Lue keskustelun säännöt.
Boomer isovanhemmat ja suhtautuminen kasvaviin lapsenlapsiin
Oma äitini eli lapsen mummo ei jotenkin yhtään hyväksy, että lapsi kasvaa ja on jo esiteini (11-vuotias). Huokailee dramaattisesti lapselle kaikesta vähänkään siihen viittaavasta, että lapsuus alkaa pikkuhiljaa kääntyä nuoruuteen.
Viimeisen puolen vuoden aikana meikit ovat alkaneet kiinnostaa. Annoin ensin luvan kokeilla kotona ja nyt kesällä on saanut meikata kodin ulkopuolellekin. Meikki hänellä on käytännössä poskipuna ja geelillä kulmakarvat ojennukseen sekä laittaa vähän hajuvettä. Siis niin vähäistä, ettei äitini edes ollut huomannut tätä ennen kuin lapsi jotain asiasta mainitsi. Sitten alkoi dramaattinen huokailu, että ei tyttö tarvitse yhtään mitään ja tuohan on pinnallista eikä pinnallisuudelle pidä antaa periksi.
Lapsen tyyli on myös puolessa vuodessa muuttunut isompien lasten tyyliin. Äitini marmattaa siitäkin jatkuvasti. Tavallinen ribbitoppi (ei napapaita!) on liian kireä ja farkkusortsit liian lyhyet (pehva tai muutakaan ei näy). Hupparit taas on äitini mielestä liian suuria. Sleek-ponnarille laitetut hiukset liian päätä myöden ja varrellisten sukkien käyttö sortsien kanssa typerän näköistä. Siis käytännössä kaikki mikä nyt on muotia, saa haukut.
Olen ihan kypsä. Ennen lapselle niin läheinen mummo pilaa kaiken, kun ei kestä lapsen kasvua. Sanoin jo, että lapsi ei kohta halua tehdä mitään yhdessä, jos kaikesta tulee sanomista, niin alkoi dramaattiseksi minullekin. Lapsella on alkanut murrosikä niin kuin minullakin oli alkanut tuon ikäisenä. Minua kiinnosti silloin ihan samat/sen ajan vastaavat asiat, mutta se ei ollut äidilleni ongelma. Nyt mummona roikkuu lapsenlapsensa pikkulapsiajassa kynsin ja hampain ja aiheuttaa vaan v*tutusta kaikille.
Vinkkejä siihen miten mummo pääsisi lapsenlapsensa kasvamisesta yli ennen kuin heidän suhde on kokonaan pilalla?
Kommentit (498)
Missään tapauksessa ei nuoremmat surua kuolemasta vaan vain harmittaa hoitaa käytännön asiat. Semmoista se elämän kiertokulku vaan on. Asiat jää jälkeen. Vaikka kuinka lapset kinaatte että pitää ennen kuolemaansa poistaa kaikki jäljet elämisestään.
Mitenkä se päälle vyöryvä sotku jotenkin jalostaa sitä suremista???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut väittää anoppien päsmäröivän mutta kyllä näyttää aikuiset lapset omevan myös pahasuisia pomopäsmäreitä.
Vanhemmat eivät komentele aikuisia lapsia heidän elämässään eikä myös päinvastoin. Piste. Vaikka kuinka sitä perintöä kyttää.
On niille mummoillekin hyvä edes jossain elämänvaiheessa käytöstapoja opettaa.
Ei meillä anoppi mitään perittävää jättänyt. Valtavan roinaläjän hornantuuttiin, joka sitten piti ajaa setvimään asap vuokraisännän painostamana.
Mitään syytä siihen ei ollut kuin pohjaton itsekkyys ja laiskuus.
Itse olen setvinyt koko taloni ja kaikki asiapaperini jne, laatinut selkeät ohjeet siitä mistä löytyy mitäkin, listannut tavaroiden arvot jne.
Koska minä rakastan lapsiani. Anoppi rakasti koko ikänsä ihan vain itseään.
Sun lapsillesi sun tavarasi on roinaa, vaikka miten luulet niitten kanssa viisaasti toimivasi. Et sinä niiltä yhtään sen kummempaa synninpäästöä saa.
