Lue keskustelun säännöt.
ADHD lapsi
04.07.2024 |
Lapsella diagnosoitu ADHD muutama v sitten perinteisten "oireiden" vuoksi. Ollaan käyty perheneuvolassa, kuraattorilla, koululääkärissä, saatu perhetyötä jne. Joka vuosi ongelmat jatkuu, mun 1 poistuu, tulee 5 tilalle.
Olen alkanut miettiä onko lopulta juuri mikään enää ADHDseen liittyvää, vai onko tuo (12v) lapsi vain riivattu? Tuntuu ettei hän tottele mitään, valehtelee kaikesta, jatkuvasti saa toistaa asioita, jälkiään ei siivoa, kaikkiin laitteisiin ja moneen muuhunkin jää heti koukkuun hullunlailla, valvoo salaa öisin jos en ravaa pitkin yötä kuikuilemassa jne.
Miten helvetissä tällaisen kanssa jaksaa vielä vuosia? Miten hän jaksaa itsensä kanssa? Olen niin loppu. Aina vaan samat neuvot pyörii, joista mikään ei tunnu käytännössä toimivan. Ei rangaistus, ei palkitseminen, ei järkipuhe, ei ulkopuolinen apu, ei laatuaika, ei viranomaiset, ei mikään. Miten hitossa te muut jaksatte? Tämä ei ole mitään elämää kummallekaan. Tämä on vankeustuomio johon ei voi hakea armahdusta, kun en tiedä mistä minua edes rangaistaan.
Joo joo, näen lapsessani hyvääkin, ja vaikka kuinka olen yrittänyt sitä ruokkia ja kasvattaa, niin se on helvetin vaikeaa kun seuraavalla minuutilla toinen jo tekee jotain kiellettyä.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Aina puhutaan että lapset eivät ole tyhmiä, mutta sitten kun puhutaan miten pitäisi ottaa vastuu käytöksestään niin ei onnistu kun nepsyys vaikeuttaa ymmärtämistä. Ovatko nyt fiksuja vai eivät? Olen samaa mieltä, että lapsi ei saa dominoida perhettä vaikka olisi miten nepsy.
Harva on oikeasti fiksu ylipäätään joten moni pärjäilee jotenkuten kunhan ei ole toiminnanohjauksen ongelmia. Sitten kun on, täytyisi olla älyä kompensoida haasteita, esimerkiksi tukemalla toiminnanohjausta konkreettisesti eri keinoin, eikä odottaa ettei nepsyys näy ongelmina joita se tutkitusti aiheuttaa. Koska näkyyhän se. Ne täytyy vain ottaa tosissaan ja työskennellä niiden kanssa, ei lyödä päätä betoniin ja toivoa että se antaa periksi ennen päätä. Myös surutyö ja kaikki tunteet voivat kuulua asiaan, mutta sitten ei auta kuin yrittää yhdessä. Ei se lapsikaan voi minnekään lähteä, vaikka vuorovaikutus niiden ainoiden vanhempien kanssa olisi vain surua ja ahdistusta ilman apua näiden tunteiden sietämiseen ja käsittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun oli perinteiset tuntuvat rangaistukset käytössä (esim. nurkassa seisottaminen) niin ei ollut tarvetta diagnosoida yli 20 prosenttia lapsista adhd-tapauksiksi.
Nepsy-diagnoosit ovat yleistyneet, koska tieto niistä on kasvanut ja ne tunnistetaan paremmin. Koskee myös esim. autismin kirjoa. Ennen vanhaan ei edes ollut mitään diagnooseja, vaan nepsyjä pidettiin vain outoina tai erilaisina.
Tuo viivästynyt unirytmi ei ainakaan välttämättä muutu eikä ns. parane koskaan, joten kannattaa viimeistään ammatin valinnassa ottaa huomioon, on rankka ominaisuus hälle itselleenkin koko aamuisen koulutusjärjestelmän läpi :( t: kokemusta on
Tiedän ihan täsmälleen mistä puhut, itsellä vahvasti jo oikeastaan syntymästä lähtien ADHD oireiden poika ja ihan vastaavaa haastetta on ollut elämä hänen kanssa, sitä postiivista puoltakin toki sitten. Hän on sosiaalinen ja valloittava persoona ja etenkin nyt murrosiän kääntyessä loppuun (täyttää pian 17v) myös merkittävästi rauhoittunut, unen tarve kasvanut jne normaalia piirrettä tullut.
