Mikä hinku mummoilla on syöttää lapsille aina järkyttävät määrät sokeria?

Mummolassa kuuluu saada vihersmoothieta ja lehtikaalisipsejä.

Ja joskus harvoin pienen nokareen Tofua.

Lapset riemuiten mummolaan säntäävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun lapsena saatiin pari kertaa vuodessa isän käytyä kaupungissa sellaisia valkoisia irtokaramelleja.  Niitä on vieläkin, en nyt muista nimeä,  bähän pölyäväpintaisiA valkoisia soikioita.

Itse olin perso makealle, söin pussini heti,  nuorempi veljeni säästi ja sitten.ärsytti minua kun hänelle riitti niitä moneksi päiväksi.

Sain dp 70- vuotiaana,  veljeni kuoli 55- vuotiaana  (laihana) äkilliseen  sydänkohtaukseen.  Jos ketä kiinnostaa.

Pohjanmaan pastilleja, piparminttukarkkeja. 

 

 

Kiitos, sehän se niiden nimi.

Eikös ne ole körttipastilleja? Seurapuhe sai kestää vain niin kauan kuin pastilli suli kuulijan suussa. Olisi hyvä ohje monelle puhujalle nykyäänkin.

Sokeri ollut kortilla lapsuudessa ja muutoinkin ollut saatavuus niukkaa aikanaan joten vanhuksilla makea korostuu luxuksena.

Sukupolvikysymys. Huomasin tämän, kun ostin nuorelle miehelle suklaapatukan siitä hyvästä, että hän auttoi ostokseni kaupasta autolle asti. Ei kelvannut, sanoi ettei syö näitä herkkuja ollenkaan. Ajattelin, että johan on per ettei kelpaa. Söin sitten itse ajellessani kotiin ja hyvää oli. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä mummolassa tapahtuva herkkujen syöttäminen on ihan harhakäsitys, joku jäänne. Nykymummot tuntevat ravitsemussuositukset. Tilanne on oikeasti se, että mummot ovat ystäväpiirissäni salaa huolissaan ylipainoisista lapsenlapsistaan, mutta eivät kehtaa sitä ääneen sanoa. Omat lapset ovat olleet paljon laihempia silloin kun mummot olivat itse äitejä. Mummot tuputtavat nyt mustikoita, herneitä, täysjyväleipää, porkkanaa ja kurkkua. Juhlapäivänä ainoastaan pitäisi herkutella.

Kyllä kuule ne mummot on melkoisia pulleroita itsekin nykyään. Ja herkuilla lahjominen on ihan 100% nykypäivää. 

Vierailija kirjoitti:

Oma tutkimukseni perustuen ostoskärryihin edellä, pieni lapsi/pienet lapset sanoo kärryn työntäjiä äidiksi tai isäksi: Viilis, makupalat, maustetut jugurtit, vaalea leipä, keksit, makeat mehut  harvinaista jos näitä ei ole. Lisäksi jos irtokarkit on tarjouksessa, nuoret vanhemmat ne on niitä, jotka osatavat vähintään puolen kilon pussillisia, itselleenkö? Näissä on sokeria, paljon sokeria. 

Minä tunnen kyllä aika toisenlaisia vanhempia sitten, koska harvinaista on jos joku säännöllisesti syöttää viilistä, keksejä tai mehua. Tai ehkä kerran viikossa jonain ekstraherkkuna. Karkit syödään salaa lasten nukkuessa... 

Meidän lapsen paino nousee vaan kun mummo syöttää karkkia kielloista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Sokeri ollut kortilla lapsuudessa ja muutoinkin ollut saatavuus niukkaa aikanaan joten vanhuksilla makea korostuu luxuksena.

Ihan kaikki ruoalla rakastaminen on väärin. Johtaa syömishäiriöihin ja liikalihavuuteen.

Meillä on makeistuotteita, joissa ei ole sokeria, mutta joissa on prosessoitua tärkkelystä, joka on elimistölle vielä pahempaa kuin sokeri.

Älkää syökö makeisia lainkaan. Niistä ei ole mitään hyötyä.

Tämä taitaa olla mummoille jonkin sortin ehtoollinen. Pulla ja sokerimehu edustaa öylättiä ja ehtoollisviiniä ja ne on nieltävä, tai muuten halveksit mummoa. Palvontameno ja rituaali.

Mä tapaan lapsenlapsiani vain muutaman kerran vuodessa, koska asumme niin kaukana toisistamma. Silloin on aina herkuttelua tiedossa, koska se on erityinen juhlahetki. Saan, ihan luvan kanssa, hemmotella lapsia karkeilla, niin paljon kuin haluan. Lapset ei niistä karkeista liho, koska ovat reippaita ja liikunnallisia, eikä karkkeja syödä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä taitaa olla mummoille jonkin sortin ehtoollinen. Pulla ja sokerimehu edustaa öylättiä ja ehtoollisviiniä ja ne on nieltävä, tai muuten halveksit mummoa. Palvontameno ja rituaali.

Sulla on aika sairas mieli.

Ei pidä yleistää. Minäkin olen mummo enkä syötä lasteni lapsille makeita. 

Huumaavat lapsia, jotta pitäisivät mummosta enemmän

Mummo. Tuo kaiken pahan alku ja juuri ajastaikaan haluaa hyvään verhoten koukuttaa ja liittää pahaa aavistamattoman ja sinisilmäisen, lapsenuskoisen lapsenapsen puolelleen ja myöhempää tarkoitusta varten omaksi käsikassarakseen tarjoamalla loppumattomat määrät ultimaattisia herkkuja askeettisessa ruokavaliossa kasvattamallesi piltillesi. Koukutus on välitön ja lettunarkomaani asuu nyt taloudessasi. Mummo senkun diilaa lisää lettuja ja kierre on valmis. Sinulle jää vain kalvava kaksoissyyllisyys siitä, ettet itse tee lettuja ja toisaalta et kykene estämään mummon lettukestejä. Mummo on laskelmoiva, kiero ja ovela lettuineen ja namuineen. Ei olisi meillä maailmassa edes vikapäitä valtionpäämiehiä, jos ei olisi mummoja ja mummojen herkkuja. Kyllä se nyt vaan näin on.