Ja sitäpaitsi: sen sun anoppisi ei ole ollut mikään pakko ajatella sua ja sun tekemisiäsi anopin oman elämänsä suhteen. Vaikka keräisi roinaa kaikki paikat täyteen. Ihminen on oman elämänsä herra viimeiseen hengenvetoonsa asti.
Tuleeko tää sulle yllätyksenä: perinnöstä voi luopua!
Sitä ei ole mikään pakko ottaa vastaan. Voi pestä kätensä täysin. Ei sun lastenkaan niitä pakko ole ottaa vastaan. Antaa roinien olla. Kyllä ne joku sieltä vuokra-asunnostakin pois rauhaa.
Ai niin, snopiltahan jäi kumminkin muutama tonni rahaa. Senhän sinä kumminkin halusit, joten voi voi.
Pienestä sen sielunsa voi myydä.
Vierailija kirjoitti:
Pahastutan teidät miniät nyt täysin. Minä vanha ihminen ostin uuden jääkaapin vaikka pitäisi huushollia tyhjentää. Miehenne perintöä pienensin.
Miten materialistista on ajattelu, en itsekään kovin henkinen ihminen ole, mutta en noin tavarakeskeistä ajattelua omaa että jonkun kodissa laskisin mikä vaiva jälkeenjääneillä onkaan.
Ei ketään häiritse uusi kodinkone, vaan se selvittämätön ryönäläjä ja hoitamattomat asiat. Kyse ei ole tavaroista edes, vaan papereista, roskasta, romusta, roinasta, hukassa olevissa asiapapereista, hautapaikkatiedoista, tilinumeroista, keskenjääneistä viranomaisasioista jne.
Kaikesta siitä, mikä sille omaiselle jää niskoilleen, kun ei itse niistä houlehdita.
Kuoleman päivämäärä ei ole kenelläkään etukäteen tiedossa. Paitsi jos itse harkiten siihen päätyy.
Jos noin ajatellaan jokaisella pitäisi aina olla koti tiptop ja miettiä koko ajan vain kuolemaansa. Nuorenakin voi kuolla. Vaijja onnettomuudessa.
Kuoleman päivämäärä ei ole kenelläkään etukäteen tiedossa. Paitsi jos itse harkiten siihen päätyy.
Jos noin ajatellaan jokaisella pitäisi aina olla koti tiptop ja miettiä koko ajan vain kuolemaansa. Nuorenakin voi kuolla. Vaijja onnettomuudessa.
Ei tässä puhuta mistään parikymppisistä, vaan isovanhemman ikäisistä ihmisistä. Kyllä heidän pitää ymmärtää, että eivät ole kuolemattomia tai sairauksista turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Pahastutan teidät miniät nyt täysin. Minä vanha ihminen ostin uuden jääkaapin vaikka pitäisi huushollia tyhjentää. Miehenne perintöä pienensin.
Miten materialistista on ajattelu, en itsekään kovin henkinen ihminen ole, mutta en noin tavarakeskeistä ajattelua omaa että jonkun kodissa laskisin mikä vaiva jälkeenjääneillä onkaan.
Ei ketään häiritse uusi kodinkone, vaan se selvittämätön ryönäläjä ja hoitamattomat asiat. Kyse ei ole tavaroista edes, vaan papereista, roskasta, romusta, roinasta, hukassa olevissa asiapapereista, hautapaikkatiedoista, tilinumeroista, keskenjääneistä viranomaisasioista jne.
Kaikesta siitä, mikä sille omaiselle jää niskoilleen, kun ei itse niistä houlehdita.
Jotkut tykkää roinasta. Oman kotinsa suhteen saa tehdä ihan tasan oman mielensä mukaan.
Eikä kaikki viitsi uhrata ajatusta sille, mitä niiden kuoleman jälkeen tapahtuu. Mikä pakko niitä lastensakaan asioita on Ian kaiken ajateltava. Ei ne kiitosta kanna eläessäsi ja vielä vähemmän kuoltuasi. Uhraa niille vaikka koko elämäsi.
Miniän vielä kaikkein vähiten. Sitäpaitsi ei sen miniän tarvitse rikkaa ristiin laittaa anoppinsa roinien suhteen. Ne ei kuulu miniälle ne asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuoleman päivämäärä ei ole kenelläkään etukäteen tiedossa. Paitsi jos itse harkiten siihen päätyy.
