Ylimielisyys ja paremmuuden tunne.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tiedän. Ei se liity ikään, mutta on erittäin yleistä juuri heillä, jotka näkivät päivänvalon sodan jälkeen. Heiltä puuttuu lähes tyystin tunnetason kypsyys, mutta he eivät näe tätä. He tavallaan ovat sokeita, mutta koska eivät myönnä olevansa sokeita, törmäilevät irvokkaasti huonekaluihin (ja ihmettelevät, kun muut joko a) ärtyvät tai b) nauravat). Tunnetason koneiston lähes kokonaisvaltainen puute johtaa siihen, että vuorovaikutus on pysyvästi hankalaa. Missään tilanteissa he eivät nimittäin taianomaisesti saa käyttöönsä tuota kypsää koneistoa.  Kaikkivoipainen ja omahyväinen ideaalikuva itsestä pyritään säilyttämään kynsin hampain hautaan asti. Taustalla on jo lapsena koetut tuhoutumisen tunteet, jotka ovat olleet täydellisen sietämättömiä (annihilaation kokemus), joita vastaan on otettu streategia: "En halua kokea enää ikinä itseäni heikoksi, osaamattomaksi ja huonoksi. Sodin ja kilpailet tulevaisuudessa aina sit

Suurin osa meistä on nähnyt päivänvalon sodan jälkeen. Muutenkin kommenttisi on täyttä roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Luulot omasta mahtavuudesta tuollaisella korkeat. Osaa vttuilla rivien välistä. Pissa nousee pienestäkin jutuista hattuun. 

 

Ei se aina ole pelkkää luuloa. Joiltakin ihmisiltä vaan onnistuu kaikki pahemmin ponnistelematta. Meillä on töissä sietämättömän ylimielinen ihminen, mutta pakko sitä on arvostaa, koska se saa tehtyä samat työt paremmin ja nopeammin kuin me muut eikä mikään ole sille liian vaikeata. Ollut kuulemma samanlainen aina, opinnot hoiti toisella kädellä kun samaan aikaan kävi töissä, mutta valmistui silti erinomaisin arvosanoin. Suorittanut muistaakseni kolme tutkintoa ja vaihtanut usein työpaikkaa, kun kyllästyy nopeasti ja haluaa vaihtelua. Todella fiksu ihminen, mutta aivan sietämättömän ylimielinen ja omahyväinen. Ei minkäänlaista kärsivällisyyttä hitaammin oppivaa kohtaan.

Apukoulutausta takaa varmimmin kuulumisen yläluokkaan. Ainakin omasta mielestään.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ollut tuollainen työkaveri. Aina osasi kaiken ja teki paljon paremmin omasta mielestään. Jätti kuitenkin työtehtäviä toisten tehtäviksi. Hyvä manipuloija. :( 

Sama kokemus. Osasi kyllä valehtelun taidon. Ei mitään kunnioitusta toista kohtaan. Mutta kaikki pisteet siitä hänelle kun oli yksikön paras työntekijä. Lahjakas puhuja 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulot omasta mahtavuudesta tuollaisella korkeat. Osaa vttuilla rivien välistä. Pissa nousee pienestäkin jutuista hattuun. 

 

Ei se aina ole pelkkää luuloa. Joiltakin ihmisiltä vaan onnistuu kaikki pahemmin ponnistelematta. Meillä on töissä sietämättömän ylimielinen ihminen, mutta pakko sitä on arvostaa, koska se saa tehtyä samat työt paremmin ja nopeammin kuin me muut eikä mikään ole sille liian vaikeata. Ollut kuulemma samanlainen aina, opinnot hoiti toisella kädellä kun samaan aikaan kävi töissä, mutta valmistui silti erinomaisin arvosanoin. Suorittanut muistaakseni kolme tutkintoa ja vaihtanut usein työpaikkaa, kun kyllästyy nopeasti ja haluaa vaihtelua. Todella fiksu ihminen, mutta aivan sietämättömän ylimielinen ja omahyväinen. Ei minkäänlaista kärsivällisyyttä hitaammin oppivaa kohtaan.

 

Ne kuulopuheet onkin mukavia eikö niin? 

Ylpeys ja elitismi, katkeruus ja pahantahtoisuus, marxismin perusta.

