Lue keskustelun säännöt.
Huomionhakuinen lapsi
06.07.2024 |
Taustaa: Olemme uusioperhe. Yhdessä oltu 5 vuotta. Miehen tyttö 12-vuotias, minun poika 13-vuotias ja yksi yhteinen 6 kk vanha vauva.
Koen, että itselläni on miehen tyttöön suht hyvät välit. Hänen ollessa meillä (käy säännöllisesti, oma huone, jne) juttelemme paljon, hyvin paljon, ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Hän luottaa asioissa minuun ja koen, että pitää kyllä "yhtenä vanhemmista".
Tyttö artikuloi itseään äärimmäisen hyvin. Ymmärtää isoja ja pieniä asioita. On vastuullinen ja järkevä ikäisekseen. Hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Pääasiassa hyvällä tuulella ja jos jokin vaivaa, siitä yhdessä keskustellaan, ja tytöllä taas parempi mieli.
Sitten tämä mutta. Kun tyttö on meillä, koko perheen ilmapiiri muuttuu ahdistuneeksi ja pysähtyneeksi, kuvailisin jopa masentuneeksi! Tyttö on koko ajan pyytämässä/vaatimassa ja jos ei saa haluaamansa, hän hiljaisesti loukkaantuu, ja asioista saa ns. kuulla jälkikäteen - esimerkiksi opettajan, kuraattorin tai hänen äitinsä kautta, vaikka päällisin puolin näyttäisi olevan ok. Esimerkiksi tehdäänkö lettuja tai käydäänkö puistossa, tai tällaista, ja näitä "vaatimuksia" tulee joka päivä, 2-3 kertaa päivässä. Koko ajan pitäisi olla hänen kanssaan tekemässä jotain tai menossa jonnekin, eikä ymmärrä, että sitä ihan oikeaa perusarkeakin pitäisi meidän elää: käydä töissä, kaupassa, tehdä ruokaa, pyykkihuolto, kodin siivous ja tällainen. Hän ei myöskään siedä sitä, jos jompikumpi meistä aikuisista ottaa omaa aikaa ja lähtee vaikka ystäviä tapaamaan, tai että ottaisimme yhteistä aikaa, ja haluaisimme katsoa edes kerran viikossa elokuvan ihan kaksistaan, kun lapset menneet iltatoimien jälkeen omiin huoneisiin/sänkyyn.
Lapsi on äärimmäisen huomionhakuinen. Esimerkiksi, jos minulla on ystävä kylässä ja istumme kahvilla keittiönpöydän ääressä, tyttö tulee keittiöön ja istuu siihen pöydän ääreen meidän kanssa. Hän alkaa juttelemaan omasta elämästään, itsestään tai tanssimaan tiktok tansseja keittiössä.
Miehelle ja tytön äidillä on melko huonot välit keskenään ja näen sen johtuvan osittain heidän tavastaan kommunikoida toisilleen. Mutta tyttö hämmentää soppakauhan kanssa siinä välissä myös. "äiti sanoi..." vaikka ei olisi sanonutkaan ja kun asiaa selvitellään äidin kanssa ja käy ilmi, että mitään tällaista ei ole äiti sanonut, tyttö vetää "ymmärsin sit väärin" kortin esiin ja alkaa tihrustaa itkua. Sama koskee myös toisinpäin, että äidille väitetään tai tyttö sanoo minulle, että isä sanoi näin... Ja muutenkin, tyttö ns. haastaa riitaa aikuisten välillä.
Koulukuraattorin luona tyttö on käynyt juttelemassa toisesta luokasta lähtien. Kun sellainen syy, miksi siellä käy, poistuu, hän ns. keksii syitä toisen perään käydä siellä. Sieltä on tytöstä tehty lastensuojeluilmoituksia ties mistä syystä, mitä tyttö on siellä sepittänyt (esimerkiksi "joutuu vahtimaan 6 kk vauvaa yksin", vaikka kyseessä ollut esimerkiksi viihdyttäminen 5-10 min ajan, kun vanhempi ollut vieressä, että saa esimerkiksi ruoan tehtyä loppuun). Mikään lastensuojeluilmoitus ei ole johtanut sitten kuitenkaan mihinkään. Ei myöskään ne, mitkä on tehty äidin puolelle.
