Lue keskustelun säännöt.
Huomionhakuinen lapsi
06.07.2024 |
Taustaa: Olemme uusioperhe. Yhdessä oltu 5 vuotta. Miehen tyttö 12-vuotias, minun poika 13-vuotias ja yksi yhteinen 6 kk vanha vauva.
Koen, että itselläni on miehen tyttöön suht hyvät välit. Hänen ollessa meillä (käy säännöllisesti, oma huone, jne) juttelemme paljon, hyvin paljon, ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Hän luottaa asioissa minuun ja koen, että pitää kyllä "yhtenä vanhemmista".
Tyttö artikuloi itseään äärimmäisen hyvin. Ymmärtää isoja ja pieniä asioita. On vastuullinen ja järkevä ikäisekseen. Hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Pääasiassa hyvällä tuulella ja jos jokin vaivaa, siitä yhdessä keskustellaan, ja tytöllä taas parempi mieli.
Sitten tämä mutta. Kun tyttö on meillä, koko perheen ilmapiiri muuttuu ahdistuneeksi ja pysähtyneeksi, kuvailisin jopa masentuneeksi! Tyttö on koko ajan pyytämässä/vaatimassa ja jos ei saa haluaamansa, hän hiljaisesti loukkaantuu, ja asioista saa ns. kuulla jälkikäteen - esimerkiksi opettajan, kuraattorin tai hänen äitinsä kautta, vaikka päällisin puolin näyttäisi olevan ok. Esimerkiksi tehdäänkö lettuja tai käydäänkö puistossa, tai tällaista, ja näitä "vaatimuksia" tulee joka päivä, 2-3 kertaa päivässä. Koko ajan pitäisi olla hänen kanssaan tekemässä jotain tai menossa jonnekin, eikä ymmärrä, että sitä ihan oikeaa perusarkeakin pitäisi meidän elää: käydä töissä, kaupassa, tehdä ruokaa, pyykkihuolto, kodin siivous ja tällainen. Hän ei myöskään siedä sitä, jos jompikumpi meistä aikuisista ottaa omaa aikaa ja lähtee vaikka ystäviä tapaamaan, tai että ottaisimme yhteistä aikaa, ja haluaisimme katsoa edes kerran viikossa elokuvan ihan kaksistaan, kun lapset menneet iltatoimien jälkeen omiin huoneisiin/sänkyyn.
Lapsi on äärimmäisen huomionhakuinen. Esimerkiksi, jos minulla on ystävä kylässä ja istumme kahvilla keittiönpöydän ääressä, tyttö tulee keittiöön ja istuu siihen pöydän ääreen meidän kanssa. Hän alkaa juttelemaan omasta elämästään, itsestään tai tanssimaan tiktok tansseja keittiössä.
Miehelle ja tytön äidillä on melko huonot välit keskenään ja näen sen johtuvan osittain heidän tavastaan kommunikoida toisilleen. Mutta tyttö hämmentää soppakauhan kanssa siinä välissä myös. "äiti sanoi..." vaikka ei olisi sanonutkaan ja kun asiaa selvitellään äidin kanssa ja käy ilmi, että mitään tällaista ei ole äiti sanonut, tyttö vetää "ymmärsin sit väärin" kortin esiin ja alkaa tihrustaa itkua. Sama koskee myös toisinpäin, että äidille väitetään tai tyttö sanoo minulle, että isä sanoi näin... Ja muutenkin, tyttö ns. haastaa riitaa aikuisten välillä.
Koulukuraattorin luona tyttö on käynyt juttelemassa toisesta luokasta lähtien. Kun sellainen syy, miksi siellä käy, poistuu, hän ns. keksii syitä toisen perään käydä siellä. Sieltä on tytöstä tehty lastensuojeluilmoituksia ties mistä syystä, mitä tyttö on siellä sepittänyt (esimerkiksi "joutuu vahtimaan 6 kk vauvaa yksin", vaikka kyseessä ollut esimerkiksi viihdyttäminen 5-10 min ajan, kun vanhempi ollut vieressä, että saa esimerkiksi ruoan tehtyä loppuun). Mikään lastensuojeluilmoitus ei ole johtanut sitten kuitenkaan mihinkään. Ei myöskään ne, mitkä on tehty äidin puolelle.
En tiedä mitä tehdä. Varsinkin lastensuojeluilmoitukset ovat aiheuttaneet itselle ahdistusta. Toisaalta miettinyt, pitäisikö niiden kautta hakea apua tähän tilanteeseen. Olen miettinyt, pitäisikö itse käydä keskustelemassa tästä asiasta jossain.
Olen myös miettinyt, että kuvittelenko tämän kaiken. Tyttö osaa olla niin... manipuloiva. Mutta keskusteltuani mieheni kanssa, hänkin kertonut, että häntä ahdistaa ja huomannut tytössä kyllä aivan samat käytökset, mitä itsekin.
