Ehkäsy petti :0(, mies painostaa keskeytykseen...
Meillä on kolme aivan ihanaa lasta, ja tässä sitä ollaan raskaana viikolla 7. Mies sanoi mileipiteensä eilen kun testi yhdessä tehtiin, hän ei neljättä lasta halua... pitää kuulemma järki ottaa käteen. Painostaa keskeytykseen aika painavasti. Jos päätän pitää ei tiedä miten suhtautuu, ja sitten pilaan meidän kolmeen muun lapsen elämän, olen nyt pyörittänyt " yksinhuoltajana" arkea miehen työn takia, mutta nytten normaali soituu elämämme ja mies on kotona normaalisti työpäivän jälkeen ja viikonlopun siispä kauheasti ylimääräistä huomiota en ole aina pystynyt antamaan kun olen yksin ollut paljon ja keskimmäinen on aika uhmakas ja tempperamenttinen ja kolmas lapsemme on vasta 8kk. Pelkään että psyyke ei kestä keskeytystä, enkä ikinä anna itselleni anteeksi :0( Mies sanoi ottavansa riskin että että en anna sille sen päätöstä anteeksi ja aina kun meillä tulee erimielisyyksiä, tämä asia nousee esille. Apua auto pitäs vaihtaa isompaan... Kanssasisaret sanokaa mielipiteenne tähän sotkuun jos saisin itsestäni sen avulla selvää mitä on oikea päätös.
Kommentit (10)
Jos vähänkin epäilet, älä tee mitään hätiköityjä päätöksiä. Minulla on samanlainen tilanne, vaikka meillä ei ollut ehkäisyä. Eli tämä vauva on puhdas vahinko. Meillä on ennestään 7 kk vanha pikkupoika. Mieheni uhkaa minua avioerolla, jos en tee aborttia. Ja näin siinä varmaan käy, minulla viikkoja pian 12 täynnä. Periaatteesta en tee keskeytystä ja otan vastuun siitä, mitä olen tehnyt.
Mutta teille ei varmaan tule avioeroa, joten uskon, että miehesi tulee tottumaan ajatukseen ja varmasti rakastamaan tulevaa vauvaa.
Onnea ja voimia tulevaan...
ps. lääkärini varoitti tekemään keskeytystä, jos on vähänkään epävarma ajatuksesta. Siitä voi seurata syyllisyyttä, katumusta ja psyykeongelmia.
Onpa teillä vaikea tilanne. Haluan välittää näin virtuaalisesti ison halauksen ja viisaudentoivotuksia!
Minun on parempi olla vakaasti neuvomatta, kun en ole vastaavassa tilanteessa ollut, mutta kuten tuossa edellä kirjoittaja sanoi, niin raskauden keskeytystä ei varmastikaan kannata tehdä, jos yhtään epäröi. Toivotaan, että miehet pikkuhiljaa lämpenevät ajatukselle. Ehkä hyvä koettaa pitää mahdollisimman matalaa profiilia asian suhteen, " antaa asian kypsyä" . Kertokaa oma päätöksenne, mutta älkää syyttäkö miestä, vaan kertokaa, että haluaisitte pitää kummatkin - sekä miehen että lapsen. Silloin päätös jää miehelle.
Jaksamista, siskot! Toivotaan, että miehet " tulevat järkiinsä" . Asioilla on tapana järjestyä. Ei se lapsi elämää totaalisesti muuta (varsinkin, jos on jo ennestään lapsia). Isompia autoja aina löytyy ym. käytännön jutut järjestyy, kun vain on halua ja intoa.
Pelkään hirveästi että mun psyyke ei kestä keskeytystä ja tunnen syyllisyyttä asiasta loppu elämäni hautaan saakka, vastustan keskeytystä yleensä jos ei ole kyse lapsesta jonka elämä olisi yhtä kärsimystä tai lapsi saanut alun raiskauksesta.. meidän kolmas lapsi sai myös alkunsa vahingossa, mies ehdotti silloin myös keskeytystä, mutta sanoin samoin kun nyt miltä tuntuu(kolmas oli suunnitteilla mutta tulikin vuoden aikaisemmin), joten vauvalle annettiin mahdollisuus elämään, ja nyt tuossa konttaa ihana suloinen poika. Aikoinaan puhuttiin neljästä lapsesta, mutta kolmannen odotusaikana mies oli päättänyt että tämä olisi viimmeinen ja neljättä ei tule. Tässä sitä ollaan. Eilisen illan ja yön olen itkenyt... mutta nyt tällä hetkellä tuntuu siltä että jos teen keskeytyksen en pysty enää siitä eteenpäin jatkamaan elämistä normaalisti miehen kanssa, en ikinä anna anteeksi itselleni... Mutta jos pidän lapsen pystyn varmasti rakastamaan sitä ilman että kokisin siitä syyllisyyttä
Saan kirjoituksestasi sellaisen kuvan, ettei keskeytystä kannata tehdä. Jos kerran jo tässä vaiheessa tiedät, ettet voisi antaa sitä itsellesi anteeksi, niin pidä pääsi.
Jos kerran miehesi on alunperin ajatellut neljää lasta, niin ehkä hän voi vielä siihen ajatukseen palata. Toivon niin sydämeni pohjasta! Koeta sopivassa tilanteessa muistuttaa miestäsi edellisestä lapsestanne (kuinka hän silloinkin ajatteli keskeytystä, mutta nyt tuloksena ihana taapero). Miksei nyt voisi käydä samoin.