En tiedä mitä tehdä. Varsinkin lastensuojeluilmoitukset ovat aiheuttaneet itselle ahdistusta. Toisaalta miettinyt, pitäisikö niiden kautta hakea apua tähän tilanteeseen. Olen miettinyt, pitäisikö itse käydä keskustelemassa tästä asiasta jossain.
Olen myös miettinyt, että kuvittelenko tämän kaiken. Tyttö osaa olla niin... manipuloiva. Mutta keskusteltuani mieheni kanssa, hänkin kertonut, että häntä ahdistaa ja huomannut tytössä kyllä aivan samat käytökset, mitä itsekin.
Kommentit (33)
Pitikö mennä lisääntymään kun et entisten parisuhteen lasten kanssakaan ole sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitikö mennä lisääntymään kun et entisten parisuhteen lasten kanssakaan ole sinut?
Pitikö sinun vanhempiesikaan mennä lisääntymään?
Tyttö käy teillä säännöllisesti ja juuri tytön ollessa teillä sinä haluat katsoa miehen kanssa kahdestaan elokuvan? Miksi ihmeessä, jos teillä on esim. 2 vko aikana 9 muuta iltaa, jolloin olette ihan kahdestaan, eikö mikään niistä illoista sovi parisuhdeajaksi, miksi sitä pitää olla nimenomaan tytön käydessä?
Käsittelet runsaasti tytön tapaa kommunikoida ja artikuloida, mutta et huomaa omaa osuuttasi lainkaan. Toisaalta vaadit tyttöä olemaan perheenjäsen (nyt siivotaan, tiskataan, eletään arkea eikä mennä puistoon) ja toisaalta olet sitä mieltä, että pois minun elämästäni, kun ystäväni on kylässä. Annat lapselle koko ajan ristiriitaisia vihjeitä, joten hän on huomattavan eksyksissä elämässään, koska ei tiedä, mitä häneltä odotetaan.
On muuten ihan luonnollista, että exän kanssa ei olla hyvissä väleissä, siksihän hän exä onkin. Eron syynä on usein ongelmat kommunikoinnissa ja sinä olet nyt siellä analysoimassa asioita, joita et välttämättä ymmärrä lainkaan. Tytön syyllistäminen ei auta asiaa lainkaan, koska sillä osoitat, että älä luota vieraisiin aikuisiin, isänkin uusimman lapsen äiti vain kerää aineistoa siihen, että saat sinulle ns. hullun paperit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö mennä lisääntymään kun et entisten parisuhteen lasten kanssakaan ole sinut?
Pitikö sinun vanhempiesikaan mennä lisääntymään?
Ei kukaan vanhemmilleen voi, mutta omiin asioihin voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö mennä lisääntymään kun et entisten parisuhteen lasten kanssakaan ole sinut?
Pitikö sinun vanhempiesikaan mennä lisääntymään?
Tajuatko että puhut 12 vuotiaasta lapsesta kuin jostain psykopaatista? Sun hoirmoonit lienee vielä sekaisin synnytyksestä.
Se tyttö on todellakin vileä ihan LAPSI ja sä toimit sen kanssa kuten aikuisten kanssa toimitaan. Sun pitää kertoa sille säännöt siitä että keittiöön ei saa tulla silloin kun SULLA on vieraita, jos se on niin tärkeää. Vai olisiko sun aika kasvaa aikuiseksi ja toimia auktoriteettinä perheessäsi? Sä kaivat vain hiekkaa jalkojesi alta haukkumalla lasta, kyllä se susta vaitoaa miten hukassa oot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske miehen jutella sen kanssa. Joskus viha kohdistetaan samankaltaiseen, tässä naiseen. Miehen tehtävä pistää rajat, jos sinä et pysty. Kyse on rajoista.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö käy teillä säännöllisesti ja juuri tytön ollessa teillä sinä haluat katsoa miehen kanssa kahdestaan elokuvan? Miksi ihmeessä, jos teillä on esim. 2 vko aikana 9 muuta iltaa, jolloin olette ihan kahdestaan, eikö mikään niistä illoista sovi parisuhdeajaksi, miksi sitä pitää olla nimenomaan tytön käydessä?
