Onko 10-11 vuotiaan normaalia miettiä omaa seksuaalista suuntautumistaan?

Täällä on selvästi paljon pienehköjen lasten vanhempia, jotka haluavat kuvitella että heidän lapsensa eivät ole seksuaalisia olentoja 10-11 vuotiaana...! Itse ainakin (nainen) ihastuin poikiin jo ehkä 4-vuotiaana ekan kerran, sitten päiväkerhossa, koulussa jne, ja olin selkeästi seksuaalinen ihminen jo tuolloin, alle kouluikäisenä. Olisi voinut olla vaikeampi käsitellä asiaa, jos olisin ihastunut tyttöihin, mutta kun nykyään on esillä erilaisia seksuaalivähemmistöjä, niin lapsen saattaa olla helpompi huomata että on ihastunut omaan sukupuoleensa.

Ja huom. etenkin pienet pojat saattavat tietää hyvinkin nuorena että tykkäävät muista pojista, ellei sitä mahdollisuutta piestä heistä nuorena, kuten historiallisesti on aina tapahtunut. Tai että he eivät tiedä että sitä mahista on olemassa.

En tiedä miksi ap on tästä huolissaan... Eikö nyt ole ihan ok, tuli lapsestasi millainen tahansa? 

Tuonikäisenä nimen omaan mietitään omaa seksuaalisuuttaan, mutta ajatukset muuttuvat vielä moneen otteeseen.

Aivan normaalia siis, mutta ei saa ottaa liian vakavasti.

Luonnollisissa olosuhteissa? Ei ole. Varsinkin jos kyseessä tyttö, naiset eivät mieti yhtään mitään seksuaalista koko elämänsä aikana. Seksi ja seksuaalisuus ovat miesten pakottamia meemejä, joilla yliseksualisoivat kaiken mahdollisen. Joskus tämä virus tarttuu naiseen, ja nainen elää vähän kuin jossain psykoosissa jonkun aikaa, mutta palautuu kyllä pikkuhiljaa normaaliksi, kun altistus seksipakotukselle loppuu

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin 10-11 -vuotiaana olevani poika. En mahtunut kasarilla tytön rooliin, pojan rooli tuntui omemmalta. Nykyään olen nelikymppinen suurinpiirtein cisheteroperheenäiti, mutta edelleen ns. perinteiset tyttöjen ja naisten jutut tuntuu vierailta. Omat lapset on tyttöjä ja selkeesti ns. teknisesti ja matemaattisesti suuntautuneita ja urheilulajeistakin kiinnostaa ne perinteisesti "poikamaiset", yritän jotenkin kasvattas niin että kiinnostuksen kohteet yms ei liity sukupuoleen, ettei tuu samanlaista hämmennystä kuin itsellä aikoinaan.

 Sama. Näin jälkikäteen ajateltuna niitä muodikkaita pissiksiä ei kuitenkaan kovin iso joukko omassa koulussa ollut, suurinosa tytöistä oli kuitenkin lapsellisia, vilkkaita ja urheilullisia... 

Ei ole normaalia.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tämä pride ollut vahvasti esillä ihan uutisissakin. Mutta miten te olisitte vastanneet lapselle tuohon asiaan? Ap 

Sanot, että "jaaha, sinä saat olla ihan millainen haluat ja rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet".

Mitä ihmettä muuta voisit kuvitella sanovasi? Sun postauksista kuuluu jonkinlainen paniikki ja ehkä jopa vastenmielisyys tätä ajatusta kohtaan, josta ole oikeasti huolissani. Lapsesi suurin uhka olet tällä hetkellä sinä ennakkoluuloinesi.

Pohtiminen on hyvästä, jahyväksyntä, lempeys, ajan ja tilan antaminen

Vai onko tämä vain joku pride-vastainen keksitty juttu?

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä miettiä, ei siinä mitään. Mutta turha 10-vuotiaana julistaa olevansa jotain lopullisesti. Eihän 10-vuotias tiedä mitä on olla mies tai nainen, hän on vasta lapsi. 

Miksi 10-vuotias ei voi "julistaa" jotain lopullisesti? Itse julistin asioita koko teini-ikäni. Vieläkin olen vakaumuksellinen ateisti ja vaikka en enää ehkä satanisti, niin ymmärrän edelleen sitä filosofiaa paremmin kuin kristittyjä. Vaiheita tulee ja menee, mutta ne vaiheet tulevat koska ne tukevat kehitystä matkalla kohti minuutta. Se miten ympäristömme suhtautuu vaiheisiimme vaikuttaa vahvasti tähän kehitykseen myös.

Kai sä tajuat, että lapset voi esim. masturboida jo alle kouluikäisinä, sillä he ovat uteliaita kehoistaan. Ei ole epänormaalia olla seksuaalinen olento, joskin lapset toteuttavat tätä tietenkin hyvin viattomasti, eivätkä muiden ihmisten kanssa. Tilanne ei tarvitse mitään toimenpitetä, vaan sen että rentoudut asian suhteet ja lakkaat panikoimasta, ap.

12v tunsin ensimmäistä kertaa perhosia ollessani erään samaa sukupuolta olevan lähellä. Ihmettelin, että mikä tämä tunne on. Sitä ennen olin ollut "ihastunut" ja "seukannut" vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Siitä ehkä vuosi eteenpäin, niin tajusin että on olemassa myös homoja ja lesboja ja taidan olla sellainen. Ei ole sen koommin ihastuksia vastakkaiseen sukupuoleen tullut.

