Lue keskustelun säännöt.
ADHD lapsi
04.07.2024 |
Lapsella diagnosoitu ADHD muutama v sitten perinteisten "oireiden" vuoksi. Ollaan käyty perheneuvolassa, kuraattorilla, koululääkärissä, saatu perhetyötä jne. Joka vuosi ongelmat jatkuu, mun 1 poistuu, tulee 5 tilalle.
Olen alkanut miettiä onko lopulta juuri mikään enää ADHDseen liittyvää, vai onko tuo (12v) lapsi vain riivattu? Tuntuu ettei hän tottele mitään, valehtelee kaikesta, jatkuvasti saa toistaa asioita, jälkiään ei siivoa, kaikkiin laitteisiin ja moneen muuhunkin jää heti koukkuun hullunlailla, valvoo salaa öisin jos en ravaa pitkin yötä kuikuilemassa jne.
Miten helvetissä tällaisen kanssa jaksaa vielä vuosia? Miten hän jaksaa itsensä kanssa? Olen niin loppu. Aina vaan samat neuvot pyörii, joista mikään ei tunnu käytännössä toimivan. Ei rangaistus, ei palkitseminen, ei järkipuhe, ei ulkopuolinen apu, ei laatuaika, ei viranomaiset, ei mikään. Miten hitossa te muut jaksatte? Tämä ei ole mitään elämää kummallekaan. Tämä on vankeustuomio johon ei voi hakea armahdusta, kun en tiedä mistä minua edes rangaistaan.
Joo joo, näen lapsessani hyvääkin, ja vaikka kuinka olen yrittänyt sitä ruokkia ja kasvattaa, niin se on helvetin vaikeaa kun seuraavalla minuutilla toinen jo tekee jotain kiellettyä.
Kommentit (40)
Voi miten kuulostaa väsyneeltä. Oletteko siis saaneet nepsyvalmentajan apua käyttää? Ja sinulle pitää saada välillä vähän lepoa, onko joku sukulainen joka voisi ottaa lapsen vaikka pariksi päiväksi - usein nepsyt pärjäävät ihan hyvin varsinkin jos saavat huomiota. Käy keskustelemassa jonkun ammattilaisen kanssa, jos vaan mahdollista, saisit purkaa tuntoja. Tsemppiä, kyllä hän kasvaa vielä, vaikka se voi tuntua kaukaiselta haavemaailmalta nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten hän jaksaa itsensä kanssa?"
Ei varmasti jaksakaan ja lapsen on vielä vaikeampi olla aivojen kehityksen ollessa kesken. Voin sanoa, että 100% kaikista ADHD-ihmisistä haluaa olla normaaleja ja haluaisi totella sääntöjä, mutta impulssikontrolli puuttuu. Itseä oksettaa tämä ADHD:n mainostaminen supervoimana, itse olen sen takia työkyvytön.
terveisin toinen ADHD-tapaus, joskin aikuisena diagnosoitu.
Tuntuu niin ikävältä laskea päiviä siihen, että hän on 18v ja voi potkaista pihalle oman onnensa nojaan. Tietäen että edessä on katastrofielämä, kun alkeellisetkin asiat tuottavat ongelmia.
Lapsi käy isällään, muttei se aika riitä mitenkään sekä töistä että lapsista palautumiseen. Tuntuu että vuosi voisi riittää. Muita tukiverkostoja ei ole.
Enkä tiedä riittäisikö mikään määrä lomaa lopulta, kun samaa sontaa se on kotona hänen kanssaan kuitenkin, ellemme tosiaan vieraannu toisistamme niin, että hän alkaisi olla kotona kuin vieraat.
Tuntuu että tuo lapsi pitäisi viedä johonkin Pohjois-Korean työleirille, että oppisi. Lastensuojelusta tarjottiin vain perhetyötä tällä hetkellä, enkä osaa vaatia enää mitään itse, otan mitä tarjotaan. Hän kävi joskus kuraattorilla juttelemassa ja siellä väriteltiin kuvia. Siis vielä muutama kk sitten. Aina kun saa ns huonoa tai kyseenalaista tukea lapselle, se aika kerryttää ongelmia ja kasvattaa väsymystämme, jolloin ollaan tässä pisteessä, ettei mikään enää tunnu auttavan.
Ap
Joko enemmistä lapsista on neuroepänormaaleja...
Hae tietoa/apua narsismiin, jos löydät jostain. Lapsi on pahasti narsistinen. Se ei liity suoraan ADHD oireeseen, vaan on siinä sen lisäksi. ADHD ei tee kenestäkään mitään kriminaalia. Ei liity asiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä ovat ne asiat, joissa hän on hyvä? Mitkä ovat hänen vahvuutensa, ne hyvät jutut joita voisi hyödyntää? Niihin lisää huomiota.
Silloin kun oli perinteiset tuntuvat rangaistukset käytössä (esim. nurkassa seisottaminen) niin ei ollut tarvetta diagnosoida yli 20 prosenttia lapsista adhd-tapauksiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miten hän jaksaa itsensä kanssa?"
Ei varmasti jaksakaan ja lapsen on vielä vaikeampi olla aivojen kehityksen ollessa kesken. Voin sanoa, että 100% kaikista ADHD-ihmisistä haluaa olla normaaleja ja haluaisi totella sääntöjä, mutta impulssikontrolli puuttuu. Itseä oksettaa tämä ADHD:n mainostaminen supervoimana, itse olen sen takia työkyvytön.
terveisin toinen ADHD-tapaus, joskin aikuisena diagnosoitu.
