Miksi pitkä sinkkuus on redflag?
Tuli tuosta iltalööpin jutusta mieleen kun jonkun mielestä se oli redflag.
ihan vain kun itse olen ollut 9vuotta sinkku,jotain tapailuja ollu niin en ymmärrä miten olisin jotenkin redflag.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkäpä se sellaiselle ihmiselle se onkin joka ei ole oikeanlainen ja sopiva. Itsekin olen ollut pitkään sinkkuna ja ymmärrän kyllä, että tästä on seurannut se etten esim ole mitenkään hirvittävän joustava ihminen. Tämä yksineläminen ja yksinpärjääminen jättää kyllä jälkensä niin hyvässä kuin pahassakin, mutta ajattelen niin että ehken jossakin on toinen samanlainen jolloin ymmärrystä löytyy niille parisuhdemielessä huonoillekin piirteille. Ettei hänkään erityisemmin kaipaa enää yhteistä taloutta tai muutenkaan kovin tiivistä yhdessäoloa vaan hänkin osaa antaa toiselle sekä tarvitsee itsekin omaa aikaa ja tilaa ympärille vaikka oltaisiinkin ihan normaalin sitoutuneessa ja yksiavioisessa suhteessa toistemme kanssa.
Tällainen kuulostaisi just mun ihanteelta, mutta mistä näitä naisia löytää, jos ei käytä deittisovelluksia? m
kyllä meitä on! Täällä yksi pitkään sinkkuna ollut hyvinkin itsenäinen nainen. Oma tupa, oma lupa. Vaihdan itse autonrenkaat, remontoin ja hoidan raha-asiat kärkevästi. ja on minulla myös pehmeämpi puoli. Teen taidetta, kokkaan ja hoidan lemmikkieläimiä. En itsekään ole missään deittisovelluksissa. Ehkä ne sovellukset on niille toisentyyppisille tarkoitettu? Itse en tinderistä löytänyt mitään ja ällöttää koko konsepti. Pitää vaan luottaa, että sielunkumppani tulee vastaan oikeassa elämässä oikeaan aikaan. Miehessä toivon hyviä keskusteluja, seuraa ja läheisyyttä. Muuten pärjään itsekseni enkä tarvitse talouden jakajaa. Mutta miksei, jos olisi yhtä tekevä. Sohvaperunaa ja passattavaa kaljan juojaa en katselisi nurkissani :D
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmiset edes tietävät, miten kauan olet ollut sinkkuna, jos et itse kerro sitä?
En ole ap mutta vastaan, että usein suhdehistoria tulee jotain kautta puheeksi. Pitkää suhdetta hakevana en halua valehdella, sillä silloin mahdollinen suhde perustuisi epärehellisyyteen. Haluan ihmisen jolle kelpaan sellaisena kuin olen ja jolle myös pitkä sinkkuuteni on ok.
Osa kommenteista on ihan naurettavaa yleistämistä. Minä olen sinkku koska haluan olla. En ole tinderissä enkä karjamarkkinoilla noin muutenkaan. Elämässä riittää sisältöä. Jos sellainen ihme tulee vastaan joka antaa mun olla yksilö ja tehdä asioita mistä nautin niin tervetuloa. Pääsääntöisesti miehet vieläkin olettaa että nainen on äidin jatke joka hoitaa kodin ja kalsarit on kaappiin puhtaana viikattu, ruoka pidetään lämpimänä kun "isäntä" kotiutuu reissultaan.Ei kiitos.
Mistä ihmiset edes tietävät, miten kauan olet ollut sinkkuna, jos et itse kerro sitä?
Lähinnä treffeillä olen vastannut. En ole varma kumpi on ollut hämmentävämpää minun saada osakseni aika viiltviäkin piikkejä ja kirpakoita viiltoja kun olen rehellsiesti ja avoimesti kertonut kokemattomuuteni vai vastukseni saajan.
