Isäni on saanut viimeinkin rauhan. 15 minuuttia sitten tuli soitto sairaalasta :(

Isäni nukkui siis pois pitkän taistelun jälkeen.

Isälläni oli aivokasvain ja vaikka lääkäri antoi hänelle ainoastaan 2-3 kuukautta elinaikaa, isäni sai elää kuukauden " yliaikaa" , hän taisteli kuolemaa vastaan. Hän puhui joskus, että hän haluaisi kuolla yhtä nopeasti ja rauhallisesti kuin äitini (äitini kuoli haimasyöpään, kun olin 7v). Mutta isäni oli viimeiseen hetkeensä asti samanlainen jäärä kuin eläessään, periksi ei antanut. Viimeiset kaksi viikkoa hän oli jo elämän ja kuoleman rajamailla, häälyi enää ohuessa elämänlangassa kiinni.

Kävin eilisiltana isäni luona sairaalassa ja istuin hänen sängyn vieressä ja pystyin aistimaan aivan selvästi kuoleman läsnä olon. Ja kotiin päästyäni, mulle tuli erittäin rauhallinen olo, myös masuasukki (olen viimeisilläni raskaana) lopetti meuhkaamisen.

Meidän esikoinen sanoi eilisaamuna, että hän oli nähnyt taatasta unta. Unessa taata ei ollut enää pipi vaan hän nauroi ja hymyili. Ja sitten isäni oli kuulemma vilkuttanut lapselle ja kääntynyt, hypännyt ilmaan ja muuttunut lohikäärmeeksi, joka lensi pois. Esikoinen on 5v ja hän on aina ollut taatan tyttö.