Lue keskustelun säännöt.
Kummi, joka ei ota kontaktia juuri koskaan- Onko tää yleistäkin?
30.06.2024 |
Meillä on miehen kanssa alle kouluikäinen lapsi. Lapsella on kummina miehen veli ja hänen naisystävä. Tämä naisystävä ei juuri koskaan ota mitään kontaktia lapsemme vaikka on kummi, kun taas miehen veli juttelee paljon ja leikkii lapsemme kanssa.
Itselläkin on kummilapsi ja otan kyllä häneen kontaktia ja leikin hänen kanssaan, minulle kummina oleminen on arvokas lahja ja olen itse ainakin kiitollinen, että saan olla kummi.
Tottakai ymmärrän, ettei kaikki ole samanlaisia, mutta luulisi, että joskus haluaisi olla kummilapsen kanssa.
Jotenkin tuntuu kurjalta lapsen puolesta. Emme ajatelleet, että tuo miehen naisystävä läyttäytyisi noin.Heillä on itselläänkin lapsia eli siitä ei ole kyse etteikö osaisi toimia lasten kanssa.
Olen paljon miettinyt, että miksi hän käyttäytyy noin. Toisaalta en jaksa vaivata päätäni enää niin paljon. Olen kiitollinen, että miehen veli haluaa olla osana lapsemme elämää.
Olenko jotenkin vanhanaikainen kun ajattelen näin? Kokemuksia?
Kommentit (70)
Itse olen kaverini lapsen kummi. Välit kummilapseen ovat varsin etäiset, koska lapsen vanhemnat erosivat ja lapsi jäi äidilleen. Sitten äiti munanhimoissaan otti uuden ukon pikatahtia eron jälkeen. Tämä yhtälö yhdistettynä satojen kilometrien välimatkaan katkaisi aika lailla välit kummilapseen. Äiti on joskus käynyt lapsen kanssa myös täällä kotipaikkakunnallani, mutta eipä ole siitä minulle asti tietoa tullut kuin vasta jälkeenpäin. Oolkootpa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta varmistaakseni ettei veljeni vaimo vo pyytää minua kummiksi. En oikein pidä hänestä. ei uskalla sanoa ääneen omia mielipiteitään, ei uskalla olla oma-aloitteinen, on lapsiaan kohtaan hyvin läheisriippuvaisen oloinen. Olen oikein tyytyväinen valintaani.
Voi se pyytää kummiksi silti. Nykyään on ns. haltiakummeja. Myös ristiäisiin kelpavat oikeiden kummien rinnalle alttarille seisomaan.
ymmärsit varmaan tekstistäni etten kirjoittanut nykyisyydestä, vaan jo tapahtuneesta pyynnöstä. Ja kun ilmaisin, että olen oikein tyytyväinen valintaani, niin aikaa on kulunut sen verran, että osaan jo kertoa olevani tyytyväinen valintaani
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ongelmia kummeina. Synttäreille ei kutsuttu, kylään ei koskaan päästy. Paketteja lähetettiin postin kautta. Niistäkään ei kiitetty.
Luojan kiitos, että penska täytti 18 v ja voitiin unohtaa koko juttu.
Minä lopetin paljon aikaisemmin kun se oli juuri tuota, että lahjoja piti saada mutta edes kiitosta ei sanottu.
Kummin voi kai vaihtaa. Tai ottaa lisää niitä lapselle.
Mulle ei tule ollenkaan luontaisesti kummilasten kanssa tekeminen. Tietysti jos lapsi tulee pyytämään että lukisin tai letittäisin hiukset tms niin touhuan lapsen kanssa. En kuitenkaan osaa ottaa ns itse lapseen kontaktia.
Ja mulla on kolme omaa lasta, kaikki vanhempia kuin yksikään kummilapseni ja omien lasten kanssa olen osannut hassutella ja leikkiä. Muiden lasten kanssa se ei vain ole sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kummihommat pidä ollakaan noin sitovia kuten ap haluaisi. Eikä se lapsi siinä ole se ongelma vaan ne "uniikin lumihiutaleen" vanhemmat ja heidän odotukset.
Vierailija kirjoitti:
Ole vaan itse heihin yhteydessä ja kutsu synttäreille ja lapsen harrastusesityksiin jne, niin saat aktivoitua ja viestityä, että pidät kummilapsen ja -vanhempien yhteyttä tärkeänä ja voit aktiivisesti tuottaa sopivia ideoita yhteydenpitoon. Muista myös itse laittaa kummeille joulukortit ja syntymäpäiväkortit ja tietenkin kiittää lahjoista. Älä pidä kummia itsestäänselvyytenä.
Tuliko aloitus luettua ennenkuin kiirehdit neuvomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kummihommat pidä ollakaan noin sitovia kuten ap haluaisi. Eikä se lapsi siinä ole se ongelma vaan ne "uniikin lumihiutaleen" vanhemmat ja heidän odotukset.
No jopas onkin ylimitoitetut odotukset, kun kummipariskunta tulee kylään ja toivoo että kumpikin noteeraisi lapsen olemassaolon.
Vaikeaa kuvitella täysijärkistä aikuista, joka ei kyläpaikan lasta huomioi yhtään mitenkään vaikkei olisi edes kummi.
Ihan ihme selityksiä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tule ollenkaan luontaisesti kummilasten kanssa tekeminen. Tietysti jos lapsi tulee pyytämään että lukisin tai letittäisin hiukset tms niin touhuan lapsen kanssa. En kuitenkaan osaa ottaa ns itse lapseen kontaktia.
Ja mulla on kolme omaa lasta, kaikki vanhempia kuin yksikään kummilapseni ja omien lasten kanssa olen osannut hassutella ja leikkiä. Muiden lasten kanssa se ei vain ole sama.
Minulla on sama juttu miesten kanssa. Oman mieheni kanssa juttu luistaa, mutta muiden ei ollenkaan. Kun esim kylään mennään, otan kontaktia pelkkään naiseen ellei mies vaatimalla vaadi vaikkapa tervehtimään. En vaan luontaisesti osaa olla miesten kanssa.
Voi se pyytää kummiksi silti. Nykyään on ns. haltiakummeja. Myös ristiäisiin kelpavat oikeiden kummien rinnalle alttarille seisomaan.