Kommentit (33)
Kyllä haittasi ja nyt näiden eskaloituessa esimerkiksi lasuihin, haittaa tosiaan ihan ahdistukseen asti.
Nyt jälkikäteen, kun olen ymmärtänyt, että todella vaikeassa loppuraskaudessa otin etäisyyttä. Itselläni ei ollut voimavaroja selvitellä tytön päivittäisiä ongelmia, joita hänellä oli ja on ties kenen kanssa milloinkin, enkä hänen kanssaan jaksanut viettää niin paljon yhteistä aikaa, kuin mitä aikaisemmin. Pyysin tätä tytöltä anteeksi, kun ymmärsin itse tämän, ja selitin, miksi näin on tapahtunut (omat voimavarani).
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mielestäni 12-vuotias on lapsi. Lapsella on rajat. Molemmilla isommilla lapsilla on samat rajat ja niistä pidetään kiinni.
Esimerkiksi jos myöhästyy kotiintuloajasta, saa varoituksen, ja jos toisen kerran myöhästyy, tulee etukäteen sovittu rangaistus. Tämä on selkeästi yhdessä sovittu ja siitä on pidetty kiinni.
Tyttö koki tämän kuitenkin kohtuuttomana, eikä ymmärrä, miksi pitää pitää kotiintuloajasta kiinni, itki opettajalle ja opettaja laittoi viestiä kotiin tästä, kuinka tyttö on lohduttomana itkenyt kokonaisen välitunnin tätä meidän sääntöä. Meille ei tyttö tästä kertonut mitään, vaan "taas saimme kuulla muualta".
Tästä tuli itselle taas tunne, että on jotenkin epäonnistunut, jos kerran opettajakaan ei ymmärrä, miksi näin toimimme.
- ap
No se on lapsi. Ja käyttäytyy kuten lapsi.
Miten lapsi oppii pitämään kotiintuloajoista kiinni, jos jatkuvalla myöhästelyllä ei ole mitään seuraamuksia? - ap
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/12-15-v/12-15-vu…
Kuulostaa suht normaalille lapsen kehitykselle ja etenkin jos on muutenkin ollut temperamentiltaan "voimakkaampi" tai tavallista älykkäämpi, kehittynyt nopeasti tms. Se on hyvä että kokee turvalliseksi ilmaista tunteita teille ja että puhutte asioista. Ikä ja elämäntilanne saavat hakemaan huomiota ja sitten hakee niitä väärillä tavoin kun kokee jotenkin ettei kotona saatu huomio riitä, voi olla ettei mikään riittäisikään vaikka järjestäisitte lettukestejä 24/7. Teillä on minusta paras mahdollinen tilanne joka voi tuossa tilanteessa olla (puheyhteys auki, hyvät avoimet välit kaikkien aikuisten kesken) ja olet tehnyt asioita todella oikein. Ainut mitä tulee mieleen on että saako lapsi kahdenkeskistä "erityisaikaa" isänsä, äitinsä tai sinun kanssasi ilman muita ihmisiä? Ei varmaan ollut hyötyä paljon tästä mutta tsemppiä jatkoon, isoja aivoja ja ymmärrystä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mielestäni 12-vuotias on lapsi. Lapsella on rajat. Molemmilla isommilla lapsilla on samat rajat ja niistä pidetään kiinni.
Esimerkiksi jos myöhästyy kotiintuloajasta, saa varoituksen, ja jos toisen kerran myöhästyy, tulee etukäteen sovittu rangaistus. Tämä on selkeästi yhdessä sovittu ja siitä on pidetty kiinni.
Tyttö koki tämän kuitenkin kohtuuttomana, eikä ymmärrä, miksi pitää pitää kotiintuloajasta kiinni, itki opettajalle ja opettaja laittoi viestiä kotiin tästä, kuinka tyttö on lohduttomana itkenyt kokonaisen välitunnin tätä meidän sääntöä. Meille ei tyttö tästä kertonut mitään, vaan "taas saimme kuulla muualta".
Tästä tuli itselle taas tunne, että on jotenkin epäonnistunut, jos kerran opettajakaan ei ymmärrä, miksi näin toimimme.
- ap
Miten lapsi oppii pitämään kotiintuloajoista kiinni, jos jatkuvalla myöhästelyllä ei ole mitään seuraamuksia? - ap
Etkö oikesti tiedä, että puhuminen on avain kaikkeen? Rangaistukset on rikollisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten lapsi voi luottaa aikuiseen muissakaan asioissa, jos sovitusta ei pidetä kiinni?