Jos noin ajatellaan jokaisella pitäisi aina olla koti tiptop ja miettiä koko ajan vain kuolemaansa. Nuorenakin voi kuolla. Vaijja onnettomuudessa.
Ei tässä puhuta mistään parikymppisistä, vaan isovanhemman ikäisistä ihmisistä. Kyllä heidän pitää ymmärtää, että eivät ole kuolemattomia tai sairauksista turvassa.
Te neljä-viiskymppiset ette enää ole parikymppisiä. Kyllä se on syytä karsia tavaransa, huolehtia siisteydestä, sukulaiset pitää ajan tasalla raha-asioistanne ja omaisuudestanne, hautapaikat hankittuna ja paperi jääkaapin ovessa.
Tuttavapariskunta, nelikymppiset, kuoli liikenneonnettomuudessa, sukulaiset heidän asiansa setvivät, talot ja tavarat.
Vierailija kirjoitti:
Boomerit on jotenkin perverssi ja seksuaalisesti häiriintynyt sukupolvi. Minunkin äitini kauhisteli ja paheksui tyköistuvaa, hihatonta turtleneck-ribbitoppia ja kummasti se vaan "katosi". Kun pidin norjalaisneuletta, kelatkaa, norjalaisneuletta niin, että kaula-aukossa oleva ainut solki oli auki, tuo perverssi akka sähisi "eiks toi oo jo vähän liikaa?!" Ja norjalaisneuleethan ovat sellaisia löysiä ja keskivartalosta pullottavia, ihan liian seksikästä oli joo.
Ilmeisesti ovat itse silloin 60-luvulla harrastaneet sitä vapaata rakkautta, eli olleet superlutkia ja näkevät samoja merkkejä jälkikasvussa, missä sitä ei ole.
60-luvulla nuorena olleena voin vakuuttaa sinulle, että tämä sinun "ilmeisesti" ei pidä paikkaansa. Se on sitten vaan sinun äitisi, joka on tuollainen. Kasvatti sinut muutenkin väärin, koska käytät tuollaisia ilmaisuja. Et saanut sivistyskasvatusta, mutta loppujen lopuksi kaikkihan on kuitenkin omissa käsissäsi.
Perverssejä ja seksuaalisesti häiriintyneitä on, on ollut ja tulee olemaan kaikissa sukupolvissa aina ja kaikkialla ja yleensä kumminkin vähemmistöinä. Myös boomereiden jälkikasvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuoleman päivämäärä ei ole kenelläkään etukäteen tiedossa. Paitsi jos itse harkiten siihen päätyy.
Jos noin ajatellaan jokaisella pitäisi aina olla koti tiptop ja miettiä koko ajan vain kuolemaansa. Nuorenakin voi kuolla. Vaijja onnettomuudessa.
Ei tässä puhuta mistään parikymppisistä, vaan isovanhemman ikäisistä ihmisistä. Kyllä heidän pitää ymmärtää, että eivät ole kuolemattomia tai sairauksista turvassa.
Te neljä-viiskymppiset ette enää ole parikymppisiä. Kyllä se on syytä karsia tavaransa, huolehtia siisteydestä, sukulaiset pitää ajan tasalla raha-asioistanne ja omaisuudestanne, hautapaikat hankittuna ja paperi jääkaapin ovessa.
Tuttavapariskunta, nelikymppiset, kuoli liikenneonnettomuudessa, sukulaiset heidän asiansa setvivät,
Ohhoh, olen 54 v eikä ole kyllä tullut mieleen hankkia hautapaikkaa ja selvittää raha-asioitani sukulaisille. Hautapaikkapaperi jääkaapin ovessa seuraavat 30 vuotta?! Taidat olla joku parikymppinen.
Miksi valitat tänne, jos vastauksesi ei myötäilevään kommenttiin on, että ei kuulu sulle? Kirjoita päiväkirjaasi jos
et halua kommentteja. Vai kuulutko siihen joukkoon jotka eivät suvaitse niitä jotka on eri mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo taitaa nyt tarvita lääkitystä voimakkaisiin vaihdevuosioireisiinsa. Voisitko puhua hormonaalisesta korvaushoidosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin nuo mielestäsi muotiasiat kuulostavat kamalilta.