Äläpä yleistä! Meillä mummo on se, joka tarjoaa terveellisintä ruokaa ja herkkuja syödään vain karkkipäivänä ja juhlissa. 

Vierailija kirjoitti:

Mummo. Tuo kaiken pahan alku ja juuri ajastaikaan haluaa hyvään verhoten koukuttaa ja liittää pahaa aavistamattoman ja sinisilmäisen, lapsenuskoisen lapsenapsen puolelleen ja myöhempää tarkoitusta varten omaksi käsikassarakseen tarjoamalla loppumattomat määrät ultimaattisia herkkuja askeettisessa ruokavaliossa kasvattamallesi piltillesi. Koukutus on välitön ja lettunarkomaani asuu nyt taloudessasi. Mummo senkun diilaa lisää lettuja ja kierre on valmis. Sinulle jää vain kalvava kaksoissyyllisyys siitä, ettet itse tee lettuja ja toisaalta et kykene estämään mummon lettukestejä. Mummo on laskelmoiva, kiero ja ovela lettuineen ja namuineen. Ei olisi meillä maailmassa edes vikapäitä valtionpäämiehiä, jos ei olisi mummoja ja mummojen herkkuja. Kyllä se nyt vaan näin on.

Se on just tätä. Mummot on kaiken pahan alku ja juuri, varsinkin ne anoppi-mummot, ne on ihan saatanasta seuraavia, jotka haluavat vain nujertaa miniänsä ja koukuttaa lapsenlapsensa. Mitään hyvää sanottavaa niistä ei ole, kieroja karkkivasulla lapsia lahjovia ja vääränlaisia lahjoja antavia, kodinrikkojia ja riidankylväjiä. Kyllä olisi ihanaa, jos miehillä ei olisi ollenkaan äitejä, ja tarkemmin ajateltuna naisillakaan. Mummoton elämä olisi yhtä juhlaa ja kaikki olisivat onnellisia. Ei olisi enää lihavia lapsia, eikä krääsää ja vääränlaisia lastenvaatteita nurkat pullollaan.

Onhan se ihan sairaan raskasta, kun omat vanhemmat tai appivanhenmat ei tue kasvatustyötä vaan sabotoivat sitä. Kyse ei ole sokerin määrästä vaan siitä miten suhtaudutaan.

Puheessa lupaillaan, kun teet sitä tai tätä niin otetaan sitten pullat/jätskit/kakkua. Lahjotaan lapsi esim syömään ruoka, vaikka hän söisi hyvin ihan muutenkin. Sillä vähän vitsaillaan, että kyllä lapsille sokeri maistuu ja hehehhe kun saa vähän namia.. Eli tehdään oikein numero asiasta, vaikka lapsilla ei ole mitään pakkomielteistä "syön aina ja kaiken, kun on mahdollisuus" - ajattelua. Kuultu on myös lapsen itkiessä, kun mummo lohduttaa pyytämällä syömään namia.

Tämä vaan on täysin sairasta käytöstä, jota ei tule suvaita. Isovanhemmat ovat usein omien vanhempien jälkeen seuraavat kasvun tukijat, joten rooli ja esimerkki on suuri. Itse asumme kaukana sukulaisista, mutta väärä suhtautuminen ruokaan ja elintapoihin tulee aina järkytyksenä kun vierailemme siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ihan sairaan raskasta, kun omat vanhemmat tai appivanhenmat ei tue kasvatustyötä vaan sabotoivat sitä. Kyse ei ole sokerin määrästä vaan siitä miten suhtaudutaan.

Puheessa lupaillaan, kun teet sitä tai tätä niin otetaan sitten pullat/jätskit/kakkua. Lahjotaan lapsi esim syömään ruoka, vaikka hän söisi hyvin ihan muutenkin. Sillä vähän vitsaillaan, että kyllä lapsille sokeri maistuu ja hehehhe kun saa vähän namia.. Eli tehdään oikein numero asiasta, vaikka lapsilla ei ole mitään pakkomielteistä "syön aina ja kaiken, kun on mahdollisuus" - ajattelua. Kuultu on myös lapsen itkiessä, kun mummo lohduttaa pyytämällä syömään namia.

Tämä vaan on täysin sairasta käytöstä, jota ei tule suvaita. Isovanhemmat ovat usein omien vanhempien jälkeen seuraavat kasvun tukijat, joten rooli ja esimerkki on suuri. Itse asumme kaukana sukulaisista, mutta väärä suhtautuminen ruokaan ja elintapoihin tulee aina järkytyksenä kun vi

Älä vieraile enää, niin säästyt järkytyksiltä. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sokeri ollut kortilla lapsuudessa ja muutoinkin ollut saatavuus niukkaa aikanaan joten vanhuksilla makea korostuu luxuksena.

Ihan kaikki ruoalla rakastaminen on väärin. Johtaa syömishäiriöihin ja liikalihavuuteen.

Syömishäuriöitä on myös anoreksia ja ortoreksia.  Täällä vauvalla esiintyy paljon ortorektikkoja.   Sokerista puheen ollen nämä ortorektikot eivät syö edes hedelmiä.  Vaikea on mummon silloin tarjota ees omenaa välipalaksi.