Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

ADHD lapsi

Vierailija
04.07.2024 |

Lapsella diagnosoitu ADHD muutama v sitten perinteisten "oireiden" vuoksi. Ollaan käyty perheneuvolassa, kuraattorilla, koululääkärissä, saatu perhetyötä jne. Joka vuosi ongelmat jatkuu, mun 1 poistuu, tulee 5 tilalle. 

Olen alkanut miettiä onko lopulta juuri mikään enää ADHDseen liittyvää, vai onko tuo (12v) lapsi vain riivattu? Tuntuu ettei hän tottele mitään, valehtelee kaikesta, jatkuvasti saa toistaa asioita, jälkiään ei siivoa, kaikkiin laitteisiin ja moneen muuhunkin jää heti koukkuun hullunlailla, valvoo salaa öisin jos en ravaa pitkin yötä kuikuilemassa jne. 

 

Miten helvetissä tällaisen kanssa jaksaa vielä vuosia? Miten hän jaksaa itsensä kanssa? Olen niin loppu. Aina vaan samat neuvot pyörii, joista mikään ei tunnu käytännössä toimivan. Ei rangaistus, ei palkitseminen, ei järkipuhe, ei ulkopuolinen apu, ei laatuaika, ei viranomaiset, ei mikään. Miten hitossa te muut jaksatte? Tämä ei ole mitään elämää kummallekaan. Tämä on vankeustuomio johon ei voi hakea armahdusta, kun en tiedä mistä minua edes rangaistaan.

 

Joo joo, näen lapsessani hyvääkin, ja vaikka kuinka olen yrittänyt sitä ruokkia ja kasvattaa, niin se on helvetin vaikeaa kun seuraavalla minuutilla toinen jo tekee jotain kiellettyä. 

Kommentit (26)

Vierailija
21/26 |
04.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aina puhutaan että lapset eivät ole tyhmiä, mutta sitten kun puhutaan miten pitäisi ottaa vastuu käytöksestään niin ei onnistu kun nepsyys vaikeuttaa ymmärtämistä. Ovatko nyt fiksuja vai eivät? Olen samaa mieltä, että lapsi ei saa dominoida perhettä vaikka olisi miten nepsy.

Vierailija
22/26 |
04.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan että lapset eivät ole tyhmiä, mutta sitten kun puhutaan miten pitäisi ottaa vastuu käytöksestään niin ei onnistu kun nepsyys vaikeuttaa ymmärtämistä. Ovatko nyt fiksuja vai eivät? Olen samaa mieltä, että lapsi ei saa dominoida perhettä vaikka olisi miten nepsy.

Harva on oikeasti fiksu ylipäätään joten moni pärjäilee jotenkuten kunhan ei ole toiminnanohjauksen ongelmia. Sitten kun on, täytyisi olla älyä kompensoida haasteita, esimerkiksi tukemalla toiminnanohjausta konkreettisesti eri keinoin, eikä odottaa ettei nepsyys näy ongelmina joita se tutkitusti aiheuttaa. Koska näkyyhän se. Ne täytyy vain ottaa tosissaan ja työskennellä niiden kanssa, ei lyödä päätä betoniin ja toivoa että se antaa periksi ennen päätä. Myös surutyö ja kaikki tunteet voivat kuulua asiaan, mutta sitten ei auta kuin yrittää yhdessä. Ei se lapsikaan voi minnekään lähteä, vaikka vuorovaikutus niiden ainoiden vanhempien kanssa olisi vain surua ja ahdistusta ilman apua näiden tunteiden sietämiseen ja käsittelyyn.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/26 |
05.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun oli perinteiset tuntuvat rangaistukset käytössä (esim. nurkassa seisottaminen) niin ei ollut tarvetta diagnosoida yli 20 prosenttia lapsista adhd-tapauksiksi.

Nepsy-diagnoosit ovat yleistyneet, koska tieto niistä on kasvanut ja ne tunnistetaan paremmin. Koskee myös esim. autismin kirjoa. Ennen vanhaan ei edes ollut mitään diagnooseja, vaan nepsyjä pidettiin vain outoina tai erilaisina.

 

Vierailija
24/26 |
05.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo viivästynyt unirytmi ei ainakaan välttämättä muutu eikä ns. parane koskaan, joten kannattaa viimeistään ammatin valinnassa ottaa huomioon, on rankka ominaisuus hälle itselleenkin koko aamuisen koulutusjärjestelmän läpi :( t: kokemusta on

Vierailija
25/26 |
05.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän ihan täsmälleen mistä puhut, itsellä vahvasti jo oikeastaan syntymästä lähtien ADHD oireiden poika ja ihan vastaavaa haastetta on ollut elämä hänen kanssa, sitä postiivista puoltakin toki sitten. Hän on sosiaalinen ja valloittava persoona ja etenkin nyt murrosiän kääntyessä loppuun (täyttää pian 17v) myös merkittävästi rauhoittunut, unen tarve kasvanut jne normaalia piirrettä tullut. 

Meillä auttanut kolme asiaa; 1. Lääkitys (jota ei aina suostu ottamaan mutta välillä koulua varten) 2. Se että itselläni sama haaste lapsuusikään ja nuoruuteen painottuen (olin ns tuhma ja levoton minäkin) ja edelleen toki kaikenlaista mutta myös akateeminen tutkinto ja hyvä ura, hyviä ihmissuhteita ja elämä ns kunnossa. Ymmärrän häntä tästä syystä varmaan paremmin sitten mutta ei se ongelmia sinällään poista 3. Se että hän löysi uuden lajin edellisen lopetetun jälkeen eli hänellä on pakko olla raskas kilpaurheilu-tyyppinen laji mitä harrastaa 5-7krt viikko ja se vie vähän terää tuolta muulta, osin häiriökäyttäytymisenä ilmenevää ylimääräiseltä energialta

Voimia sinne ja toivotaan et teidän elämä helpottaa kun ikää tulee hänelle! 

 

Vierailija
26/26 |
05.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun oli perinteiset tuntuvat rangaistukset käytössä (esim. nurkassa seisottaminen) niin ei ollut tarvetta diagnosoida yli 20 prosenttia lapsista adhd-tapauksiksi.

Nepsy-diagnoosit ovat yleistyneet, koska tieto niistä on kasvanut ja ne tunnistetaan paremmin. Koskee myös esim. autismin kirjoa. Ennen vanhaan ei edes ollut mitään diagnooseja, vaan nepsyjä pidettiin vain outoina tai erilaisina.

On järjetöntä alkaa diagnosoida erilaisuutta tai pitää sitä sairautena. "Nepsyys" ei ole mitään jumalansanaa vaan se on ihmisten keksintö ja aika uusi sellainen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän neljä