Mistä olisi hyvä keskustella ennen lasten hankintaa?

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt. Kumpi pyykkää, tiskaa, imuroi. 

Kuka vie lapsen päiväkotiin, kumpi pääsee kesken työpäivän hakemaan sairasta lasta.

Kumpi ostaa vaatteet, rattaat, syöttötuolit.

Kumpi hoitaa, pesee, syöttää, käyttää neuvolassa, hammaslääkärissä.

Kumpi järjestää synttärit, kastejuhlat, tekee soseet ja systeemit

Tuota noin. Eikös kaikkeen tuohon ole vain yksi oikea vastaus. Eli molemmat tekevät noita kaikkia. Tilanteen ja tarpeen mukaan sitten jaetaan.

Ei kannata abortoida, mitä jos jäisi viimeiseksi vauvaksi

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa isän oikeudet lapseen eli isyystestin jälkeen hänellä on vahva oikeus ilmoittaa, miten haluaa toimittavan ja jos se ei ole lapsen edun vastaista, lastenvalvoja sen hyväksyy. Jos isä haluaa viikko-viikko -systeemin, niin siinä ei äidillä nykypäivänä enää ole sanomista eikä yksinhuoltajuus ole itsestäänselvyys, vaikka ei yhdessä asuta. Vastasyntynytkin pärjää ilman äiti muutaman tunnin kerrallaan, joten jos isä niin haluaa, on hänellä jopa päivittäin oikeus tuon verran olla lapsensa kanssa.

Joten ap - kestäisitkö 2v;n kanssa sitä, että hän asuu joka toisen viikon isällään? Ja ehkä tämän uudessa perheessä.

Tätä yritän välttää kyselemällä neuvoja. En halua asettaa lasta tähän asemaan, jos on epäillys tässä vaiheessa, että tätä on odotettavissa. Lapselle on todella raskasta asua kahdessa kodissa. :(

Ei kovin hyvältä vaikuta, että mies ei osaa keskustella, eikä vaikuta olevan edes kiinnostunut tutustumaan sinuun. Ihan tästä lähtökohdasta katsoen, näyttää siltä, että suhde ei tule toimimaan. Hyvän suhteen perusta on kuitenkin toimiva kommunikointi.

Mutta tärkeitä asioita mitkä pitää selvittää ennen lapsen "hankkimista". On raha-asioiden hoito, lapsen hoitamiseen liittyvät asiat, mitä jos lapsi on vammainen tms., kotitöiden jakaminen, yhteinen ja oma aika, sovitteko ylipäätään yhteen yms. Ja loppujen lopuksi, vaikka näistä sovittaisiin mitä, niin yhtäkkiä voikin käydä ilmi, että sovitut asiat onkin ollut vaan puhetta, eikä toisella ole aikomustakaan toimia niiden mukaan.

Ensimmäisenä miettisin onko sinulla sellainen yhteenkuuluvuuden tunne miehen kanssa? Tuntuuko sinusta että juttu luistaa, olette kiinnostuneita toisistanne, arvostatte ja kunnioitatte toisianne? Haluatte jakaa elämänne toistenne kanssa?

Vaunujen väri on hyvä selvittää ja samoin se, minkä väriseksi lastenhuone maalataan. Pojalle sininen ja tytölle punainen. Jos haluaa kasvattaa homon, voi väreillä leikitellä.

Tärkeintä ennen lasten hankkimista on varmistua naisen keskitason tai paremmasta nettopalkasta, sekä normaaleista 8-16 työajoista.

Jos jompikumpi puuttuu hän sotkee koko perheen kuviot aivan täysin eikä saa 50% vastuitaan hoidettua.

Oikeastaan sun kannattaisi nyt miettiä, että haluatko lapsen vai et? Jos haluat, niin kerro miehelle, että olet raskaana ja mies on ainoa isäehdokas (jos niin on).

Sitten voitte jatkaa tutustumista ja valmistautumista lapsen tuloon yhdessä. Jos teillä natsaa, niin eteenpäin, ja jos mies on ihan outo, niin pysyt yksinhuoltajana.

Ette te välttämättä tule koskaan edes asumaan kaikki yhdessä, niin ei lapsella mitään eroperhettä sitten edes olisi. Olet enemmän itsellinen äiti kuin ydinperhe tällä hetkellä. Vanhemmuuden voi jakaa muutenkin kuin ydinperheenä.

Rahasta. Onko sitä?

Voi sanoo yhtä ja tehdä sitten toista. 

Kerro raskaudesta ja katso miten suhtautuu. Siitä näet jo paljon. 

Jätä se sika

Hyvät elarit pitää vaatia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jättäisit kertomatta raskaudesta miehelle, vaikka päätyisitkin aborttiin? Ei ole kovin kaksinen alku suhteelle salata noin isoa asiaa. 

Miksi kertoisin abortista, jos epäsopivuuden takia ero olisi parempi vaihtoehto? Mies ei voi surra sitä, mitä ei tiedä. On vähemmän satuttavaa surra menetettyä parisuhdetta kuin syntymätöntä lasta. Saa aloittaa uuden kanssa puhtaalta pöydältä. En halua satuttaa häntä tiedolla, johon hän ei voi vaikuttaa. Tuntuu, että mies todella haluaa isäksi. Esimerkiksi halukkuudesta osallistua lapsen kasvatukseen tai kasvatustyylistä pitää ottaa parempi selko. Loistavia nostoja muilta kommentoijilta!

Raskaus tuli yllättäen. Jos ehkäisy ei olisi pettänyt, lapsen suunnittelu olisi aloitettu vasta, kun ollaan oltu pidempään yhdessä.

Tietenkin sanat ovat sanoja, mutta jos toinen kertoo jo tässä vaiheessa, ettei tule vaihtamaan

Jos tää "Toiselle kommentoijalle: tiedän miehen nimen, henkilötunnuksen, osoitteen, hänen pankkitunnukset yms., mutta vastaavasti mies ei tiedä minusta muuta kuin etunimen. Eipä ole vielä kysellyt sukunimen perään. Mies ei oikeastaan tiedä minusta mitään, mitä en ole oma-aloitteisesti tuonut esille. Tämä saa minut epäileväiseksi. Ihan kuin kuka nainen vaan kelpaa äidiksi kunhan saadaan lapsi :( Ei kai kukaan mies voi olla niin ihastunut, ettei uskalla kysellä mitään henkilökohtaista? Säästä ollaan todellakin puhuttu useammin kuin mistään muusta." on totta, niin ei hyvä ennuste. 

Älkää tehkö lasta. Ootte liian erilaisia. Erilaiset rajat. Eri tarpeet. Miehestä ei oo sulle sellaiseksi vastuuta kantavaksi isäksi, jota kaipaat. On liian luottavainen. Ei tarpeeks jämäkkä. Ei osaa pitää rajojaan. Sä olisit se todellinen vastuuaikuinen perheessä. Mies ehkä mukava, hemmottelevakin isä. Mut jos lapset vähän haastavamman luonteisia, jotka tarttis rajoja, niin ei mukava ja hemmotteleva riitä.

Mutta eiköhän tää oo näitä Porvoon juttuja.