Lue keskustelun säännöt.
Boomer isovanhemmat ja suhtautuminen kasvaviin lapsenlapsiin
Oma äitini eli lapsen mummo ei jotenkin yhtään hyväksy, että lapsi kasvaa ja on jo esiteini (11-vuotias). Huokailee dramaattisesti lapselle kaikesta vähänkään siihen viittaavasta, että lapsuus alkaa pikkuhiljaa kääntyä nuoruuteen.
Viimeisen puolen vuoden aikana meikit ovat alkaneet kiinnostaa. Annoin ensin luvan kokeilla kotona ja nyt kesällä on saanut meikata kodin ulkopuolellekin. Meikki hänellä on käytännössä poskipuna ja geelillä kulmakarvat ojennukseen sekä laittaa vähän hajuvettä. Siis niin vähäistä, ettei äitini edes ollut huomannut tätä ennen kuin lapsi jotain asiasta mainitsi. Sitten alkoi dramaattinen huokailu, että ei tyttö tarvitse yhtään mitään ja tuohan on pinnallista eikä pinnallisuudelle pidä antaa periksi.
Lapsen tyyli on myös puolessa vuodessa muuttunut isompien lasten tyyliin. Äitini marmattaa siitäkin jatkuvasti. Tavallinen ribbitoppi (ei napapaita!) on liian kireä ja farkkusortsit liian lyhyet (pehva tai muutakaan ei näy). Hupparit taas on äitini mielestä liian suuria. Sleek-ponnarille laitetut hiukset liian päätä myöden ja varrellisten sukkien käyttö sortsien kanssa typerän näköistä. Siis käytännössä kaikki mikä nyt on muotia, saa haukut.
Olen ihan kypsä. Ennen lapselle niin läheinen mummo pilaa kaiken, kun ei kestä lapsen kasvua. Sanoin jo, että lapsi ei kohta halua tehdä mitään yhdessä, jos kaikesta tulee sanomista, niin alkoi dramaattiseksi minullekin. Lapsella on alkanut murrosikä niin kuin minullakin oli alkanut tuon ikäisenä. Minua kiinnosti silloin ihan samat/sen ajan vastaavat asiat, mutta se ei ollut äidilleni ongelma. Nyt mummona roikkuu lapsenlapsensa pikkulapsiajassa kynsin ja hampain ja aiheuttaa vaan v*tutusta kaikille.
Vinkkejä siihen miten mummo pääsisi lapsenlapsensa kasvamisesta yli ennen kuin heidän suhde on kokonaan pilalla?
Kommentit (498)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut väittää anoppien päsmäröivän mutta kyllä näyttää aikuiset lapset omevan myös pahasuisia pomopäsmäreitä.
Vanhemmat eivät komentele aikuisia lapsia heidän elämässään eikä myös päinvastoin. Piste. Vaikka kuinka sitä perintöä kyttää.
On niille mummoillekin hyvä edes jossain elämänvaiheessa käytöstapoja opettaa.
Ei meillä anoppi mitään perittävää jättänyt. Valtavan roinaläjän hornantuuttiin, joka sitten piti ajaa setvimään asap vuokraisännän painostamana.
Mitään syytä siihen ei ollut kuin pohjaton itsekkyys ja laiskuus.
Itse olen setvinyt koko taloni ja kaikki asiapaperini jne, laatinut selkeät ohjeet siitä mistä löytyy mitäkin, listannut tavaroiden arvot jne.
Koska minä rakastan lapsiani. Anoppi rakasti koko ikänsä ihan vain itseään.
Anoppi, anoppi. Mitä ne sinulle kuuluu anopin paperit roinat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Materia taitaa olla rakkautesi kohde.
Huomaavaisuus ja huolehtivaisuus. Hyvä vanhempi jättää myös materiaa ja perintöä, koska rakastaa lapsiaan ja haluaa näiden pärjäävän ja menestyvän.
Mitään tästä ei anopillani ollut. Aina pelkkä itsekkyys.
Vierailija kirjoitti:
Materia taitaa olla rakkautesi kohde.
Huomaavaisuus ja huolehtivaisuus. Hyvä vanhempi jättää myös materiaa ja perintöä, koska rakastaa lapsiaan ja haluaa näiden pärjäävän ja menestyvän.
Mitään tästä ei anopillani ollut. Aina pelkkä itsekkyys.