Jospa se äitisi tarkoittaakin nuo sanat sinulle, että kasvata se lapsesi itsenäisesti ajattelevaksi eikä massaksi.
Teinin äiti itsekin.
Normaalit toppi, sortsit, sukat, tennarit, huppari, poninhäntä? Kyllä minustakin kuulostaisi kamalilta jos olisin körtti.
Et tajunnut, näin luinkin rivien välistä. Korostit sanaa muoti ja toiset tenavat. Niin ei kasvateta lasta, taitaa merkitä itsellesi kovasti tämä muoti...
Nuoruuden kehitystehtävä on irrottautua lapsuudenperheestä, löytää ensin uusi lauma sen ulkopuolelta, sen jälkeen itsensä ja lopulta mahdollisesti oma perhe. Se omaan viiteryhmään samaistuminen ja sulautuminen on tärkeä selviytymista
Hassua yllä, tämä on ollut "nuoruuden kehitystehtävä" vasta tosi vähän aikaa. Tällaisen nuoruuden idea keksittiin 1900-luvun aikana, ja eniten 50-luvusta eteenpäin.
Murrosikäiset ovat toki aina kiukutelleet ja kapinoineet omilla tavoillaan, mutta se on hyvin uusi ajattelutapa, että keskenkasvuisten nuorten "uusi lauma" kuuluu olla erillinen lapsuudenperheestä. Perinteisestihän nuoret olivat hyvin tiiviisti kiinni lapsuudenperheissään (ja eläneet lapsuudenperheen säännöillä) kunnes pariutuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole boomeri-iässä, mutta kyllä nykysin lapsuus on aiempaa selvästi lyhyempi, jos 11-vuotias meikkaa ja pitää aloittajan kuvaamia vaatteita. Me leikittiin tossa iässä vielä barbeilla. Kai se on se kuuluisa somen vaikutus, kun keskenkasvuisten pitää olla niin aikuista ja vanhemmat vielä kannustaa siihen.
Itse kutsun etenkin alle nelikymppisiä itsareiksi eli itsekkäiksi minäminä-ihmisiksi, joiden elämän sisältö on puhelimessa, käytöstavat olemattomat, kirjoitus- ja lukutaito surkea ja lapset ovat kavereita, jotka päättävät koko perheen asioista.
Aloittajan äidin käytökseen en ota kantaa. Oma äitini oli todella outo...
Siis otitte vastaan velkaisen perinnön? Velathan kumminkin kuittaantuu perunkirjoituksessa, kun sen tekee ajallaan. Silloinhan ei jää mitään maksettavaa, joskaan ei sitten perittävääkään. Paitsi ne roskat ja rojut, mutta sehän on oma syy, kun on ottanut perinnön vastaan.
Ketkä me???? Miniä ei edelleenkään peri appivanhempiaan. Miten hemmetin monta kertaa se pitää kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tässä on äitisi eli lapsen mummo. Äitisi yrittää kävellä röyhkeästi ylitsesi. Nyt on aika laittaa rajattomalle ihmiselle rajat! Opettele pitämään puolesi! Älkää kyläilkö äitisi luona. Älä soita äläkä pidä muutenkaan yhteyttä rajattomaan isoäitiin. Puolen vuoden - vuoden tauko yhteydenpidossa tekee ihmeitä. Oppii olemaan!
Lapsiperheissä tämä hankala ja rajaton narsisti on yleensä puolison äiti eli anoppi ja joskus appiukko. Silloin puolison tehtävä on laittaa omat vanhempansa ruotuun. Lasten hoito ja kasvatus kuuluu lapsen vanhemmille - äidille ja isälle - EI isovanhemmille!