Tuntuu että saamme tukea vain ADHD otsikolla, vaikka kaikki ongelmat eivät mitenkään mene sen alle ja se jotenkin vääristää asioita ja oikeanlaisen tuen saamista, kun sillä jotenkin selitetään kaikki haasteet lapsen kanssa. Näkökulma asioihin jotenkin kaventuu.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun oli perinteiset tuntuvat rangaistukset käytössä (esim. nurkassa seisottaminen) niin ei ollut tarvetta diagnosoida yli 20 prosenttia lapsista adhd-tapauksiksi.
No silloin käytettiin kauniita sanoja tyhmä ja tuhma. Ihan leima otsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun oli perinteiset tuntuvat rangaistukset käytössä (esim. nurkassa seisottaminen) niin ei ollut tarvetta diagnosoida yli 20 prosenttia lapsista adhd-tapauksiksi.
No silloin käytettiin kauniita sanoja tyhmä ja tuhma. Ihan leima otsaan.
Jos tekee tuhmuuksia niin on tuhma sen aikaa kun tekee niitä. Ihan normaalia logiikkaa ja kielenkäyttöä. Mutta sekään ei kelpaa lastensuojelijoille ja muille nykyajan ns. kasvatusasiantuntijoille joiden mielestä lapsi menee kurinpidosta rikki. Vanhemmilta on viety valta omien lastensa suhteen, ja tilalle on tuotu valtava määrä lasuja ja nepsyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ovat ne asiat, joissa hän on hyvä? Mitkä ovat hänen vahvuutensa, ne hyvät jutut joita voisi hyödyntää? Niihin lisää huomiota.
Itsestä tuntuu ettei riitä päivässä tunnit, kun lapsi vie kaiken energian. Sitä hyvän korostamista on kokeiltu, mutta se ei ole vienyt asiaa suntaan eikä toiseen. Tuskaisena ja turhautuneena kehuminen on usein todella vaikeaa, etenkin kun tuntuu että tuon lapsen kanssa on aina joku tilanne päällä.
Jos lapsi on tyhmä ja tuhma, se on syytä sanoa ääneen. Ei hyssyttely auta tuollaista terroristia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie se tosi tosi pitkälle metsäretkelle. Josko luonnossa rauhoittuisi.
Arvostan, että joku sanoo myös suoraan miten hirveää nepsyys on. Ei selittelyä tai vaatimuksia että kaikki muut joutuvat sopeutumaan. Arvostan rehellisyyttäsi.
Onko mahdollisesti että saisitte toisistanne lomaa? Ei ole vääryys pyytää sijoitusta hetkeksi. Ei vanhempien ole mikään pakko jaksaa, eivät he tätä pyytäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun oli perinteiset tuntuvat rangaistukset käytössä (esim. nurkassa seisottaminen) niin ei ollut tarvetta diagnosoida yli 20 prosenttia lapsista adhd-tapauksiksi.
No silloin käytettiin kauniita sanoja tyhmä ja tuhma. Ihan leima otsaan.
Jos tekee tuhmuuksia niin on tuhma sen aikaa kun tekee niitä. Ihan normaalia logiikkaa ja kielenkäyttöä. Mutta sekään ei kelpaa lastensuojelijoille ja muille nykyajan ns. kasvatusasiantuntijoille joiden mielestä lapsi menee kurinpidosta rikki. Vanhemmilta on viety valta omien lastensa suhteen, ja tilalle on tuotu valtava määrä lasuja ja nepsyjä.
Lapsi harvemmin on tuhma tai tyhmä vaan toimii tuhmasti tai tyhmästi. 10 vuotta kun jankkaa lapselle et se on tuhma tai tyhmä niin se alkaa itsekin uskomaan siihen.
On syytäkin uskoa, jos on tuhma. Sitte vasta voi korjata käytöstään, kun tajuaa, ettei se ole ok. Joku vastuu 12-vuotiaallakin jo on omasta käytöksestään oltava, vaikka onkin nepsy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun oli perinteiset tuntuvat rangaistukset käytössä (esim. nurkassa seisottaminen) niin ei ollut tarvetta diagnosoida yli 20 prosenttia lapsista adhd-tapauksiksi.
No silloin käytettiin kauniita sanoja tyhmä ja tuhma. Ihan leima otsaan.
Jos tekee tuhmuuksia niin on tuhma sen aikaa kun tekee niitä. Ihan normaalia logiikkaa ja kielenkäyttöä. Mutta sekään ei kelpaa lastensuojelijoille ja muille nykyajan ns. kasvatusasiantuntijoille joiden mielestä lapsi menee kurinpidosta rikki. Vanhemmilta on viety valta omien lastensa suhteen, ja tilalle on tuotu valtava määrä lasuja ja nepsyjä.
Lapsi harvemmin on tuhma tai tyhmä vaan toimii tuhmasti tai tyhmästi. 10 vuotta kun jankkaa lapselle et se on tuhma tai tyhmä niin se alkaa itsekin uskomaa
Kyllä se on ihan lapsen omalla vastuulla jos tekee tuhmuuksia. Diagnoosien taakse pakeneminen ja sen väittäminen, etteikö lapsi muka voisi mitään omalle käytökselleen, on itsepetosta.
Ei 12-vuotiaalla vielä ole mikään elämässä omalla vastuulla oikeasti. Eikä ole elämänkokemusta "huijata itseään", se on kehittyneemmän psyykkeen defenssikeinoja. Ja defenssikeinot tulevat käyttöön siinä vaiheessa, kun ei ole saanut mallia tai taitoja parempiin. Niiltä vanhemmilta, joilla ei ole niitä itselläänkään, vaan vastuutetaan perhe-elämän kaaoksesta jotain ala-asteikäistä joka on leimattu vaikeaksi kun kyseessä on kauttaaltaan vanhempien geenien, raskausajan, vuorovaikutuksen ja perinnön edustaja. Törkeää.
Siis kun yksi poistuu*