastani, jos en ole omassa turvallisessa kodissani. Oma tupa - oma lupa!
Toivon sinulle nyt rohkeutta ja jaksamista selvittää ongelmat. Jos et uskalla tai jaksa yksin hakea apua; kysy jotain hyvää ystävääsi mukaan tai tietysti yhdessä miehen kanssa.
Varmasti kaikki järjestyy ja pääsette vielä nauttimaan yhdessä perheenlisäyksestä!