Lue keskustelun säännöt.
Kummi, joka ei ota kontaktia juuri koskaan- Onko tää yleistäkin?
30.06.2024 |
Meillä on miehen kanssa alle kouluikäinen lapsi. Lapsella on kummina miehen veli ja hänen naisystävä. Tämä naisystävä ei juuri koskaan ota mitään kontaktia lapsemme vaikka on kummi, kun taas miehen veli juttelee paljon ja leikkii lapsemme kanssa.
Itselläkin on kummilapsi ja otan kyllä häneen kontaktia ja leikin hänen kanssaan, minulle kummina oleminen on arvokas lahja ja olen itse ainakin kiitollinen, että saan olla kummi.
Tottakai ymmärrän, ettei kaikki ole samanlaisia, mutta luulisi, että joskus haluaisi olla kummilapsen kanssa.
Jotenkin tuntuu kurjalta lapsen puolesta. Emme ajatelleet, että tuo miehen naisystävä läyttäytyisi noin.Heillä on itselläänkin lapsia eli siitä ei ole kyse etteikö osaisi toimia lasten kanssa.
Olen paljon miettinyt, että miksi hän käyttäytyy noin. Toisaalta en jaksa vaivata päätäni enää niin paljon. Olen kiitollinen, että miehen veli haluaa olla osana lapsemme elämää.
Olenko jotenkin vanhanaikainen kun ajattelen näin? Kokemuksia?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä yleistä kuin se että kummilapsi ei koskaan kiitä saamistaan lahjoista ja muistamisista, varsinkaan jos niitä ei ole luovutettu suoraan käteen f2f. Jälkeenpäin ei myöskään kuulu sanaakaan siitä miellyttikö tai oliko edes kiva lahja.
Miksi tuollaisella käytöstavattomalle lapselle edes annetaan lahjoja?
Ohis, mutta veljeni lapset on tuollaisia jotka ei ole koskaan kiittänyt minua lahjoista. Annan heille silti lahjoja, koska ei ole lasten vika ettei heille ole opetettu käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummi todistaa kasteen. Se on hänen ensisijainen tehtävänsä mielestäni. Meillä kummeilta ei odoteta muuta. Ei odoteta, että pitäisi leikittää, seurustella eikä tehdä mitään muutakaan. Kristillistä kasvatustakaan emme odota. Ei tarvitse käyttää kirkossa, eikä veisata virsiä.
Oletan, että koska kummi on nainen, odotat, että hänen pitäisi hoitaa lastanne. Veli ei suostu tai kelpaa hoitajaksi ja se harmittaa sinua? Eikö vain?
Kummilapsen hoito ei ole kummin tehtävä. Jos kaipaat lapselle lastenhoitajaa, niin sellaisen saa palkkaamalla hoitajan.
Jos muhun ei olla tyytyväisiä kummina, etsiköön lapselleen paremman. Sillä siitä pääsee 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä yleistä kuin se että kummilapsi ei koskaan kiitä saamistaan lahjoista ja muistamisista, varsinkaan jos niitä ei ole luovutettu suoraan käteen f2f. Jälkeenpäin ei myöskään kuulu sanaakaan siitä miellyttikö tai oliko edes kiva lahja.
Miksi tuollaisella käytöstavattomalle lapselle edes annetaan lahjoja?
Koska aikuisella kummilla on nimenomaan ne käytöstavat, eli muistetaan syntymäpäivät, joulut, ripillepääsy, opintojen päättymiset, häät jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä yleistä kuin se että kummilapsi ei koskaan kiitä saamistaan lahjoista ja muistamisista, varsinkaan jos niitä ei ole luovutettu suoraan käteen f2f. Jälkeenpäin ei myöskään kuulu sanaakaan siitä miellyttikö tai oliko edes kiva lahja.
Miksi tuollaisella käytöstavattomalle lapselle edes annetaan lahjoja?