Käsittelet runsaasti tytön tapaa kommunikoida ja artikuloida, mutta et huomaa omaa osuuttasi lainkaan. Toisaalta vaadit tyttöä olemaan perheenjäsen (nyt siivotaan, tiskataan, eletään arkea eikä mennä puistoon) ja toisaalta olet sitä mieltä, että pois minun elämästäni, kun ystäväni on kylässä. Annat lapselle koko ajan ristiriitaisia vihjeitä, joten hän on huomattavan eksyksissä elämässään, koska ei tiedä, mitä häneltä odotetaan.
On muuten ihan luonnollista, että exän kanssa ei olla hyvissä väleissä, siksihän hän exä onkin. Eron syynä on usein ongelmat kommunikoinnissa ja sinä olet nyt siellä analys
Mistä sä nyt noita viikkoja ja päiviä revit, kun aloittaja mainitsi vain tytön käyvän säännöllisesti?
Muutenkin taas ihan hölpänpölppää ajatus, että lapsi "pois elämästä" jos lapsen kanssa ei olla koko aikaa. Nyt on kyseessä tytön koti, ei mikään kyläpaikka jossa hän on viihdytettävä vieras. Kyllä 12-vuotiaan jo kuuluu osata antaa kahden aikuisen jutella rauhassa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö mennä lisääntymään kun et entisten parisuhteen lasten kanssakaan ole sinut?
Pitikö sinun vanhempiesikaan mennä lisääntymään?
Tajuatko että puhut 12 vuotiaasta lapsesta kuin jostain psykopaatista? Sun hoirmoonit lienee vielä sekaisin synnytyksestä.
Se tyttö on todellakin vileä ihan LAPSI ja sä toimit sen kanssa kuten aikuisten kanssa toimitaan. Sun pitää kertoa sille säännöt siitä että keittiöön ei saa tulla silloin kun SULLA on vieraita, jos se on niin tärkeää. Vai olisiko sun aika kasvaa aikuiseksi ja toimia auktoriteettinä perheessäsi? Sä kaivat vain hiekkaa jalkojesi alta haukkumalla lasta, kyllä se susta vaitoaa miten hukassa oot.
Ei kaikki 12-vuotiaat ole tekemässä itsestään lasuja. Normaali 12-vuotias osaa olla itsekseen, kuulokkeet päässä tai kirja kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö mennä lisääntymään kun et entisten parisuhteen lasten kanssakaan ole sinut?
Pitikö sinun vanhempiesikaan mennä lisääntymään?
Tajuatko että puhut 12 vuotiaasta lapsesta kuin jostain psykopaatista? Sun hoirmoonit lienee vielä sekaisin synnytyksestä.
Se tyttö on todellakin vileä ihan LAPSI ja sä toimit sen kanssa kuten aikuisten kanssa toimitaan. Sun pitää kertoa sille säännöt siitä että keittiöön ei saa tulla silloin kun SULLA on vieraita, jos se on niin tärkeää. Vai olisiko sun aika kasvaa aikuiseksi ja toimia auktoriteettinä perheessäsi? Sä kaivat vain hiekkaa jalkojesi alta haukkumalla lasta, kyllä se susta vaitoaa miten hukassa oot.
Ei kaikki 12-vuotiaat ole tekemässä itsestään lasuja. Normaali 12-vuotias osaa olla itsekseen, kuulokkeet päässä tai kirja kädessä.