On sinulla paha olo. Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tässä on äitisi eli lapsen mummo. Äitisi yrittää kävellä röyhkeästi ylitsesi. Nyt on aika laittaa rajattomalle ihmiselle rajat! Opettele pitämään puolesi! Älkää kyläilkö äitisi luona. Älä soita äläkä pidä muutenkaan yhteyttä rajattomaan isoäitiin. Puolen vuoden - vuoden tauko yhteydenpidossa tekee ihmeitä. Oppii olemaan!
Lapsiperheissä tämä hankala ja rajaton narsisti on yleensä puolison äiti eli anoppi ja joskus appiukko. Silloin puolison tehtävä on laittaa omat vanhempansa ruotuun. Lasten hoito ja kasvatus kuuluu lapsen vanhemmille - äidille ja isälle - EI isovanhemmille!
Paitsi silloin lapset kuuluvat kovasti anopille jos anoppi ei ota niitä matkojen ajaksi, loma-ajoiksi, työmatkojen ajoiksi. Silloin anoppi on ilkimys, joka ei auta, muulloin asioihin sotkeutuva, halpoja lahjoja tuova ääliö.
Täällä on monesti kirjoitettu, anopit ei osaa ostaa ikäkaudelle sopivia asioita. Mutta yhtään ette anna armoa kyllä anopeille vaikka he eivät ole enää lasten jutuissa ajan tasalla.
Voiko pienten lasten äiti olla narsistinen ja rajaton suhteissaan anoppiin ja äitiinsä?
"Jotkut väittää anoppien päsmäröivän mutta kyllä näyttää aikuiset lapset omevan myös pahasuisia pomopäsmäreitä.
Vanhemmat eivät komentele aikuisia lapsia heidän elämässään eikä myös päinvastoin. Piste. Vaikka kuinka sitä perintöä kyttää."
Ainakin minun vanhemmat ovat yrittäneet määräillä minun perheen elämää. Varsinkin lomista tuli riitaa, kun he muutaman kerran ihan kielsivät, että suunniteltu matka tai joku hankinta pitää perua. Yhteydenpito oli ihan hirveän raskasta, kun koko ajan piti olla kieli keskellä suuta mitä kärsii sanoa ja mitä ei. Lapset ei pienempänä tuota osanneet vaan saattoivat innoissaan kertoa meidän lomasuunnitelmista. Joskus vanhemmat kuuli niistä muilta ja siitähän se sota syttyi.
Olin lapsena nössö enkä uskaltanut sanoa vanhemmille mistään vastaan. Olihan se karua, kun sitten aikuisena heille on pitänyt huutaa ja jopa kiroilla, kun puhe ei ole mennyt perille. Pahimman raivarin sain silloin, kun äiti rupesi määräilemään mitä minun mies saa lomallaan tehdä ja mitä ei.
Onneksi meidän lapset ovat poikia. Perintöäkään en kyttää vaan olen toivonut, että vanhemmat käyttäisivät säästönsä omaan hyvinvointiin loppuvuosinaan. Sitä ei ole tapahtunut, sehän olisi tuhlaamista.
Anoppi on onneksi ihan toista maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Yleensä sukulaiset auttavat pyyteettömästi ja vilpittömästi, ei ole kohtuutonta pyytää apua esimerkiksi pienen koululaisen kesän järjestelyissä.
- Se että on pihalla ikätasoista ja lapsen jutuista ei ole sama asia kuin ilkeä rajaton arvostelu.
- Voi, nääm rajattomat narsistiset mummot ovat olleet sellaisia jo äiteinä, minkä takia heidän lapsensa eivät osaa tai uskalla kyseenalaistaa heitä aikuisinaan, lapset kun on koulittu vaalimaan mummelin tunteita.
"Täällä on monesti kirjoitettu, anopit ei osaa ostaa ikäkaudelle sopivia asioita. Mutta yhtään ette anna armoa kyllä anopeille vaikka he eivät ole enää lasten jutuissa ajan tasalla."
Miten vaikea se on kysyä laspen vanhemmilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Täällä on monesti kirjoitettu, anopit ei osaa ostaa ikäkaudelle sopivia asioita. Mutta yhtään ette anna armoa kyllä anopeille vaikka he eivät ole enää lasten jutuissa ajan tasalla."
Miten vaikea se on kysyä laspen vanhemmilta?
Saati kuunnella heitä!