Ohis, mutta veljeni lapset on tuollaisia jotka ei ole koskaan kiittänyt minua lahjoista. Annan heille silti lahjoja, koska ei ole lasten vika ettei heille ole opetettu käytöstapoja.
Pitäisikö sinun sitten opettaa niille lapsille käytöstapoja? Se olisi paljon arvokkaampi lahja elämää varten kuin jotkut tavarat, joista jaksavat olla kiinnostuneita ehkä kaksi päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä yleistä kuin se että kummilapsi ei koskaan kiitä saamistaan lahjoista ja muistamisista, varsinkaan jos niitä ei ole luovutettu suoraan käteen f2f. Jälkeenpäin ei myöskään kuulu sanaakaan siitä miellyttikö tai oliko edes kiva lahja.
Miksi tuollaisella käytöstavattomalle lapselle edes annetaan lahjoja?
Koska aikuisella kummilla on nimenomaan ne käytöstavat, eli muistetaan syntymäpäivät, joulut, ripillepääsy, opintojen päättymiset, häät jne.
Muistaminen ei ole yhtä kuin lahjominen. Kortti riittää ja jos menee paikalle, myös ruusu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä yleistä kuin se että kummilapsi ei koskaan kiitä saamistaan lahjoista ja muistamisista, varsinkaan jos niitä ei ole luovutettu suoraan käteen f2f. Jälkeenpäin ei myöskään kuulu sanaakaan siitä miellyttikö tai oliko edes kiva lahja.
Miksi tuollaisella käytöstavattomalle lapselle edes annetaan lahjoja?
Koska aikuisella kummilla on nimenomaan ne käytöstavat, eli muistetaan syntymäpäivät, joulut, ripillepääsy, opintojen päättymiset, häät jne.
Tiedätkö, mikä kummin tehtävä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä yleistä kuin se että kummilapsi ei koskaan kiitä saamistaan lahjoista ja muistamisista, varsinkaan jos niitä ei ole luovutettu suoraan käteen f2f. Jälkeenpäin ei myöskään kuulu sanaakaan siitä miellyttikö tai oliko edes kiva lahja.
Miksi tuollaisella käytöstavattomalle lapselle edes annetaan lahjoja?
Ohis, mutta veljeni lapset on tuollaisia jotka ei ole koskaan kiittänyt minua lahjoista. Annan heille silti lahjoja, koska ei ole lasten vika ettei heille ole opetettu käytöstapoja.
Pitäisikö sinun sitten opettaa niille lapsille käytöstapoja? Se olisi paljon arvokkaampi lahja elämää varten kuin jotkut tavarat, joista jaksavat olla kiinnostuneita ehkä kaksi päivää.
En viitsi selittää täällä tilannetta, mutta siihen on syynsä miksen puutu veljeni lasten kasvatukseen.
"Ymmärrän kyllä, että kummiudesta on vaikea kieltäytyä. On kuitenkin väärin lasta kohtaan, jos ryhtyy kummiksi vaikka epäilee omaa kyvykkyyttään tai halukkuuttaan siihen."
Miksi se on lasta kohtaan väärin? Eihän lapsella ole lähtökohtaisesti edes mitään odotuksia kummin suhteen. Aikuiset ja eritoten vanhemmathan ne odotukset luovat ja istuttavat myös sen lapsen päähän. Eihän lapsi osaa edes harmitella sellaista omasta aloitteestaan. Eli jos kerta niitä odotuksia kummin suhteen on vanhemmilla, niin se pitäisi sanoa heti ja suoraan, jotta se kummikanditaatti saa sen tilaisuuden kertoa, jos ei koekaan pystyvänsä tehtävään tai epäilee sitä. Vastuu on vanhemmilla tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä yleistä kuin se että kummilapsi ei koskaan kiitä saamistaan lahjoista ja muistamisista, varsinkaan jos niitä ei ole luovutettu suoraan käteen f2f. Jälkeenpäin ei myöskään kuulu sanaakaan siitä miellyttikö tai oliko edes kiva lahja.
