Mitä jos myöhemmin vasta huomaa ettei ole parisuhdeihminen vaikka on suhteessa mutta ei halua erotakaan?

Mitä täältä haet? Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel sen ratkaisemisessa

No ongelma konkretisoituu siinä vaiheessa, kun jomman kumman seksin tarve alkaa laantumaan ja suhde muuttuu pääosin kämppismeiningiksi. En suosittele jäämään velvollisuudentunnosta.

Jos tuntuu siltä että olisit onnellisempia yksin niin eroa. Eihän tuollaista asiaa voi tietää ennenkuin kokeilee, joten en olisi voinut tietää etukäteen.

Kuulostaa vahvasti siltä ettette sovi lähtöjäänkään yhteen ja vielä vähemmän saman katon alle. Joko kärsit suhteesta tai suhdetyypistä, jossa et voi hyvin tai eroat. Ei sulla oikein muita vaihtoehtoja ole. Et voi noilla taipumuksilla saada kumpaakin ainakaan nykyisen kanssa. Siis mikäli mies ei suostu isoihin muutoksiin. Fwb tai suhde jonkun samanlaisen kanssa voisi olla sun juttu. Erilliset kodit auttaa jo pitkälle jos se kaikista tavanomaisin tapa elää parisuhteessa ahdistaa tai ei tunnu omalta.

Ongelmat johtuu usein pihtaamisesta.

Olisko sun tuntemuksilla jokin tärkeä viesti, jota voit helpommin vältellä, kun olet yksin?

Ammattiapu voisi ola paikallaan. Sulla voi olla hyvinkin tilanne, jossa nykyinen suhde itseasiassa auttaa sua ratkaisemaan ongelmia nostamalla ne käsittelyyn, eikä aiheuta niitä.

Ettehän te selkeesti ole lainkaan sopivat toisillenne. Eron paikka.

Ero olisi klassinen virhe. Älä kuuntele rakkaudesta kateellisia

Ihan eri ihmiseksikö pyrit muuttumaan? Pahan olon ja katkeruuden tie se on. Tee sellaiset elämäntyylivalinnat, jotka tuntuu hyviltä, ei vituta ja vaadi sua muuttumaan oleellisesti eri ihmiseksi. Kysyt mitä jos on jo suhteessa. No, voit valita uudestaan ja erota. Kukaan ei pakota tyytymään aiempien valintojen mukaiseen elämään. Jos et halua erota niin ilmeisesti olet valmis kitkuttamaan. Itsesi syyttäminen on hyvä tekosyy olla tekemättä vaikeita asioita. Ei vika ole oikeasti sinussa vaan just niissä henkilökemioissa ja huonossa yhteensopivuudessa. Haluat eri asioita elämältä kuin mies. Teidän tarpeet on erilaiset eikä kohtaa. Ei se ole vika. Pelkkä signaali yhteensopimattomuudesta.

Pohdin itsekin samantyylisiä asioita. Olen kolmekymppinen ja elämäni ensimmäistä kertaa oikeassa parisuhteessa. Yhdessä oloa nyt vuoden verran. Olen kumppanini kanssa hyvin erilainen. Hän haluaisi olla yhdessä käytännössä ihan koko ajan ja minä voisin helposti olla suurimman osan ajasta ihan itsekseni. Tulevaisuuden suunnitelmatkaan eivät kohtaa ollenkaan. Hänen toiveenaan on yhteenmuutto, avioliitto ja perhekin, mutta itse en halua mitään noista. 

 

Rakastan kyllä kumppaniani paljon ja en häntä haluaisi menettää. Hän on todella hyvä minulle ja parisuhde on hänelle selkeästi hyvin luontainen tila. En vaan tiedä onko näin suuria eroavaisuuksia edes mahdollista yhteensovittaa. Eroprosessi pelottaa myös, en tiedä miten kestäisin sellaisen.