Meillä auttanut kolme asiaa; 1. Lääkitys (jota ei aina suostu ottamaan mutta välillä koulua varten) 2. Se että itselläni sama haaste lapsuusikään ja nuoruuteen painottuen (olin ns tuhma ja levoton minäkin) ja edelleen toki kaikenlaista mutta myös akateeminen tutkinto ja hyvä ura, hyviä ihmissuhteita ja elämä ns kunnossa. Ymmärrän häntä tästä syystä varmaan paremmin sitten mutta ei se ongelmia sinällään poista 3. Se että hän löysi uuden lajin edellisen lopetetun jälkeen eli hänellä on pakko olla raskas kilpaurheilu-tyyppinen laji mitä harrastaa 5-7krt viikko ja se vie vähän terää tuolta muulta, osin häiriökäyttäytymisenä ilmenevää ylimääräiseltä energialta
Voimia sinne ja toivotaan et teidän elämä helpottaa kun ikää tulee hänelle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun oli perinteiset tuntuvat rangaistukset käytössä (esim. nurkassa seisottaminen) niin ei ollut tarvetta diagnosoida yli 20 prosenttia lapsista adhd-tapauksiksi.
Nepsy-diagnoosit ovat yleistyneet, koska tieto niistä on kasvanut ja ne tunnistetaan paremmin. Koskee myös esim. autismin kirjoa. Ennen vanhaan ei edes ollut mitään diagnooseja, vaan nepsyjä pidettiin vain outoina tai erilaisina.
On järjetöntä alkaa diagnosoida erilaisuutta tai pitää sitä sairautena. "Nepsyys" ei ole mitään jumalansanaa vaan se on ihmisten keksintö ja aika uusi sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://tietotarjotin.fi/tutkimusblogi/1019921/poikien-adhd-laakkeiden-…
miksi poikien diagnoosit on karjalassa ja savossa? mutta ei kainuussa? mikään hyvä"osaisuus" ei selitä
ympäristön ja perheen kuormitus varmasti selittää osin yleensäkin asiaa samoin asian tunteminen, tuskin kovin adhdn lisääntyvyys on noussut
Lääkkeet voi valvottaa ja kannattaa pyytää kokeiluun sellainen mikä vaikuttaa tasaisesti, koko vuorokauden, atomoksetiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rutiinit kuntoon. Aina herätään ja nukutaan samaan aikaan, oli loma tai arki.
Syödään säännöllisesti.
Ulkoillaan paljon. Tai liikutaan paljon. Tää on ihan parasta näille lapsille.
Ruutuaika mahdollisimman vähäiseksi. Kotona laitetaan puhelin parkkiin eikä pidetä esillä.
Vierailija kirjoitti:
https://tietotarjotin.fi/tutkimusblogi/1019921/poikien-adhd-laakkeiden-…
miksi poikien diagnoosit on karjalassa ja savossa? mutta ei kainuussa? mikään hyvä"osaisuus" ei selitä
ympäristön ja perheen kuormitus varmasti selittää osin yleensäkin asiaa samoin asian tunteminen, tuskin kovin adhdn lisääntyvyys on noussut
Kyseessä on kulttuurinen ilmiö. Japanissa ADHD:n esiintyvyys on erittäin alhainen, Yhdysvaltojen japanilaistaustaisten asukkaiden keskuudessa lähes samaa tasoa kuin Yhdysvalloissa muutenkin, eli erittäin korkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosikä alkamassa ja se sitten näillä nepsyillä on yleensä vaikea ja kestää kauan.
Rauta-arvot kannattaa tarkistaa. Ferritiiniarvo olisi hyvä olla yli 100. Eihän hyvä arvo ADHD:ta poista, mutta vähän helppottaa oireet. Näin ainakin meillä kävi.