Osa jatkanut treffien eteenpäin viemistä luontevasti avoimuudestani huolimatta Olen myös saanut vastaukseksi kysymyksiä, kuten, olenko homo, joka etsii vain kulissiä Olenko ollut koulukiusattu? Onko käytetty hyväksi Olenko uskovainen tai muun erityisen ismin tai aatteen jäsen, joka estää esiaiaviollisetsuhteet. - Joskus ajattelin, että pääsisinkö vähemmällä, jos valehtelisin - Mutta mitä se muuttaisi, jos kertoisin, että joo oli mul pitkä suhde joka päätty "jo" 8 vuotta sitten .Miksi valehdella? - Jos ei kestä, että olen parisuhdehistoriastani rehellinen, en usko, että meitä on tarkoitettu yhteen. Kuka haluaa rakentaa elämänsä valheen pohjalle? Minä en halua. En ole voinut välttyä mielikuvilta joissa tahallaan tai tahattomasti pidempään sinkkuna olevassa on jotain piilevää vikaa (on "se" homo) tai ilmeistä vikaa (neliraaja halvaantunut, joka vaatii jatkuvaa huolenpitoa). - Ellen olisi onnistunut ylläpitämään muita läheisiä ihmissuhteita niin naisten kuin miesten kanssa, jotka muodostuvat mm. kavereistani, ystävistäni, ammattikoleegoistani serkuistani, kummilapsistani....), niin varmasti aattelehtisin pidemmän parisuhteen merkittävyydestä toisin.
Eivät muut ihmsiuhtettet tietenkään ole sama kuin pidempi parisuhde sen 1. ja eritysien kanssa. Olen sitä mieltä, että jotkin asiat kuuluvat minulla vain parisuhteeseen kahden ihmisen välille, eikä kenellekään muulle, Mutta ovat nämä muut läheiset ihmisuhteet auttaneet minua pysymään järjissäni Eri-ikäiset, eri elämänvaiheessa, enemmän ja vähemmän samantapaisen taustan (lapsuuden perheen, opiskelupaikka valinnat arvomaailman jne) ihmiset ovat suuri rikkaus. En ole erakko mut en erityisen eksovertti, joka toimiakseen ja voidakseen nauttia elämästä tarvitsisi aina rinnaalleen oman yleisönsa, johon nojata. Olen enempi näiden ääripäiden väliltä, kuten kai suurin osa meistä on.
Olen avoin parisuhteen löytämiselle mutta oman arvoni tiedostavana en ole enää, enkä ole ollut kenen hyvänsä kanssa. Kyllä parisuhdekumppanini tulisi tuoda "riittävän paljon" lsiäarvoa elämääni. kuten myös minun hänen eloonsa, jotta saattaisimme tai minusta meidän kannattaisi edes harkitä sitä, että etenisimme yhdessä ja muostaisimme keskinäisen parisuhteen.
Mitä tuo "tarpeeksi paljon" lisäarvoa on? On kysymys johon on vaikeampi, ainakaan lyhyesti vastata. Ihminen kun on aina enemmän mutta monesti myös samanaiaksesti vähemmän kuin vain osiensa summa. Toivon ja haluan uskoa, että tunnsitan tämän ihmisen sitten kyllä, jos niin on tarkoitettu. - Ellen niin jatkan sinkkuna kuten tähänkin asti. Tiedän jo kokemuksesta, että vaikka ilot ja onnen hetket on parhaimpia silloin kun ne voi jakaa niin viihdyn ja pärjän ilman kumppaniakin oikein hyvin; vaikka tällaisen ääneeen sanomien kuullostaa tahattoman itseriittosielta, ehkä hivenen jopa itsekkäältäkin. Koska harva meistä kuitenkaan jaksaa eloaan täysin yksin. - Siksi olenkin kiitollinen siitä, että elämässäni on ja on ollut myös muita läheisiä ja merkittäviä ihmisiä. Ihminen, minä ainakin olen lauma eläin. vaikka toimiakseni en aina tarvitse rinnalleni tosita mahdollistamaan toimintaani.
