Onko 10-11 vuotiaan normaalia miettiä omaa seksuaalista suuntautumistaan?

Minä en asiaa 10-vuotiaana miettinyt joten se ei voi olla normaalia. En ole käynyt myöskään Seinäjoella, siellä käynti ei siis myöskään ole normaalia.

Voihan sitä miettiä, ei siinä mitään. Mutta turha 10-vuotiaana julistaa olevansa jotain lopullisesti. Eihän 10-vuotias tiedä mitä on olla mies tai nainen, hän on vasta lapsi. 

Kaikista lapsen esiin tuomista ajatuksista on hyvä voida jutella. Esimerkiksi aloittajan tilanteessa voi kysyä lapselta hyvin yleisellä tasolla, mitä hän ajattelee noista asioista - se tilannehan nyt kai jo meni, mutta ensi kerralla, jos sellainen tulee. Lapsi voi miettiä vaikka niin, että heterous on sama asia kuin pelottava seksi, jota hän ei halua, eikä tuossa iässä kuulukaan haluta. Prinsessa voi olla kivaa ja kiinnostavaa juttua, johon haluaa samaistua ihan kevyesti. Toki myös moni tietää oman suuntautumisensa jollain tavalla jo hyvin nuorena, vaikka kyse ei ole samanlaisista ajatuksista ja tunteista kuin mitä aikuisella on.

On normaalia. Seksuaalisuuden kehittyminen on jo hyvässä vauhdissa tuossa iässä. Parempihan se on jos itseään ymmärtää jo nuorena. 

Minä ainakin olin hyvin tietoinen suuntautumisestani jo tuossa iässä. 

Ei prinsessa vaan pridessa - anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tämä pride ollut vahvasti esillä ihan uutisissakin. Mutta miten te olisitte vastanneet lapselle tuohon asiaan? Ap 

No ettei sillä ole vielä niin kiire, ehtiihän tuota miettiä myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

En usko että hän ajatteli mitään seksuaalisia juttuja tämän kertoessaan. Kertoi että hän taitaa olla tämmöinen panseksuaali joka tykkää kaikista sukupuolista. Miten minun pitäisi tuohon suhtautua? En halua tehdä tästä mitään numeroa, sanoin että kaikki saavat olla mitä haluavat, mutta hän on vielä niin nuori ettei hänen tarvitse vielä määritellä itseään miksikään tietynlaiseksi. On kasvanut heteroydinperheessä eikä lähipiirissä ole seksuaalivähemmistöjä. En tiedä mistä tämä ajatus yhtäkkiä tuli.

Ei siihen mitään tarvi erityisesti reagoida. Sanot että hyvä juttu, maailma tarviikin lisää rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia. Ei seksiaalisuus oli vielä kehittynyt tuossa iässä, hän on vasta lapsi. 

Ei ole ehkä kehittynyt, mutta kehitys on jo alkanut. Kyllä ainakin itselläni oli jo seksuaalisia ajatuksia tuollon, vaikka en ollut lähelläkään seksuaalista kypsyyttä. Toisaalta mulla on kavereita jotka aloittivat seksielämän jo 12-13 -vuotiaina. Eli kyllä tuossa iässä varmaan jo tajuaa jos seksuaalisia ajatuksia herättää samaa sukupuolta olevat ennemmin kuin vastakkaista. 

Mietin että ajatteliko hän tätä asiaa ehkä enemmän kaveritasolla? Siis hänellä on sekä tyttöjä että poikia kavereina. Että ei ehkä ymmärtänyt tätä seksuaalista suuntautumista sillä tavalla kuin aikuiset sen ymmärtää? Ap

Mä ajattelin 10-11 -vuotiaana olevani poika. En mahtunut kasarilla tytön rooliin, pojan rooli tuntui omemmalta. Nykyään olen nelikymppinen suurinpiirtein cisheteroperheenäiti, mutta edelleen ns. perinteiset tyttöjen ja naisten jutut tuntuu vierailta. Omat lapset on tyttöjä ja selkeesti ns. teknisesti ja matemaattisesti suuntautuneita ja urheilulajeistakin kiinnostaa ne perinteisesti "poikamaiset", yritän jotenkin kasvattas niin että kiinnostuksen kohteet yms ei liity sukupuoleen, ettei tuu samanlaista hämmennystä kuin itsellä aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän huolissani, miten te toimisitte tässä tilanteessa? Ap

Annat lapsen ajatella henkilökohtaisia asioitaan rauhassa. Kenenkään vanhempien ei pitäisi mennä määräämään sitä, mitä lapsi päässään miettii rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tämä pride ollut vahvasti esillä ihan uutisissakin. Mutta miten te olisitte vastanneet lapselle tuohon asiaan? Ap 

Pride, joulu ja juhannus ovat joka vuosi. Mitä noista hötkyilemään?

Minä tiesin ihan pikkutyttönä jo, että tykkään pojista. Miksei jo lapsi voisi tietää seks. suuntautumistaan? Seksuaalinen suuntautuminen ja sen miettiminen seksin miettiminen/harrastaminen.