Viitearvot kyseisessä arvossa on Suomessa aivan liian alhaiset ja lääkärit ovat sitä mieltä , että tuo ferriini on vaan muotijuttu. Kannattaa lukea lääkäri Ilona Ritolan kirjoitus ADHD:sta ja ferritiiniarvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen alkanut miettiä onko lopulta juuri mikään enää ADHDseen liittyvää, vai onko tuo (12v) lapsi vain riivattu? Tuntuu ettei hän tottele mitään, valehtelee kaikesta, jatkuvasti saa toistaa asioita, jälkiään ei siivoa, kaikkiin laitteisiin ja moneen muuhunkin jää heti koukkuun hullunlailla, valvoo salaa öisin jos en ravaa pitkin yötä kuikuilemassa jne."
Jos lapsi on tosiaan riivattu, niin apu ei ole terveydenhuollosta tai sosiaalipalveluista. Koita nyt vielä jaksaa ja ota ihan kaikki nettiin liitetyt puhelimet ja laitteet kokonaan pois lapselta. Vanhemman kanssa korkeintaan tv:n katsominen sohvalla vierekkäin istuen. Tsekkaa myös säännöllisesti taskut, reput ym. lapsen tavarat, onko vapea tai muita aineita lapsella.
Mitä ne keinot on, mitä olette kokeilleet, mitkä niistä on toimineet ja mitkä ei? Jos olisi tästä tietoa, voisi ehkä vähän neuvoakin.
tottele mitään, valehtelee kaikesta, jatkuvasti saa toistaa asioita, jälkiään ei siivoa, kaikkiin laitteisiin ja moneen muuhunkin jää heti koukkuun hullunlailla, valvoo salaa öisin jos en ravaa pitkin yötä kuikuilemassa jne.
mun adhd-lapsella ei ollut tuollaista. Hän kyllä totteli parhaansa mukaan, kunhan löysin sellaisen tavan kehittaa, jonka hän ymmärsi ja pystyi pitämään muistissaan. Tähän auttoi ohjeiden listaaminen kirjallisesti ja kuvallisesti (oli kaikenlaista kuvatarraa päivärytmeistä, tehtävistä, aamutoimista, läksyistä, yms). Monestihan adhdssa on myös tietynlaista jatkuvaa vöörin ymmärtämistä, niin että lapsi ei yksinnkertaisesti edes tiedä, mitä häneltä odotetaan ja toivotaan. Itse on oltava todella, todella selkeä ja johdonmukainen ja yksiselitteinen. Ja aina kerta tosiensa jålkeen samalla tavalla.
Oma lapseni ei myöskään valehdellut, vaikka joskus katsoi totuutta vähn omalta kannaltaan (juujuu olen lukenut kokeeseen aivan tarpeeksi, mutta kenen kannalta se tarpeeksi määritellään?). Mutta adhd-lasten sanotaan valehtelevatn asioista, jotka ovat heidän mielestään merkityksettömiä. Koita kertoa, mitä väliä asioilla on?
Meillä oli paikkoja joissa sai sai pitää pitkää leikkiä eikö tarvinnut korjata jälkiäön pois, ja paikkoja joissa korjattiin yhdessä. Tämä vaatii vanhemmalta ohjausta. Mutta en minä itsekään kaikkia jälkiäni korjaa, kun olen levittänyt vaikka harrastustarpeet, joita käytän monta päivää putkeen. Miksi pitäisi, kun siitä on pelkkää haittaa?
Riippuvuuksista olin pitkään huolissani, sillä meillä on tässä aiheessa sukurasitetta ja isovanhemmat olleet alkoholisteja. Avoimesti puhuttuna asiasta ei sitten kuitenkaan tullut ongelmaa edes teini-iässä. Vimpaimilla on hyväkin käyttö, koita opettaa sitä! Ja järjestä ihmeessä niin paljon tekemistä ja liikuntaa päiväsaikaan, että yöllä tulee uni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lääkitys? Elvansea vaan ääntä kohti.