Jos sinkkuuteni on jollekin red flag, niin voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmiset edes tietävät, miten kauan olet ollut sinkkuna, jos et itse kerro sitä?
Lähinnä treffeillä olen vastannut. En ole varma kumpi on ollut hämmentävämpää minun saada osakseni aika viiltviäkin piikkejä ja kirpakoita viiltoja kun olen rehellsiesti ja avoimesti kertonut kokemattomuuteni vai vastukseni saajan.
Osa jatkanut treffien eteenpäin viemistä luontevasti avoimuudestani huolimatta Olen myös saanut vastaukseksi kysymyksiä, kuten, olenko homo, joka etsii vain kulissiä Olenko ollut koulukiusattu? Onko käytetty hyväksi Olenko uskovainen tai muun erityisen ismin tai aatteen jäsen, joka estää esiaiaviollisetsuhteet. - Joskus ajattelin, että pääsisinkö vähemmällä, jos valehtelisin - Mutta mitä se muuttaisi, jos kertoisin, että joo oli mul pitkä suhde joka päätty "jo" 8 vuotta sitten .Miksi valehdella? - Jos ei kestä, että olen parisuhdehistoriastani rehellinen, en usko, että meitä on ta
Ajattelen parisuhteesta jokseenkin samalla tavalla. Elämässäni on hyviä ihmissuhteita ja voin hyvin elää ilman parisuhdetta jos oikeaa ihmistä ei osu kohdalle. Enkä pidä mitenkään huonona asiana, jos minua kiinnostava henkilö olisi kokematon parisuhteissa. Kunhan muuten tulee toimeen ihmisten kanssa.
Jos joku taas pitäisi sitä redflagina että olen ollut sinkkuna lähes koko aikuisikäni, niin ei sellainen ihminen olisi minulle oikea.
Jos ei tapaa sellaista ihmistä johon rakastuu ja saa vastakaikua, niin miksi alkaisi seurustella jonkun kenen kanssa tahansa vaan seurustelun vuoksi? Ainakin itse olen romantikko ja minua seurusteluun motivoi se, että herää romanttisia tunteita. Ja se taas on melko harvinaista, kun pitäisi myös sillä vastapuolella olla tunteita ja halu sitoutua minuun. Niin miksi se että haluaa rakkautta ja intohimoa olisi redflag?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kukaan parisuhteeseen kelpaava ei ole yhdeksää vuotta sinkkuna.
Näin raju väite pitää todistaa.
1) Jos olet kaunis tai komea, niin ihmiset tulevat luoksesi. Et voi välttyä suhteiden muodostumiselta yhdeksän vuoden aikana.
2) Jos olet parisuhdekelpoinen, käyt todennäköisesti myös ulkona sinkkuna ollessasi. Jälleen: jos ulkonäkösi on kohdallaan, et voi välttyä suhteilta
3) Mikäli et löydä yhdeksän vuoden aikana minkäänlaista parisuhdetta, niin et ole kaunis tai komea. Ihmiset eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneita sinusta, tai et itse ole kiinnostunut ihmisistä. Yleensä kiinnostumattomuus johtuu siitä, että olet katkeroitunut siitä, ettei sinusta olla kiinnostuneita.