Ylimielisyys on monesti tapa kompensoida epävarmuutta ja sisäistä tyhjyyttä. Kun sisäistä elämää ei ole omasta takaa, on se riistettävä toiselta. Jotkut tietyllä elämän osa-alueella superlahjakkaat tyypit ovat usein keskinkertaisia tai heikkoja muilla sellaisilla ja sellainen ihminen turvautuu helposti pönkittämään itseään pätemisellä ja muita nenän vartta pitkin katselulla. Tämä tietysti vain silloin, kun ihminen on henkisesti keskenkasvuinen ja uskoo, että muita lyttäämällä hänen heikkoutensa jäävät huomiotta. Missään nimessä poikkeuksellinen lahjakkuus ja ylimielisyys eivät kulje automaattisesti käsi kädessä.

Usein ihmiset joilla on paljon rahaa on tollasia. 

Tuollaisia työpaikkoja on jossa näytetään uusille välittömästi kaapin paikka kun uudella ei ole osaamista yms 

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia työpaikkoja on jossa näytetään uusille välittömästi kaapin paikka kun uudella ei ole osaamista yms 

Ensimmäisenä työpäivänä katsotaan halveksien päälle. Puhutaan alentavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia työpaikkoja on jossa näytetään uusille välittömästi kaapin paikka kun uudella ei ole osaamista yms 

Ensimmäisenä työpäivänä katsotaan halveksien päälle. Puhutaan alentavasti. 

Heti vain luulot pois!

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmiset joilla on paljon rahaa on tollasia. 

Usein kateelliset haukkuvat rikkaita tuollaisiksi vaikka eivät edes tunne heitä. 

Viisikymppinen huomionhakuinen sisarukseni

Yöllä unessain nain vapaudenpatsasta

Ja toivoin vain vapaudenpatsaan vatsasta

Syntyvän lapsia vapaita ja varmoja

Arvoja meidän arvostavia

Trumppi on vissiin aika pätevä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tiedän. Ei se liity ikään, mutta on erittäin yleistä juuri heillä, jotka näkivät päivänvalon sodan jälkeen. Heiltä puuttuu lähes tyystin tunnetason kypsyys, mutta he eivät näe tätä. He tavallaan ovat sokeita, mutta koska eivät myönnä olevansa sokeita, törmäilevät irvokkaasti huonekaluihin (ja ihmettelevät, kun muut joko a) ärtyvät tai b) nauravat). Tunnetason koneiston lähes kokonaisvaltainen puute johtaa siihen, että vuorovaikutus on pysyvästi hankalaa. Missään tilanteissa he eivät nimittäin taianomaisesti saa käyttöönsä tuota kypsää koneistoa.  Kaikkivoipainen ja omahyväinen ideaalikuva itsestä pyritään säilyttämään kynsin hampain hautaan asti. Taustalla on jo lapsena koetut tuhoutumisen tunteet, jotka ovat olleet täydellisen sietämättömiä (annihilaation kokemus), joita vastaan on otettu streategia: "En halua kokea enää ikinä itseäni heikoksi, osaamattomaksi ja huonoksi. Sodin ja kilpailet tulevaisuudessa aina sit

Oppikirjaesimerkki olet aloituksen ihmistyypistä...

Vierailija kirjoitti:

Minkäs sille voi, jos on oikeasti hyvä? Suurin osahan on keskivertoja tai huonompia, ja kateellisia menestyjille.

Suomessa on aina tarvinnut menestyneiden larpata nöyrää ja onnekasta, mikä on irvokasta, sillä menestys ei monestikaan ole onnesta vasn omista taidoista ja hakusta kiinni.

Hakussa se menestyksen salaisuus!

Miksi täällä käydään tällaisia "keskusteluja", joissa nälvitään ja päivitellään muiden typeryyttä ja inhottavuutta. Kun kohtaatte vastenmielisen ihmisen, katsokaa muualle ja jatkakaa upeaa, fiksua elämäänne. Eikö se olisi helpompaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä käydään tällaisia "keskusteluja", joissa nälvitään ja päivitellään muiden typeryyttä ja inhottavuutta. Kun kohtaatte vastenmielisen ihmisen, katsokaa muualle ja jatkakaa upeaa, fiksua elämäänne. Eikö se olisi helpompaa?

Erinomainen neuvo. Kiitokset ja mukavaa päivänjatkoa! Elvis poistuu nyt talosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkäs sille voi, jos on oikeasti hyvä? Suurin osahan on keskivertoja tai huonompia, ja kateellisia menestyjille.

Suomessa on aina tarvinnut menestyneiden larpata nöyrää ja onnekasta, mikä on irvokasta, sillä menestys ei monestikaan ole onnesta vasn omista taidoista ja hakusta kiinni.

Hakussa se menestyksen salaisuus!

Hanki valmius käyttää kaikkia ja kaikkea häikäilemättömästi hyväksesi.