Boomer isovanhemmat ja suhtautuminen kasvaviin lapsenlapsiin

Oma äitini eli lapsen mummo ei jotenkin yhtään hyväksy, että lapsi kasvaa ja on jo esiteini (11-vuotias). Huokailee dramaattisesti lapselle kaikesta vähänkään siihen viittaavasta, että lapsuus alkaa pikkuhiljaa kääntyä nuoruuteen.

Viimeisen puolen vuoden aikana meikit ovat alkaneet kiinnostaa. Annoin ensin luvan kokeilla kotona ja nyt kesällä on saanut meikata kodin ulkopuolellekin. Meikki hänellä on käytännössä poskipuna ja geelillä kulmakarvat ojennukseen sekä laittaa vähän hajuvettä. Siis niin vähäistä, ettei äitini edes ollut huomannut tätä ennen kuin lapsi jotain asiasta mainitsi. Sitten alkoi dramaattinen huokailu, että ei tyttö tarvitse yhtään mitään ja tuohan on pinnallista eikä pinnallisuudelle pidä antaa periksi.

Lapsen tyyli on myös puolessa vuodessa muuttunut isompien lasten tyyliin. Äitini marmattaa siitäkin jatkuvasti. Tavallinen ribbitoppi (ei napapaita!) on liian kireä ja farkkusortsit liian lyhyet (pehva tai muutakaan ei näy). Hupparit taas on äitini mielestä liian suuria. Sleek-ponnarille laitetut hiukset liian päätä myöden ja varrellisten sukkien käyttö sortsien kanssa typerän näköistä. Siis käytännössä kaikki mikä nyt on muotia, saa haukut.

Olen ihan kypsä. Ennen lapselle niin läheinen mummo pilaa kaiken, kun ei kestä lapsen kasvua. Sanoin jo, että lapsi ei kohta halua tehdä mitään yhdessä, jos kaikesta tulee sanomista, niin alkoi dramaattiseksi minullekin. Lapsella on alkanut murrosikä niin kuin minullakin oli alkanut tuon ikäisenä. Minua kiinnosti silloin ihan samat/sen ajan vastaavat asiat, mutta se ei ollut äidilleni ongelma. Nyt mummona roikkuu lapsenlapsensa pikkulapsiajassa kynsin ja hampain ja aiheuttaa vaan v*tutusta kaikille.

Vinkkejä siihen miten mummo pääsisi lapsenlapsensa kasvamisesta yli ennen kuin heidän suhde on kokonaan pilalla?