Sori, kyllä on ollut kiinnostuneita, mutta en koe saavani parisuhteesta mitään mitä minulla ei jo olisi. Kavereiden kanssa keskustelen syvällisiä ja teen juttuja. Seksin hoitaa vakipano. Parisuhteet ovat työläitä, tylsiä ja monesti aika ankeita. Miehet yrittävät pienentää mua ja sehän vaan ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkäpä se sellaiselle ihmiselle se onkin joka ei ole oikeanlainen ja sopiva. Itsekin olen ollut pitkään sinkkuna ja ymmärrän kyllä, että tästä on seurannut se etten esim ole mitenkään hirvittävän joustava ihminen. Tämä yksineläminen ja yksinpärjääminen jättää kyllä jälkensä niin hyvässä kuin pahassakin, mutta ajattelen niin että ehken jossakin on toinen samanlainen jolloin ymmärrystä löytyy niille parisuhdemielessä huonoillekin piirteille. Ettei hänkään erityisemmin kaipaa enää yhteistä taloutta tai muutenkaan kovin tiivistä yhdessäoloa vaan hänkin osaa antaa toiselle sekä tarvitsee itsekin omaa aikaa ja tilaa ympärille vaikka oltaisiinkin ihan normaalin sitoutuneessa ja yksiavioisessa suhteessa toistemme kanssa.
Tällainen kuulostaisi just mun ihanteelta, mutta mistä näitä naisia löytää
Varmaan konseptin sijaan tarkoitit kontekstia, joka viittaisi haluavasi kertoa meille, että aihealue ei miellytä sinua.
Ymmärrän, että tinderistä ei ehkä irronnut niitä parempia miehiä.
Haha, ihan ku olisin ite kirjottanu tän :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kukaan parisuhteeseen kelpaava ei ole yhdeksää vuotta sinkkuna.
Näin raju väite pitää todistaa.
1) Jos olet kaunis tai komea, niin ihmiset tulevat luoksesi. Et voi välttyä suhteiden muodostumiselta yhdeksän vuoden aikana.
2) Jos olet parisuhdekelpoinen, käyt todennäköisesti myös ulkona sinkkuna ollessasi. Jälleen: jos ulkonäkösi on kohdallaan, et voi välttyä suhteilta
3) Mikäli et löydä yhdeksän vuoden aikana minkäänlaista parisuhdetta, niin et ole kaunis tai komea. Ihmiset eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneita sinusta, tai et itse ole kiinnostunut ihmisistä. Yleensä kiinnostumattomuus johtuu siitä, että olet katkeroitunut siitä, ettei sinusta olla kiinnostuneita.
Ei ole mikään pakko alkaa
Ei pelkkä sanominen riitä. Jotkut miehet haluavat suhdetta kauniin naisen kanssa niin pakkomielteisesti, että eivät meinaa uskoa puhetta. Kun lopulta ymmärtävät, että ei on ei, niin alkaa vihoittelu.
"........Ajattelen parisuhteesta jokseenkin samalla tavalla. Elämässäni on hyviä ihmissuhteita ja voin hyvin elää ilman parisuhdetta jos oikeaa ihmistä ei osu kohdalle. Enkä pidä mitenkään huonona asiana, jos minua kiinnostava henkilö olisi kokematon parisuhteissa. Kunhan muuten tulee toimeen ihmisten kanssa.
Jos joku taas pitäisi sitä redflagina että olen ollut sinkkuna lähes koko aikuisikäni, niin ei sellainen ihminen olisi minulle oikea.
Jos ei tapaa sellaista ihmistä johon rakastuu ja saa vastakaikua, niin miksi alkaisi seurustella jonkun kenen kanssa tahansa vaan seurustelun vuoksi? Ainakin itse olen romantikko ja minua seurusteluun motivoi se, että herää romanttisia tunteita. Ja se taas on melko harvinaista, kun pitäisi myös sillä vastapuolella olla tunteita ja halu sitoutua minuun. Niin miksi se että haluaa rakkautta ja intohimoa olisi redflag? "
Kuvittele että joku pitää tai saattaisi pitää rakkautta ja intohimoa redflagina (varoitusmerkkinä) on se, että osa on iän myötä kyynistynyt, ehkä jopa katkeroitunut. - Tai vastaavasti pitää meitä, jotka emme ole eläneet parisuhteessa, ainakaan pidemmässä parisuhteessa, kuten minua johon johtaneesta syistä jo edellä tulin antaneeksi joukon heidän mieleensä työntyneitä esimerkkejä . Koska oletus ja uskomus on siihen, että ihmienn, joka joka kaipaa ja haluaa osakkseen rakkautta ja intohimoa käyttää aikaa ja energiaa löytääkseen ja saadkaseen niitä osakseen.
