Isovanhempi kuoli ja lapsi opiskelemassa ulkomailla. Meillä ei oo varaa ostaa lentolippuja tänne tällä hetkellä. annan lapsen puolesta kukat

En osallistunut isoäitini hautajaisiin - eikä siunaukseen olisi mahtunut edes koko suku. Vaikka mummo oli mulle rakas, niin en lähtenyt toisesta maasta. Mummon omat elävät 7 lasta, sisarukset, läheiset ystävät ensin. Lapsenlapsia kun oli 23 ja näilläkin jälkikasvua niin sovin oman äitini kanssa että veljeni menee mutta kukat laitetaan koko perheeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sillä lapsella ole vakuutusta? Ainakin meidän vaihto-oppilaana olleiden lasten vakuutus olisi korvannut matkan isovanhemman, vanhemman tai sisaruksen hautajaisiin kesken vaihtovuoden. Tiettyjen maiden viisumisäännökset olisivat olleet isompi ongelma, mutta onneksi ei tarvinnut selvitellä niitä.

Vaikka olisi vakuutus, mutta miksi ihimeessä vaivautua Suomeen hautajaisiin? Ei se vainaja tiedä onko hän hautajaisissa vai ei. Turhaa vaan ajan ja rahan tuhlausta. 

Onpa kylmä mielipide. 

Hautajaisiin osallistumalla kunnioitetaan vainajaa. 

Vaikka en sitä itse olisi kuoltuani näkemässä, olisi kamalaa, jos lapsenlapsensa eivät osallistuisi hautajaisiin. (Minulla on teini-ikäiset lapset eikä vielä lapsenlapsia)

"Vainajaa voi kunnioittaa myös itsekseen. Tätini kuoli asuessani Japanissa. Lentoliput kotiin viikon varoitusajalla olisi maksanut yli 2000 euroa, ja työni takia olisin voinut olla poissa vain kolme päivää (joista 20h lentokoneessa). Kävin sytyttämässä suitsukkeen hänen muistoksi japanilaisessa temppelissä ja hiljennyin muistelemaan häntä. En koe olleeni millään tavalla "kamala"."

Näin myös minä ja puolisoni olemme tehneet (emme tosin Japanissa). Kerran joulun alla paikallisessa kirkossa oli muuten tyhjää mutta urkuharjoitus meneillään. Sytytimme kynttilän kauniin musiikin ympäröiminä ja muistelimme tärkeimpiä muistojamme. En ole edes erityisen uskonnollinen mutta tunsin siinä kyllä jotain mitä hautajaisissa ei ole ollut.

Parin päivän vuoksi ei ole järkevää lentää ja lomapäivät eivät riitä muuhun. Lisäksi suurin osa isovanhemmistamme ja muutama muukin sukulainen on kuollut muutaman vuoden sisällä toisistaan. Olisi ollut aivan epärealistista käydä Suomessa pari kertaa vuodessa hautajaisissa.

Hautajaiset ovat mielestäni myös hirveitä ja henkilöistä, joiden hautajaisissa olen ollut, muistan ensisijaisesti hautajaiset, surun ja kuinka monta päivää meni toipua niistä edes jokseenkin ihmismäiseen kuntoon. Yksityisesti muistelusta muistan jälkikäteen rauhan ja hyvät muistot.

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että kyseessä on aikuinen nuori opiskelemassa ulkomailla, koska lukiovaihdot on jo tältä vuodelta ohi. Aikuinen lapsi osaa kyllä itse ostaa lipun kotiin jos haluaa tulla hautajaisiin.

Minä olin vaihto-oppilaana lukioaikoina Yhdysvalloissa ja tulin kotiin vasta heinäkuun puolivälissä. Australian ja Uuteen-Seelantiin menijät ovat lähteneet Suomesta tämän vuoden alussa ja palaavat loppuvuodesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että kyseessä on aikuinen nuori opiskelemassa ulkomailla, koska lukiovaihdot on jo tältä vuodelta ohi. Aikuinen lapsi osaa kyllä itse ostaa lipun kotiin jos haluaa tulla hautajaisiin.

Minä olin vaihto-oppilaana lukioaikoina Yhdysvalloissa ja tulin kotiin vasta heinäkuun puolivälissä. Australian ja Uuteen-Seelantiin menijät ovat lähteneet Suomesta tämän vuoden alussa ja palaavat loppuvuodesta. 

Nykyään viisumisääntöjen mukaan vaihtarin pitää palata viikon sisään koulun päättymisestä, joka on jenkeissä viimeistään 30.6. Australiaan ja Uuteen-Seelantiin suurin osa lähtee heinäkuussa ja palaa huhtikuussa. Pari harvaa tammikuussa lähtijää saattaa löytyä.

Etenkään vaihtovuoden aikana en pyytäisi omaa lastani kotiin hautajaisten takia, ellei hän ehdottomasti haluaisi. 10 kuukautta on tosi lyhyt aika nuoren elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on ok. Ei hautajaisiin ole mitään osallistumispakkoa.

Minua kai odotettiin biologisen isän äidin hautajaisiin, mutta en mennyt. En tosin lähettänyt edes kukkia enkä adressia. Hän oli ollut käytännössä ventovieras ihminen minulle.

Hautajaisiinkin mennään kun kutsutaan

Ei aina mennä, pitkät matkat, ei niin läheinen,niin adressin voi laittaa, itse ostin tätini kanssa yhteiset kukat kun hän ei  pitkän matkan takia päässyt.