Kun lapsi puhuu psykalle jotain, on tämän tehtävä lasu, jos on pienikin vihje, että kaikki ei ole kunnossa. Kuten tää vauvan hoitojuttu.
Niin juuri sitähän ap haluaa että entiset lapset olisi nukkeja jotka voi laittaa nurkkaan odottamaan etttä otetaan sitten esille kun aletaan kuvaamaan valokuvia perhealbumiin. Mutta eihän todellinen elämä niin mene.
Tottakai lapsi reagoi ja voi pahoin kun tulee pikkukäärö, joka vie isää yhä kauemmaksi hänestä. Ei edes johdu uusioperheestä vaan ihan ehjässä perheessä käy näin.
Ap on antanut elämänsä ohjat muille. Muut määrittää ja määräilee häntä ja siinä ei auta mies, joka tuntuu olevan yhtä hukassa. Tehkää perheen pelisäännöt selväksi, jokaisen ääni tulee kuulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö kuulostaa erityisherkältä ja vaikuttaa ettei Ap pidä hänestä
Ap, haittasiko lapsen käytös ennen nuorimmaisen syntymää? Esimerkiksi juuri tällainen seuraan tuppaantuminen kun sulla on omia ystäviä kylässä? Teillä on kuitenkin jo 5 vuotta yhteistä taivalta takana, joten oletko itse kenties muuttunut viimeaikoina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ihan hemmetin aggressiivisia vastauksia. Pikkulikka pyörittää koulua ja sotkee aikuisten välejä ja se on osan mielestä ok?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihan hemmetin aggressiivisia vastauksia. Pikkulikka pyörittää koulua ja sotkee aikuisten välejä ja se on osan mielestä ok?
Tämä on vain ankeuttajaäitipuolen mielipide. Hän on juuri saanut oman pikkuisen ja alkaa hylkiä edellisen kierroksen pentuja, kuten leijonakin tekee. Miksi ei mainitse edes oman poikansa tekemisiä vai eikä hän ärsytä ollenkaan.
Aikuisen kertomus lapsesta joka on muka "pahuuden huipentuma ja manipuloja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavistyllerö. Pikkuvauva ja muutokset vie voimia. Tyttö tuntuu olevan iloinen ja "perhostelee".
Lapset on lapsia.
Eikö isä huolehdi vauva-arjesta?
Ei tytön kuulu olla ilmainen piika.
Kuinka moni muistaa millaista oli olla 12 vuotias? Ihan täysi lapsi. Jos joku väittää tuon ikäsen olevan manipuloija, ei kyllä ymmärrä lapsista mitään. Lisäksi uusi äitipuoli josta huokuu kylmyys ja pikkuinen sisarus jonka ympärillä kaikki pörrää.
Myös lapsi osaa olla manipuloiva ja narsistinen ihan pienestä pitäen. Ei narsismi ole mikään pahan äidin tai pahan äitipuolen lapseen istuttama ominaisuus. Kyse on luonteenpiirteestä, joka geenilotossa on henkilöön kapsahtanut. Kasvatuksella sitä ehkä voi dumpata siedettävämmälle tasolle.
Koiranpennuistakin kasvattaja erottaa pysyvät luonne-erot jo ensimmäisen pentulaatikkoviikon aikana. Sama ihmisillä -osa syntyy paskemmilla luonteenpiirteillä.
Olin ihan unohtanut tämän aloitukseni kaikessa kiireessä ja tänne oli ihan kivasti tullut kommentteja. Kiitos!
Yritän vastailla lyhyesti.
Pidän tästä tytöstä todella paljon. Hän on itselleni aivan äärimmäisen tärkeä. Näytän tämän kyllä tytölle ihan päivittäisessä arjessa, aivan kuten kaikille muillekin lapsille. En ainakaan itse koe olevani "paha äitipuoli". En myöskään halua lasta pois täältä meiltä, vaikka koen/koemme lapsen läsnäolemisen ahdistavaksi. Pyysin vinkkejä, mitä tässä kannattaisi tehdä, ajatuksia, mistä tämä voisi johtua tai jos kenties jollakin samanlaisia kokemuksia.