Itse ajattelisin, että hyvä, jos pystyt olla asiasta nyt hetken muistuttamatta ja keskityt mieheesi ja lapsiisi. Toivotaan, että mies pikkuhiljaa kypsyy ajatukseen. Ilman painostusta hänen on helpompi olla. Mutta jos hän kysyy mielipidettäsi abortista, niin silloin kehoittaisin sinua olemaan vahvana päätöksessäsi. Kerro, miltä sinusta tuntuu, ettet voisi enää jatkaa sen jälkeen normaalisti elämääsi. Pystyt näiden tilanteiden jälkeen varmasti olemaan paremmin äiti neljälle kuin kolmelle - eikö totta?
Viisautta ja voimia!
...mutta minusta sinun kannattaa pitää lapsesi! Ei ole mitään järkeä keskeyttää raskautta jos et sitä halua - tuohan sekin suuren negatiivisen latauksen parisuhteeseenne! Minä suositan lämpimästi että kävisitte miehesi kanssa juttelemassa esim. perheneuvolassa asiasta, sillä vaikeissa tilanteissa on usein helpompi oikeasti kuulla puolisoaan jonkun ulkopuolisen avustamana (tai näin oma kokemukseni sanoo).
Uskoisin että ensishokin jälkeen miehesikin voi lämmetä neljännellekin lapselle. Miehillä on usein tapana huolehtia rahasta ja " perheen elättämisestä" - ehkä hänellä on juuri nuo kysymykset mielessään. Kenties hän pelkää ettei pystykään tarjoamaan " suurperheelle" riittävää elintasoa? Pystyykö miehesi selittämään tarkemmin mikä häntä neljännessä lapsessa hirvittää? Eiköhän tilanne puhumalla selviä!
Ja vielä muista - sinä et missään tapauksessa ole tilanteessa ainut syyllinen! Miehesi oli mukana lasta tekemässä, varmasti yhtä vahingossa kuin sinäkin. Lapsi on aina kahden summa, ja miesten ihan ylipäätään olisi viimeinkin aika lopettaa vikinä siitä kuinka heistä tahtomattaan tulee isiä! Seksillä on vain yksi biologinen tarkoitus, ja se on tuottaa lapsia. Vahinkoja sattuu, ja silloin on syytä olla valmiina kantamaan vastuu. (tämä on nyt kärkevä mielipide suoraan yläasteikäisten perhesuunnittelun tunnilta... ;)
Paljon voimia, viisautta ja herkkää kuuntelukorvaa Sinulle! Ja ONNEA raskauteesi mikäli päätät sitä jatkaa!
Eli kokemuksesta voin sanoa, että itselleni tehty abortti 14vuotta sitten ei koskaan häviä mielestä! Pitkään sitä muisti jopa mahdollisen la.ajankin. Nykyään omaan kolme lasta, ehkä menneisyydestä kumpuava syyllisyys on johtanut täydellisen äitiysen tavoittelemiseen.
Eli älä tee, mikäli et ole aivan varma.
Toinen ongelma on tietysti mahdollinen tuleva avioero. Ehdottomasti kannattaa jutella ja miettiä, onko siellä parisuhteessa jokin isompikin " ongelma" olemassa taustalla...
Varmasti miehelläsi on juuri tuo pelko rahojen riittämisestä ja kaiken totutun taas muuttumisesta uuden vauvan tulemisen myötä.
Omani miehen kohdalla voin sanoa, ettei hän halua meille neljättä, koska kolmessa on vastuuta jo niin paljon! Ja aina sieltä nousee perusteluiksi juuri " auton ja asunnon vaihto isompaan jne" .
Voimia koko perheelle.
Ja ehkäisykin voi pettää, kuten teidän tässä tapauksessa. Se miten vastuun asiasta kantaa onkin sitten eri asia.
Olen aina vastustanut aborttia. Ymmärrän sen kyllä jos lapsi tulisi olemaan vaikeasti vammainen tai noin, mutta muuten en. Jos harrastaa seksiä vahinko voi tapahtua ja teille siis jo toisen (!!) kerran.
En sano etteikö tilanteesi olisi hankala. Itse en tekisi aborttia vain toisen takia. Oma on ruumiisi. Ihmissuhteet voi katketa mutta suhde lapseen on eri asia. En kyllä toivo teille tietenkään eroa, mutta toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin.
Äh tästä tuli kamalan sekava viesti...
Tsemppiä jatkoon!
AIHA Kolmatta odottaen
Syyllisiä ei kannata etsiä, se ei auta ketään tässä tilanteessa. On ajateltava tulevaa.
Ensin harrastetaan iloisena seksiä ja sitten kun kumppani on raskaana, niin abortti on muka ainoa vaihtoehto. Vielä mitä. Ketään ei voi eikä saa pakottaa aborttiin vasten tahtoaan (mielestäni abortti on muutenkin kyseenalainen ratkaisu, lapsen antamista adoptoitavaksi moni ei taida edes harkita?).
No joo, ymmärrän että tilanteenne ei ole mustavalkoinen, kolmen pienen kanssa elämä on joskus aika rankkaa, saati sitten neljän. Toisaalta monet ihmiset olisivat kiitollisia, jos saisivat ikinä sen neljä lasta!
Teidän tapauksessanne suosittelisin kyllä tämän pikku-nelosen jälkeen sterilisaatiota, vaikka sitten miehelle, jos hän ei kerta kaikkiaan halua enempää lapsia. Voimia!
Onpa tosi hankala tilanne:-( Tuolla odotuspuolella oli vastaavasta aiheesta pitkä keskustelu joku aika sitten ja ohessa linkki siihen, jos nyt sen vaan osaan laittaa..
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9410473&p=&mpage=1&tmode=…
Toivottavasti löydätte asiaan teille parhaan ratkaisun ja sellaisen, mitä kummankaan ei tarvitse katua jälkeenpäin! Voimia!