Apua tilanteeseen saisi hyvältä, kokeneelta perheterapeutilta. Muutamakin perheterapiakäynti voisi auttaa tilanteessa ja vähentää vuorovaikutuksen synnyttämää ahdistusta ja negatiivista ilmapiiriä. Etsisin netistä perheterapeuttien yhteystietoja ja tiedustelisin vapaita aikoja/ konsultaatiomahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan osaa siitä, että teiltä puuttuu tiukat rajat. Saahan se harmittaa, jos olisikin halunnut lettuja eikä puistoon, mutta sitten se harmittaa ja elämä jatkuu. Ei pidä mennä siihen harmiin mukaan muuten kuin sanomalla "nyt tehtiin näin, ensi kerralla ehkä toisin. Saa harmittaa, mutta rumasti puhumista en kuuntele." Jos tyttö usein huijaa, luonnollinen seuraus on se, että ette enää usko vaan varmistatte esim. siltä äidiltä siinä hetkessä jo, onko näin sovittu.
Sitten taas joku sellainen kuulostaa vähän ikävältä, että ei saisi tulla kahvipöytään juttelemaan ystävällesi tai illalla pitäisi olla omassa huoneessa hereillä, jotta te voitte katsoa miehesi kanssa elokuvaa kahdestaan. Jos haluat viettää aikaa ystäväsi tai miehesi kanssa kahdestaan, kannattaa lähteä kokonaan muualle. Ymmärrettävästi tytöstä tuntuu kurjalta, kun on myös kotona, mutta ei saa liittyä mukaan. Minusta oli esiteininä ja teininä tosi mielenkiintoista kuunnella aikuisten juttuja ja onneksi vanhempani ja heidän ystävänsä ottivatkin minut mukaan keskusteluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihan hemmetin aggressiivisia vastauksia. Pikkulikka pyörittää koulua ja sotkee aikuisten välejä ja se on osan mielestä ok?
Tämä on vain ankeuttajaäitipuolen mielipide. Hän on juuri saanut oman pikkuisen ja alkaa hylkiä edellisen kierroksen pentuja, kuten leijonakin tekee. Miksi ei mainitse edes oman poikansa tekemisiä vai eikä hän ärsytä ollenkaan.
Aikuisen kertomus lapsesta joka on muka "pahuuden huipentuma ja manipuloja".
tällaisessa tilanteessa oleva lapsi yrittää luonnollisesti manipuloida. vauva vie huomiota, ja ehkä ärsyttää isän ja tämän ihan kaveriäitipuolen intiimielämäkin (kun on tuollaisen käärön saanut aikaiseksi). mutta aikuiset, jotka eivät näe manipulointia, ruokkivat sitä vain lisää. lempeät rajat. näyttäkää, ettei ihan kaikki jutut mene läpi. se rauhoittaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mielestäni 12-vuotias on lapsi. Lapsella on rajat. Molemmilla isommilla lapsilla on samat rajat ja niistä pidetään kiinni.
Esimerkiksi jos myöhästyy kotiintuloajasta, saa varoituksen, ja jos toisen kerran myöhästyy, tulee etukäteen sovittu rangaistus. Tämä on selkeästi yhdessä sovittu ja siitä on pidetty kiinni.
Tyttö koki tämän kuitenkin kohtuuttomana, eikä ymmärrä, miksi pitää pitää kotiintuloajasta kiinni, itki opettajalle ja opettaja laittoi viestiä kotiin tästä, kuinka tyttö on lohduttomana itkenyt kokonaisen välitunnin tätä meidän sääntöä. Meille ei tyttö tästä kertonut mitään, vaan "taas saimme kuulla muualta".
Tästä tuli itselle taas tunne, että on jotenkin epäonnistunut, jos kerran opettajakaan ei ymmärrä, miksi näin toimimme.
- ap
No se on lapsi. Ja käyttäytyy kuten lapsi.
Ihan sama kutsuuko sitä rangaistukseksi vai seuraukseksi, mutta kyllähän siitä jotain on seurattava, jos toistuvasti myöhästyy kotiintuloajoista. Se voi olla vaikka sellainen, että vanhempi ei luota lapsen tulevan ajallaan kotiin, joten lapsi ei hetkeen voi mennä kaverille. Tai lapsen täytyy tulla tuntia aiemmin kotiin, koska vanhempi ei voi luottaa lapsen tulevan ajallaan. Kyllähän lapselle tulee opettaa, että asioilla on seuraukset. Ja joo, seuraus on sama asia kuin rangaistus, vaikka rangaistus on joillekin kirosana nykyään.
Siis tekeekö kuraattori lastensuojeluilmoituksen jos 12 vuotias väittää, että joutuu vahtimaan vauvaa yksin? Keskustelematta ensin vanhempien kanssa tai kysymättä heiltä yhtään mitään? Kuulostaa todella kummalliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on lapsi. Ja käyttäytyy kuten lapsi. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Rankaisemalla ei todellakaan lapsia kasvateta, tervetuloa 2000 luvulle.