Ei hän passiivisesti odota ja vain toivo, että ne sattumalta tulsivat hänen osakseen vaan hakee niitä itselleen enemmän ja vähemmän epätoivosiesti ja suunitelmallisesti, ellei ole niitä onnekkaita (, joita moni pitää niitä komeimpia seksikkäämpiä ja kauniimpia - unohtamatta sujuvaa supliikkia ja totta kai lompakon paksuutta ja missäja ja miiloin tajansa valmiiutta harrrastaa seksiä). Ja kun tällä tavoin näkee vaivaa ja käyttää energiaansa sen intohimonsa ja rakkauden nälkänsä tyydyttääkseen, niin pidetään mahdottomana ajatuksena. ettei onnistu. - Vähintään tällöin saa -ehkä naiset enemmän kuulla olevasa nirsoja miehet kaappihomoina; kummalle vain voidaan sivaltaa, etteivät vain ymmärrä omaa tasoaan ja kuinka löytäsimme kylllä kun laskisimme vain tarpeeksi rimaamme ja vaatimuksiamme.
Näin siis muutoin intohimoa ja rakkautta etsivä joka on oelmukseltaan muuatkin kuin suohirviön, joka ei ole neliraaja halvaantunut joka ei siten ole päässyt laitoshoidosta tai kotiviuoteeltaan ulos ilman kantajia. -Kun ei edes sairaalloinen ylipainio ole ollut syy sille, ettei rakkautta ja kumppania ole löytynyt,. kuten saman nimisestä ei vai oliko se nimeltään Hengenvaaralliasesti lihava sarjasta olemme nähneet
Arkisempi kokemus on tietysti musitaaksen väestötutkijai Heli Vaarasen lanseerama Prisma testi, jossa Vaaranen kehoittaa menemään Prismaan ja katsemaan ympärilleen jotta (iki)sinkku ja kumppanistaan haaveksiva voi havaita, että kappas tuonkin näköisiäkin ja niin tuommosiakain pareja tai pari oletttetuja näkyy olevan.
Tässä tulee taas se miksi rakkautta intohmioa odottavaa iksisinkkua osa pitää red flagina. Moni ei yksinkertaisesti halua niin paljon "suurta ja mahtavaa" rakkautta vaan enempi arkisia tekoja, turvallista läheisyyttä ja rakkautta enempi teoin kuin ylisanoin on parasta heille - Ettei rakkaudesta muodostuisi "iian suureksi odotustilaksi jossa odotetaan ellei peräti siitä unelmoiva vain odotatsi, vaan vimmatusti vaatsi tosielta sen täyttämistä, - Eikä mitä tahansa ja ennen kuulematonta ja näkemätöntä, jonka täyttämisestä tulisi vähintään suorituspaineita.
Vaan miksi joillekin on mahdotonta käsittää, että osa meistä vain ole kohdannut häntä jonka kanssa rakkaus olsi roihahtanut tuleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keskitasoa oleva mies ja en kelpaa naisille koska naiset yliarvioi oman tasonsa. Naiset ovat tuhonneet parisuhdemarkkinat.
Tähän toimii se että juo ne kauniiksi.
Nojoo mutta en mä halua ikinä seurustella ruman tai ylipainoisen naisen kanssa vai pitäiskö mun olla aina sit humalassa jotta sellasen punkeron kanssa vois olla? Kyllä mä parisuhteen voisin haluta jos se nainen olisi edes samaa tasoa kuin minä eli normaalipainoinen ja ulkonäkö naisella vähintään 5/10.
Olen itse normipainonen,keskikomea,korkeakoulutettu ja keskituloinen.