Mitä olen kuullut ja lukenut, niin juuri tuossa iässä lapsi alkaa huomata kumpi sukupuoli häntä kiinnostaa. Eli sinänsä on normaalia. Tutut homot ovat sanoneet, n 10v huomasivat kumpaan kuuluvat.

Ei ton ikäsen seksuaalisuus ole seksiä vaan kädestä pitelyä, toisen nimen kirjoittelua, kavereiden kanssa asiasta supattelua

Katso netistä Raisa Cacciatoren seksuaalisuuden portaat, jos saisit siitä ajatuksia.

Eiköhän se ole ihan riittävää että sanoo lapselle että itseään ei tarvitse lokeroida ja rakastat häntä sellaisena kuin hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tämä pride ollut vahvasti esillä ihan uutisissakin. Mutta miten te olisitte vastanneet lapselle tuohon asiaan? Ap 

No ettei sillä ole vielä niin kiire, ehtiihän tuota miettiä myöhemminkin.

Ai sanotteko noin myös lapselle, joka ilmaisee olevansa hetero?

Itse olisin vastannut, että ok, tai jaahas, tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tämä pride ollut vahvasti esillä ihan uutisissakin. Mutta miten te olisitte vastanneet lapselle tuohon asiaan? Ap 

Sanot, että "jaaha, sinä saat olla ihan millainen haluat ja rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet".

Mitä ihmettä muuta voisit kuvitella sanovasi? Sun postauksista kuuluu jonkinlainen paniikki ja ehkä jopa vastenmielisyys tätä ajatusta kohtaan, josta ole oikeasti huolissani. Lapsesi suurin uhka olet tällä hetkellä sinä ennakkoluuloinesi.

Niinhän minä sanoinkin. Kyselin muiden mielipiteitä, että miten itse olisivat vastaavassa tilanteessa toimineet. Mietin että onko tämä joku vaihe, jossa etsitään omaa identiteettiä. Myönnän että toivoisin oman lapseni olevan hetero, mutta rakastan häntä yhtä paljon vaikka ei olisikaan, ei vaikuta minun suhtautumiseen mitenkään. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tämä pride ollut vahvasti esillä ihan uutisissakin. Mutta miten te olisitte vastanneet lapselle tuohon asiaan? Ap 

Sanot, että "jaaha, sinä saat olla ihan millainen haluat ja rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet".

Mitä ihmettä muuta voisit kuvitella sanovasi? Sun postauksista kuuluu jonkinlainen paniikki ja ehkä jopa vastenmielisyys tätä ajatusta kohtaan, josta ole oikeasti huolissani. Lapsesi suurin uhka olet tällä hetkellä sinä ennakkoluuloinesi.

Niinhän minä sanoinkin. Kyselin muiden mielipiteitä, että miten itse olisivat vastaavassa tilanteessa toimineet. Mietin että onko tämä joku vaihe, jossa etsitään omaa identiteettiä. Myönnän että toivoisin oman lapseni olevan hetero, mutta rakastan häntä yhtä paljon vaikka ei olisikaan, ei vaikuta minun suhtautumiseen mitenkään.

Vaihe jossa etsitään omaa identiteettiä tai sitten ihan vaan vaihe jolloin alkaa huomaamaan että minkälaisia tunteita toiset ihmiset saavat itsessä aikaan (ihastumiset). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tämä pride ollut vahvasti esillä ihan uutisissakin. Mutta miten te olisitte vastanneet lapselle tuohon asiaan? Ap 

Sanot, että "jaaha, sinä saat olla ihan millainen haluat ja rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet".

Mitä ihmettä muuta voisit kuvitella sanovasi? Sun postauksista kuuluu jonkinlainen paniikki ja ehkä jopa vastenmielisyys tätä ajatusta kohtaan, josta ole oikeasti huolissani. Lapsesi suurin uhka olet tällä hetkellä sinä ennakkoluuloinesi.

Niinhän minä sanoinkin. Kyselin muiden mielipiteitä, että miten itse olisivat vastaavassa tilanteessa toimineet. Mietin että onko tämä joku vaihe, jossa etsitään omaa identiteettiä. Myönnän että toivoisin oman lapseni olevan hetero, mutta rakastan häntä yhtä paljon vaikka ei olisikaan, ei vaikuta minun suhtautumiseen mitenkään.

Mitä väliä sillä on sun kannalta onko tämä vaihe vai pysyvä tila? Eikö kaikista tärkeintä kuitenkin ole että lapsesi tuntee vetoa tunne-elämältään ehjiin ihmisiin, jotka kohtelevat häntä hyvin ja kunnioittavasti? Vanhemmat eivät voi vaikuttaa lapsensa seksuaaliseen suuntautumiseen, mutta kotoa opitaan terve itsetunto ja hyvän parisuhteen malli ja dynamiikka. Siihen sinä voit vaikuttaa, joten keskity siihen.

Juuri aloittajan kertomassa iässä asiaa aletaan miettiä kun hormonitoiminta herää. Eli on aiivan normaalia.

Se että lapsi uskalsi keskustella asiasta aloittajan kanssa ei valitettavasti ole normaalia vaan poikkeuksellisen hyvä merkki kasvatuksen ja luottamuksen rakentamisen onnistumisesta. Moni vaikenee peläten vanhempiensa reaktioita.

Muistaa vain hyvin varhaiskypsän kaverin joka jo 11 vuotiaana ihaili naisia joka muista tuntui vielä kovin vieraalta kun tuolloin seksiä tullut vielä joka tuutista.