Miksi tuollaisella käytöstavattomalle lapselle edes annetaan lahjoja?
Ohis, mutta veljeni lapset on tuollaisia jotka ei ole koskaan kiittänyt minua lahjoista. Annan heille silti lahjoja, koska ei ole lasten vika ettei heille ole opetettu käytöstapoja.
Pitäisikö sinun sitten opettaa niille lapsille käytöstapoja? Se olisi paljon arvokkaampi lahja elämää varten kuin jotkut tavarat, joista jaksavat olla kiinnostuneita ehkä kaksi päivää.
En viitsi selittää täällä tilannetta, mutta siihen on syynsä miksen puutu veljeni lasten kasvatukseen.
Mikään syy ei ole riittävän hyvä.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä voi etukäteen tietää synkkaako lapsen ja kummin välillä.
Minulla ei ole lasta, eikä kummilastakaan. En voi tietää olenko ns lapsi-ihminen.
Ja kehtaako siitä kummeudesta kieltäytyä?
Kummiudesta voi kieltäytyä. Lapsen vanhemmille voi myös kertoa omista epäilyksistään ja antaa heidän päättää, tahtovatko he ennemmin ottaa riskin vai valita lapselle kummiksi jonkun muun.
Voi toki kieltäytyä, mutta kysymys kuuluikin, että KEHTAAKO siitä kieltäytyä. Aika harva taitaa nimittäin todellisuudessa kehdata ja se on täysin ymmärrettävää. Minä mukaan lukien.
Ja jos kummiudelle on jotain sellaisia vaatimuksia/odotuksia kuin sinulla esim näyt
Minä olen kieltäytynyt. Puolituttu baarin työntekijä aikoinaan liittyi takaisin kirkkoon ja halusi sitten samalla viralisesti kastaa kaikki lapsensa. Kysyi sitten minulta että tulisinko kummiksi yhdelle lapsistaan, sellaiselle n. 4-5-vuotiaalle jonka olin nähnyt tasan kerran, silloinkin keskellä yötä pyöräilemässä yksin pitkin kyliä perheen koira kintereillään. Tässä tapauksessa tiesin varmaksi kyse olevan pelkästä lahja-automaatin osasta ja kieltäydyin sanomalla että olen aikoinaan päättänyt olla kummi vain sukulaisten lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole ollut kummilapsiini yhteydessä muuten kuin ristiäisissä, konfirmaatiossa ja yo juhlissa. Silloin myös lahjat. Mitä muuta olisi kuulunut tehdä?
Kaikki eivät halua kummiksi ja eivät uskalla kieltäytyä, koska odotukset ovat että on pakko suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä voi etukäteen tietää synkkaako lapsen ja kummin välillä.
Minulla ei ole lasta, eikä kummilastakaan. En voi tietää olenko ns lapsi-ihminen.
Ja kehtaako siitä kummeudesta kieltäytyä?
Kummiudesta voi kieltäytyä. Lapsen vanhemmille voi myös kertoa omista epäilyksistään ja antaa heidän päättää, tahtovatko he ennemmin ottaa riskin vai valita lapselle kummiksi jonkun muun.
Voi toki kieltäytyä, mutta kysymys kuuluikin, että KEHTAAKO siitä kieltäytyä. Aika harva taitaa nimittäin todellisuudessa kehdata ja se on täysin ymmärrettävää. Minä mukaan lukien.
Ja jos kummiudelle on jotain sellaisia vaatimuksia/odotuksia kuin sinulla esim näyttää olevan, niin ne tulisi ilmaista selkeästi jo
Aika hankala on kieltäytyä, jos on esim veljen puoliso. Kun joutuu joka tapauksessa olemaan tekemisissä.