Vierailija kirjoitti:

Mietin että ajatteliko hän tätä asiaa ehkä enemmän kaveritasolla? Siis hänellä on sekä tyttöjä että poikia kavereina. Että ei ehkä ymmärtänyt tätä seksuaalista suuntautumista sillä tavalla kuin aikuiset sen ymmärtää? Ap

Toki vanhemmalle on vaikea ymmärtää että oma lapsikin on seksuaalinen olento, jolla seksiasiat alkavat pyöriä mielessä jo paljon ennen seksielämän alkamista. Jos yrittäisit ottaa terveen asenteen ja antaa lapselle tukea ja tilaa kasvaa omaksi itsekseen ilman pelkoa pettymyksen tuottamisesta ja vanhempien rakkauden menettämisestä jos ei vastaakkaan yhteiskunnan normeja täydellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin että ajatteliko hän tätä asiaa ehkä enemmän kaveritasolla? Siis hänellä on sekä tyttöjä että poikia kavereina. Että ei ehkä ymmärtänyt tätä seksuaalista suuntautumista sillä tavalla kuin aikuiset sen ymmärtää? Ap

Toki vanhemmalle on vaikea ymmärtää että oma lapsikin on seksuaalinen olento, jolla seksiasiat alkavat pyöriä mielessä jo paljon ennen seksielämän alkamista. Jos yrittäisit ottaa terveen asenteen ja antaa lapselle tukea ja tilaa kasvaa omaksi itsekseen ilman pelkoa pettymyksen tuottamisesta ja vanhempien rakkauden menettämisestä jos ei vastaakkaan yhteiskunnan normeja täydellisesti.

Jos olisit lukenut aikaisemman kommenttini, niin mielestäni asenteeni tähän oli ihan terve. Kerroin lapselle että kaikki saavat olla mitä haluavat eikä välttämättä tarvitse vielä määritellä itseään miksikään. Jos lapsi vielä vanhempana kokisi samoin, ei minulla olisi asian kanssa ongelmaa. En todellakaan tuomitse lasta tai ole häneen pettynyt. Pohdin vain onko tämmöinen yleistä. Ap

Ihan normaalia. Suhtautumisesi sitten ratkaisee sen oletko sinä jatkossa ns. turvallinen aikuinen jolle lapsi voi avautua vai se jolle lapsi ei enää koskaan kerro itseään koskevista asioista.

Itse kun olin tuon ikäinen niin se kuka on kehenkin ihastunut oli pääasia tyttöjen keskisissä jutuissa. Luokallani oli tyttö ja poika jotka "seurustelevat" silloin, eli kävelivät vierekkäin. Ei se sen kummempaa tuossa iässä ole. Ja jos ihastumisen kohde sattuu olemaan samaa sukupuolta, niin sitten sitä kutsutaan homoseksuaalisuudeksi. 

Sitten kuutosluokalla samalla luokalla oli tyttö joka seurusteli 15-vuotiaan pojan kanssa. Olisin paljon huolestuneempi hänen kaltaisistaan kuin siitä että joku pohtii olevansa homo tai pan.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin 10-11 -vuotiaana olevani poika. En mahtunut kasarilla tytön rooliin, pojan rooli tuntui omemmalta. Nykyään olen nelikymppinen suurinpiirtein cisheteroperheenäiti, mutta edelleen ns. perinteiset tyttöjen ja naisten jutut tuntuu vierailta. Omat lapset on tyttöjä ja selkeesti ns. teknisesti ja matemaattisesti suuntautuneita ja urheilulajeistakin kiinnostaa ne perinteisesti "poikamaiset", yritän jotenkin kasvattas niin että kiinnostuksen kohteet yms ei liity sukupuoleen, ettei tuu samanlaista hämmennystä kuin itsellä aikoinaan.

Tämä on pointti jota kannattaa miettiä. Ensin meidät kasvatetaan yhteiskunnassa, jossa sukupuolen perusteella sinulle astetaan tarkat raamit joihin pitää mahtua ja normit joiden mukaan pitää elää. Sitten kun koetkin ne vääränlaisiksi ja epämukaviksi ja siksi hämmennyt ja päädyt miettimään omaa sukupuoltasi ja seksuaalisuuttasi, niin sua pilkataan ja soimataan ja kokemuksiasi vähätellään. Antakaa lastenne olla ihmisiä ja lopettakaa tuo fiksoituminen sukupuoliin ja seksiin. Ainakin jos haluatte kasvattaa onnellisia ja hyvän itsetunnon omaavia henkilöitä. 

On normaalia. Tuossa iässä monilla on ensimmäiset ihastukset. Niihin ei kuulu vielä seksiä, mutta ihastus on aina johonkin tiettyyn ihmiseen, ja onhan ihmisillä yleensä sukupuoli. Kun lapsi alkaa ihastua muihin, hän tietysti huomaa, onko ihastuksen kohde poika/tyttö/muu. Ei se ole sen kummallisempaa eikä tarkoita, että hän miettisi seksiä.

"Jos olisit lukenut aikaisemman kommenttini, niin mielestäni asenteeni tähän oli ihan terve. Kerroin lapselle että kaikki saavat olla mitä haluavat eikä välttämättä tarvitse vielä määritellä itseään miksikään. Jos lapsi vielä vanhempana kokisi samoin, ei minulla olisi asian kanssa ongelmaa. En todellakaan tuomitse lasta tai ole häneen pettynyt. Pohdin vain onko tämmöinen yleistä. Ap"

Mä muistan että jo kerhoikäisenä mulla oli ihastus poikaan ja alle kouluikäisenä pussasin sen kanssa. Enkä todellakaan ollut ainoa. Jos sä olit vielä 10-11 -vuotiaana ihan täydellisesti ilman minkäänlaista seksuaalisuutta, niin epäilen että kuulut jonkinlaiseen vähemmistöön.