Halukkaastiko sukulainen/anoppi auttaa jos lapsen äiti on ylimielinen päsmäri? Ihmissuhteet ovat kaksisuuntaisia, ei niin että sen sukulaisen/anopin/ äidin on nöyristeltävä ja miellyttää kaikin tavoin ja silti nuorempi puuttuu tosen kodin asioihin (paperit, pussinsulkimet) ja näyttää naamaa ja kirjoittelee solvausjuttuja vauvapalstalle. Vaikka olisi sitä apua saanut mutta nakuttamista siinäkin.
- Miksi juuri lapsen äiti? Kai se anopin oma lapsi on se, jonka kanssa anoppi asioi?
- Sama koskee kuolinsiivousta yms. Omaa lastaanhan sen anopin pitäisi säästää.
- On aika eri asia solvata alaikäistä kuin kirjoittaa vertaustukipalstalle nimettömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että joku haluaa määrätä OMAN perheensä asioista ei ole päsmäröintiä.
Se että ei siivoa lainkaan sotkujaan etukäteen on kuormittavaa niille, jotka joutuu sen joka tapauksessa setvimään. Yhteiskunta kun pyörii niin, että se kuolinpesä ei niistä vainajan sotkuista eroon pääse, vaikka haluaisi. Itse juuri koko kevään setvinyt äitini sotkuja, hän oli mm. riidellyt vuokranantajansa kanssa käräjäoikeuteen asti. Asunto piti tyhjentää käytännössä päivässä, kun tilanne alkoi selvitä meille lapsille.
Kummassakin tapauksessa se perheen ulkopuolinen perheen asioihin sekaantuja ja omat asiansa muiden ristiksi jättävä ihminen KUORMITTAA muita. Se että ei sellaista halua itselleen ei ole päsmäröintiä.
Meillä kaikilla ei ole varaa tehdä kuten piispa Irja Askolalla ( luin jutun hänestä) muuttaa terveenä 70 v palvelutaloon. Se on kallista asumista vaikka ei edes palveluja vielä ostaisi.
Tietysti ihannetilanne hävittää kaikki tavaransa, sänky, pöytä, pari astiaa vuokra-asunnossa. Ettei miniöillä vaivaa.
Tämä painaa öisinkin mieltäni, rahaa ei juuri ole, asunto jää lasten harmiksi. Ahdistaa.
Tyhjentämistä ei ole, pakulla kaatopaikalle. Mutta asunnon myyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti ihannetilanne hävittää kaikki tavaransa, sänky, pöytä, pari astiaa vuokra-asunnossa. Ettei miniöillä vaivaa.
Tämä painaa öisinkin mieltäni, rahaa ei juuri ole, asunto jää lasten harmiksi. Ahdistaa. Tyhjentämistä ei ole, pakulla kaatopaikalle. Mutta asunnon myyminen.
Miten niin miniöille? Miten se miniällesi kuuluisi?
Ja kukaan ei ole vaatinut asumaan ilman tavaroita ja huonekaluja, vaan se ns. kuolinsiivous on sitä, että roinat ja romut heitetään ajoissa pois, paperit pannaan järjestykseen ja kaikki mahdollinen kerrotaan etukäteen tai ainakin jätetään kirjallisesti tiedot sitten niille lapsille.
Mutta tokihan sitä pitää päästä uhriutumaan ja marisemaan, syyllistämään ja mankumaan taas koko rahalla. Aikuisuus ei onnistu.
Täällähän tänä aamuna miniä valitti anoppinsa tavaramääristä. Älkää olko kieroja, miniät valittaa jatkuvasti anoppiensa kodeista ja juomemanjälkeisestä työstä.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti ihannetilanne hävittää kaikki tavaransa, sänky, pöytä, pari astiaa vuokra-asunnossa. Ettei miniöillä vaivaa.
Tämä painaa öisinkin mieltäni, rahaa ei juuri ole, asunto jää lasten harmiksi. Ahdistaa. Tyhjentämistä ei ole, pakulla kaatopaikalle. Mutta asunnon myyminen.
Miten niin miniöille? Miten se miniällesi kuuluisi?
Ja kukaan ei ole vaatinut asumaan ilman tavaroita ja huonekaluja, vaan se ns. kuolinsiivous on sitä, että roinat ja romut heitetään ajoissa pois, paperit pannaan järjestykseen ja kaikki mahdollinen kerrotaan etukäteen tai ainakin jätetään kirjallisesti tiedot sitten niille lapsille.
Mutta tokihan sitä pitää päästä uhriutumaan ja marisemaan, syyllistämään ja mankumaan taas koko rahalla. Aikuisuus ei onnistu.