"Minä olen kieltäytynyt. Puolituttu baarin työntekijä aikoinaan liittyi takaisin kirkkoon ja halusi sitten samalla viralisesti kastaa kaikki lapsensa. Kysyi sitten minulta että tulisinko kummiksi yhdelle lapsistaan, sellaiselle n. 4-5-vuotiaalle jonka olin nähnyt tasan kerran, silloinkin keskellä yötä pyöräilemässä yksin pitkin kyliä perheen koira kintereillään. Tässä tapauksessa tiesin varmaksi kyse olevan pelkästä lahja-automaatin osasta ja kieltäydyin sanomalla että olen aikoinaan päättänyt olla kummi vain sukulaisten lapsille."
No tuollaisessa tapauksessa onkin helppoa kieltäytyä. Mutta jos kysyjä on sukulainen tai joku muu läheisempi ihminen, niin se on oikeasti aika vaikea paikka mennä sanomaan ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä yleistä kuin se että kummilapsi ei koskaan kiitä saamistaan lahjoista ja muistamisista, varsinkaan jos niitä ei ole luovutettu suoraan käteen f2f. Jälkeenpäin ei myöskään kuulu sanaakaan siitä miellyttikö tai oliko edes kiva lahja.
Miksi tuollaisella käytöstavattomalle lapselle edes annetaan lahjoja?
Koska aikuisella kummilla on nimenomaan ne käytöstavat, eli muistetaan syntymäpäivät, joulut, ripillepääsy, opintojen päättymiset, häät jne.
Tiedätkö, mikä kummin tehtävä on?
Kyllä. Kummiksi kysyttäessä ilmoitin että en ole ns. perinteinen kummi, saati että vastaisin mistään kristillisestä kasvatuksesta tai elämänarvoista millään tavalla. Ristinkin saa ostaa mummonsa kun se aika koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä yleistä kuin se että kummilapsi ei koskaan kiitä saamistaan lahjoista ja muistamisista, varsinkaan jos niitä ei ole luovutettu suoraan käteen f2f. Jälkeenpäin ei myöskään kuulu sanaakaan siitä miellyttikö tai oliko edes kiva lahja.
Miksi tuollaisella käytöstavattomalle lapselle edes annetaan lahjoja?
Koska aikuisella kummilla on nimenomaan ne käytöstavat, eli muistetaan syntymäpäivät, joulut, ripillepääsy, opintojen päättymiset, häät jne.
Tiedätkö, mikä kummin tehtävä on?
Kyllä. Kummiksi kysyttäessä ilmoitin että en ole ns. perinteinen kummi, saati että vastaisin mistään kristillisestä kasvatuksesta tai elämänarvoista millään ta
Miksi ylipäätään aloit kummiksi?
Voiko kyse olla siitä, että miehesi veli ei halua, että avopuoliso pitää yhteyttä hänen puolen sukuun?
Olin pitkässä avoliitossa melkein 20 vuotta, jossa ei olisi käynyt mielessäkään että olisin "yksin" esimerkiksi kutsunut miehen sukua kylään tai tuppautunut lapsen vahdiksi tms.
Erosin kirkosta varmistaakseni ettei veljeni vaimo vo pyytää minua kummiksi. En oikein pidä hänestä. ei uskalla sanoa ääneen omia mielipiteitään, ei uskalla olla oma-aloitteinen, on lapsiaan kohtaan hyvin läheisriippuvaisen oloinen. Olen oikein tyytyväinen valintaani.
"Kyvykkyyttään? Mitä se vaatii? Miksei ihminen kelpaa kummiksi sellaisena kuin on?"
Se jolle vastasin kertoi, ettei hän tiedä onko hän ns. lapsi-ihminen. Jos epäilee ettei pidä lapsista eikä halua olla osa minkään kummilapsen elämää, silloin on kyllä syytä kieltäytyä kummiudesta tai ainakin kertoa lapsen vanhemmille epäilyksistään.