Osittain lapsen käytös, esimerkiksi tuo pahentunut huomionhakuisuus, johtuu uudesta sisaruksesta. Kyllähän me kaikki reagoidaan ja haetaan sitä uutta paikkaa ja roolia, vaikka kyseessä olisi ydinperhe. Puhun nyt kuitenkin ongelmasta/ongelmista, jotka ovat olleet jo useamman vuoden esillä ja nyt eskaloituneet tytön tullessa vanhemmaksi.
Mitä tulee esimerkiksi tuohon, että "haluan hänet pois keittiöstä", niin kyllä. Silloin, kun jollakin perheenjäsenellä on vieraita ja keskustellaan aikuisten juttuja, niin mielestäni ei lapsen tarvitse olla siinä vieressä istumassa tai harjoittelemassa tanssejaan keittiössä juuri sillä hetkellä, kun itselläni on ystävä kylässä, kun ei tätä muutenkaan tee. Ainakin itse lapsena annoin vanhemmilleni oikeuden yksityisyyteen, enkä roikkunut jatkuvasti äitini/isäni vieressä, kun meillä vieraita. Mihin vanhemmat tässä tilanteessa menisivät? Omaan makuuhuoneeseen, kuten lapset, saadakseen yksityisyyttä ystävän kanssa? Kuulostaa absurdilta.
Koen, että lapsien koti on vanhempien parisuhde, ja siitä on pidettävä huolta. Nyt eläessämme "ruuhkavuosia" on meillä mieheni kanssa melko vähän sellaista yhteistä aikaa, että voisimme vain istua alas sohvalle kahdestaan ja katsomaan leffaa aivan yksityisesti vierekkäin/lähekkäin. Mahdollisuus on yhtenä tai kahtena iltana kuukaudessa. Emme tällöin ajattele, että "no niin, nyt sitä aikuisten yhteistä aikaa, kun tämä tyttö on täällä meillä", vaan tartumme tilaisuuteen, kun siihen silloin on mahdollisuus. Lapset meillä ovat hoidossa max 1-2 kertaa vuodessa ottaaksemme yhteistä aikaa kodin ulkopuolella, joten siksi koemme, että on tärkeää saada yhteistä aikaa keskenämme sitten kodin sisäpuolella.
-ap
Kyllä, mielestäni 12-vuotias on lapsi. Lapsella on rajat. Molemmilla isommilla lapsilla on samat rajat ja niistä pidetään kiinni.
Esimerkiksi jos myöhästyy kotiintuloajasta, saa varoituksen, ja jos toisen kerran myöhästyy, tulee etukäteen sovittu rangaistus. Tämä on selkeästi yhdessä sovittu ja siitä on pidetty kiinni.
Tyttö koki tämän kuitenkin kohtuuttomana, eikä ymmärrä, miksi pitää pitää kotiintuloajasta kiinni, itki opettajalle ja opettaja laittoi viestiä kotiin tästä, kuinka tyttö on lohduttomana itkenyt kokonaisen välitunnin tätä meidän sääntöä. Meille ei tyttö tästä kertonut mitään, vaan "taas saimme kuulla muualta".
Tästä tuli itselle taas tunne, että on jotenkin epäonnistunut, jos kerran opettajakaan ei ymmärrä, miksi näin toimimme.
- ap
tyttö testaa luonnollisesti rajojaan ja on ihastunut kykyynsä vaikuttaa, eli sekoittaa kommunikaatiota aikuisten kesken. päälle pukkaa murrosikä, tätä tapahtuu luokkahuoneessakin. käy sosiaalipuolen ihmisten kanssa juttelemassa, oman etusi mukaista, koska muuten tytön jutut vain paranevat. pitäkää te kolme aikuista yhtä.