Tällaisten tapausten kohdalla se sinkkuuden syy on ainakin ihan selvä. Ihan sama, kuinka "keskikomea" olet, mutta ei se mulkkua luonnetta korjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kukaan parisuhteeseen kelpaava ei ole yhdeksää vuotta sinkkuna.
Näin raju väite pitää todistaa.
1) Jos olet kaunis tai komea, niin ihmiset tulevat luoksesi. Et voi välttyä suhteiden muodostumiselta yhdeksän vuoden aikana.
2) Jos olet parisuhdekelpoinen, käyt todennäköisesti myös ulkona sinkkuna ollessasi. Jälleen: jos ulkonäkösi on kohdallaan, et voi välttyä suhteilta
3) Mikäli et löydä yhdeksän vuoden aikana minkäänlaista parisuhdetta, niin et ole kaunis tai komea. Ihmiset eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneita sinusta, tai et itse ole kiinnostunut ihmisistä. Yleensä kiinnostumattomuus johtuu siitä, että olet katkeroitunut siitä, ettei sinusta olla kiinnostuneita.
Meinaat siis, että hyvännäköisillä ihmisillä ei ole omaa tahtoa lainkaan? Ovat vain tyhjiä tuulitunneleita tuolla elämänmenossa.
Joku vaan ehdottaa parisuhdetta niin he eivät pysty kieltäytymään? Aika ilkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeuttini joskus sanoi, että
"Jos ihminen on 30v eikä ole koskaan seurustellut, vaikka on etsinyt aktiivisesti seuraa viimeiset 10 vuotta, niin silloin on aihetta kyseisellä ihmisellä katsoa peiliin; syyt sinkkuuteen löytyvät takuuvarmasti sieltä peilikuvan ihmisestä. Muutoin sinkkuus on usein ihan ok"
Mitä sitten, vaikka syyt sinkkuuteen löytyisivätkin peilistä? Ei se parisuhteen löytäminen mikään velvollisuus ole.
Ei tietenkään ole. Mutta jos sitä parisuhdetta kovasti toivoo, eikä sitä millään saa, niin sitten täytyy alkaa miettiä itse fyysisen puolen kehittämistä.
Olet ihan pihalla. Tutustumisella ja synkkaamisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko hauiksessa enemmän massaa tai poskipäissä täytettä. Ylipainoinen ystäväni saa järjestäin aina seuraa kun nokkansa ulos pistää. Kyse on (sosiaalisista) ihmistyypeistä, karismasta ja toisen kanssa synkkaamisesta eli kemiasta, ei peilikuvasta.
Siksi jos ei kelpaa muillekaan ei se kelpaa minullekaan.
No onhan se huomattavasti nolompaa ja huolestuttavampaa jos ihminen on sarjaseurustelija, jolla on ollut kymmeniä seurustelukumppaneita, eikä mikään ole kestänyt.
Ei se ole kaikilla niin, osalla voi olla maapallolla hyvä syy miksi ollut sinkku. Joillakin voi olla pitkä parisuhde tai pitkä sinkkuus, tai mikä tahansa pitkä - ja se on punainen lippu.
Olen ollut pitkään sinkku, koska en yksinkertaisesti halua tuoda uutta naista lasteni elämään.
Tapailuja on ollut ilman ajatusta elämänkumppanuudesta em. syystä. Harva haluaa tai jaksaa olla vuosia ns. kevyessä suhteessa, vaikka yksinoikeuden siinäkin tarjoan.
Muutama vuosi vielä näin ja sitten haluan vain kumppanin jonka kanssa jakaa elämä. Tiedä sitten kelpaanko enää silloin.
M40+
Mä olin 8v sinkkuna ja 34v menin yhteen nykyisen mieheni kanssa. Oli ihanaa elää sinkkuvuodet kaikessa rauhassa 😊
nyt jo 10v yhdessä ja pelkkää onnea ollut tämäkin. Kannattaa tehdä kuten itselle parhaaksi näkee