Vierailija kirjoitti:
https://tietotarjotin.fi/tutkimusblogi/1019921/poikien-adhd-laakkeiden-…
miksi poikien diagnoosit on karjalassa ja savossa? mutta ei kainuussa? mikään hyvä"osaisuus" ei selitä
ympäristön ja perheen kuormitus varmasti selittää osin yleensäkin asiaa samoin asian tunteminen, tuskin kovin adhdn lisääntyvyys on noussut
Eikö tuolla paljastunut yksittäisiä raskaasti ylidiagnosoivia lääkäreitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://tietotarjotin.fi/tutkimusblogi/1019921/poikien-adhd-laakkeiden-…
miksi poikien diagnoosit on karjalassa ja savossa? mutta ei kainuussa? mikään hyvä"osaisuus" ei selitä
ympäristön ja perheen kuormitus varmasti selittää osin yleensäkin asiaa samoin asian tunteminen, tuskin kovin adhdn lisääntyvyys on noussut
Kyseessä on kulttuurinen ilmiö. Japanissa ADHD:n esiintyvyys on erittäin alhainen, Yhdysvaltojen japanilaistaustaisten asukkaiden keskuudessa lähes samaa tasoa kuin Yhdysvalloissa muutenkin, eli erittäin korkea.
Annas kun arvaan. Kurinalaisesta Japanista ovat ADHD ihmiset seikkailleet geeninsä muihin maisemiin jo satoja vuosia sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://tietotarjotin.fi/tutkimusblogi/1019921/poikien-adhd-laakkeiden-…
miksi poikien diagnoosit on karjalassa ja savossa? mutta ei kainuussa? mikään hyvä"osaisuus" ei selitä
ympäristön ja perheen kuormitus varmasti selittää osin yleensäkin asiaa samoin asian tunteminen, tuskin kovin adhdn lisääntyvyys on noussut
Kyseessä on kulttuurinen ilmiö. Japanissa ADHD:n esiintyvyys on erittäin alhainen, Yhdysvaltojen japanilaistaustaisten asukkaiden keskuudessa lähes samaa tasoa kuin Yhdysvalloissa muutenkin, eli erittäin korkea.
Annas kun arvaan. Kurinalaisesta Japanista ovat ADHD ihmiset seikkailleet geeninsä muihin maisemiin jo satoja vuosia sitten?
Kurinalaisuus ja ulkoa tulevat struktuurit myös auttavat monia, vaikkei niitä olisi itse helppoa luoda ja ylläpitää. Itseohjautuvuus voi olla huonolla tasolla, mutta ulkoapäin tuleva ärsyke muistuttaa ja ohjaa toimintaa. Sopivassa ympäristössä myös onnistumisia tulee enemmän ja liitännäisongelmia vähemmän. Tällöin ei ilmiselvää tuen tarvetta edes synny.
Nykylapsia ja -aikuisia lääkitään ADHD-lääkkeillä väärin perustein.
Vaikeaoireisen adhd-lapsen kasvattaminen ei ole todellakaan helppoa, etenkin jos teet sitä pääosin yksin. Oikea lääkitys auttaa monia, mutta sen lisäksi tarvitaan psljon muutakin, kuten vahvaa struktuuria ja rytmiä niin kotiin kuin kouluunkin. Miten koulu sujuu? Saako siellä riittävästi tukea?
Minkälainen suhde pojalla on isäänsä? Mitä mukavia asioita sinä teet yhdessä poikasi kanssa vahvistaaksesi suhdettanne? Onko sinulla itselläsi vertaistukea? Oletteko olleet esim kuntoutuskursseilla ja leireillä yhdessä? Kannattaa ottaa kaikki tarjottu apu vastaan, esimerkiksi se perhetyö. Välillä niistä on apua, aina ei. Mutta perhetyöntekijät voivat ohjata ehkä lisäavunkin piiriin esim. hankkia tukiperheen, jossa poika voisi olla joskus yön tai viikonlopun. Hän voi saada myös tukihenkilön, ehkä jonkun miehen, sosiaalitoimen kautta.
Aina puhutaan että lapset eivät ole tyhmiä, mutta sitten kun puhutaan miten pitäisi ottaa vastuu käytöksestään niin ei onnistu kun nepsyys vaikeuttaa ymmärtämistä. Ovatko nyt fiksuja vai eivät? Olen samaa mieltä, että lapsi ei saa dominoida perhettä vaikka olisi miten nepsy.