Paitsi silloin lapset kuuluvat kovasti anopille jos anoppi ei ota niitä matkojen ajaksi, loma-ajoiksi, työmatkojen ajoiksi. Silloin anoppi on ilkimys, joka ei auta, muulloin asioihin sotkeu
No ei kukaan halua antaa lapsiaan rajattoman anopin hoitoon. Ei sellaiseen voi kerta kaikkiaan luottaa. Ja se rajaton anoppi uhriutuu kun ei saa yökylään pikkuvauvaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole boomeri-iässä, mutta kyllä nykysin lapsuus on aiempaa selvästi lyhyempi, jos 11-vuotias meikkaa ja pitää aloittajan kuvaamia vaatteita. Me leikittiin tossa iässä vielä barbeilla. Kai se on se kuuluisa somen vaikutus, kun keskenkasvuisten pitää olla niin aikuista ja vanhemmat vielä kannustaa siihen.
Itse kutsun etenkin alle nelikymppisiä itsareiksi eli itsekkäiksi minäminä-ihmisiksi, joiden elämän sisältö on puhelimessa, käytöstavat olemattomat, kirjoitus- ja lukutaito surkea ja lapset ovat kavereita, jotka päättävät koko perheen asioista.
Aloittajan äidin käytökseen en ota kantaa. Oma äitini oli todella outo...
Minä olen kuusikymppinen. Kun olin 9-vuotias, oma äitini sanoi minulle, että noin isot tytöt ei leiki enää nukeilla. No meikeistä en tiennyt mitään ja vaatteetkin oli suvussa monella kiertäneet, alun perin vanhimmalle serkulle ostettu. Hän oli poika.
Vierailija kirjoitti:
Siis otitte vastaan velkaisen perinnön? Velathan kumminkin kuittaantuu perunkirjoituksessa, kun sen tekee ajallaan. Silloinhan ei jää mitään maksettavaa, joskaan ei sitten perittävääkään. Paitsi ne roskat ja rojut, mutta sehän on oma syy, kun on ottanut perinnön vastaan.
Ketkä me???? Miniä ei edelleenkään peri appivanhempiaan. Miten hemmetin monta kertaa se pitää kertoa?
Ei niin, mutta miksi se miniä täällä keuhkoo?
Eikös sen pitäisi olla hiljaa.
Ei niin, mutta miksi se miniä täällä keuhkoo?
Eikös sen pitäisi olla hiljaa.
Missä muka? Sinähän täällä riehut ja räyhäät.
Monet mummot eivät ymmärrä että lasten/nuorten elämä on erilaista joka sukupolven kohdalla. Ja sitten tietysti on näitä joille vain on vaikeaa että lapsenlapset eivät pysy pikku palleroina koko mummon elämän ajan. Oma äitini ei koskaan sekaantunut lastenlasten vaatteisiin, hiuksiin tai meikkeihin, vähän ehkä siksi että näki tyttöjä vain kaksi kertaa vuodessa koska emme asuneet Suomessa ja siksi vain iloitsi että sai viettää aikaa heidän kanssaan. Nyt omat lapsenlapseni ovat, vanhin tyttö 13 ja kaksi seuraavaa 5 vuotiaita. Eikä tulisi mieleenikään alkaa arvostelemaan tai neuvomaan vaatteissa tai sen vanhemman lapsen meikeissä. Noihin asioihin heillä on vanhemmat. Jos tyttäresi olisi vähän vanhempi niin voisi itsekkin sanoa ettei tykkää kun tuntuu että mummo ei ole koskaan tyytyväinen häneen, aina on jotain väärin.. Mutta tuossa iässä henen ei pidä tarvita alkaa mummon kanssa sanasille. Jos hänen sanomiset liian pitkälle menee niin ei auta kun katsoa silmiin ja sanoa 'nyt loppu' ja pitää pieni 'loma' jonka aikana mummo saa miettiä että voisiko jättää ne sanomiset vähemmälle. Koska on hyvä muistaa että ne lopuksi voivat jopa alkaa nakertamaan tyttäresi itsetuntoa ja se ei ole mikään hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Mummo taitaa nyt tarvita lääkitystä voimakkaisiin vaihdevuosioireisiinsa. Voisitko puhua hormonaalisesta korvaushoidosta?
Vaihdevuodet taitaa vaivata 70-luvulla syntynyttä ap:ta. Mummoiltahan ne seitkytlukulaiset kyllä näyttääkin.
No ei sentään. Ysärillä kovasti oli napapaitoja ala-aste ikäisillä ja muitakin teinin metkuja.