Tyypillinen ylimielisen vastaus, anoppeja ja äitejä halveksiva. Miten tosiaan olisi se aikuistuminen pois lapsellisesta mäkätyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällähän tänä aamuna miniä valitti anoppinsa tavaramääristä. Älkää olko kieroja, miniät valittaa jatkuvasti anoppiensa kodeista ja juomemanjälkeisestä työstä.
Mikä on juomema? Enpä ole huomannut. Niin, se miniä osaa tuntea myötätuntoa puolisoaan kohtaan. Puolison äiti ei osaa ajatella kuin itseään.
Tyypillinen ylimielisen vastaus, anoppeja ja äitejä halveksiva. Miten tosiaan olisi se aikuistuminen pois lapsellisesta mäkätyksestä.
Olen 63-vuotias ja viimeiset kaksi vuotta tehnyt noita mainitsemiani asioita, koska rakastan lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti ihannetilanne hävittää kaikki tavaransa, sänky, pöytä, pari astiaa vuokra-asunnossa. Ettei miniöillä vaivaa.
Tämä painaa öisinkin mieltäni, rahaa ei juuri ole, asunto jää lasten harmiksi. Ahdistaa. Tyhjentämistä ei ole, pakulla kaatopaikalle. Mutta asunnon myyminen.
Miten niin miniöille? Miten se miniällesi kuuluisi?
Ja kukaan ei ole vaatinut asumaan ilman tavaroita ja huonekaluja, vaan se ns. kuolinsiivous on sitä, että roinat ja romut heitetään ajoissa pois, paperit pannaan järjestykseen ja kaikki mahdollinen kerrotaan etukäteen tai ainakin jätetään kirjallisesti tiedot sitten niille lapsille.
Mutta tokihan sitä pitää päästä uhriutumaan ja marisemaan, syyllistämään ja mankumaan taas koko rahalla. Aikuisuus ei onnistu.
Kun kaikki omaisuus on roinaa ja rojua, viiskyt vuotta vanhaa. Miniöitren mielestä ainakin, eihän heillä voi olla mitään tunnearvoa esim puolisonsa isoäidiltä saadulla esineellä joka anopin hallussa
Vierailija kirjoitti:
Täällähän tänä aamuna miniä valitti anoppinsa tavaramääristä. Älkää olko kieroja, miniät valittaa jatkuvasti anoppiensa kodeista ja juomemanjälkeisestä työstä.
Mikä on juomema? Enpä ole huomannut. Niin, se miniä osaa tuntea myötätuntoa puolisoaan kohtaan. Puolison äiti ei osaa ajatella kuin itseään.
Jaahah. Olipa nyt nuorelle viisaalle vaikeaa tunnistaa näppäilyvirhe. Naurattaa teidän kanssanne.
Missään tapauksessa ei nuoremmat surua kuolemasta vaan vain harmittaa hoitaa käytännön asiat. Semmoista se elämän kiertokulku vaan on. Asiat jää jälkeen. Vaikka kuinka lapset kinaatte että pitää ennen kuolemaansa poistaa kaikki jäljet elämisestään.
Pahastutan teidät miniät nyt täysin. Minä vanha ihminen ostin uuden jääkaapin vaikka pitäisi huushollia tyhjentää. Miehenne perintöä pienensin.
Miten materialistista on ajattelu, en itsekään kovin henkinen ihminen ole, mutta en noin tavarakeskeistä ajattelua omaa että jonkun kodissa laskisin mikä vaiva jälkeenjääneillä onkaan.
Pahastutan teidät miniät nyt täysin. Minä vanha ihminen ostin uuden jääkaapin vaikka pitäisi huushollia tyhjentää. Miehenne perintöä pienensin.
Miten materialistista on ajattelu, en itsekään kovin henkinen ihminen ole, mutta en noin tavarakeskeistä ajattelua omaa että jonkun kodissa laskisin mikä vaiva jälkeenjääneillä onkaan.
Ei ketään häiritse uusi kodinkone, vaan se selvittämätön ryönäläjä ja hoitamattomat asiat. Kyse ei ole tavaroista edes, vaan papereista, roskasta, romusta, roinasta, hukassa olevissa asiapapereista, hautapaikkatiedoista, tilinumeroista, keskenjääneistä viranomaisasioista jne.
Kaikesta siitä, mikä sille omaiselle jää niskoilleen, kun ei itse niistä houlehdita.
ap taasen käynnyt porvoossa ja mammelit tarttuneet syöttiin.