Meinaan saada paniikkikohtauksen ennen töihin lähtöä. Mitä neuvoksi? Miten rauhoittua?
Ahdistaa melkoisesti. Rinnan päällä painaa ja hengitys on vaivalloista. Hengitän syvään, kuuntelen rauhallista musiikkia ja yritän vain hengittää.
Yritän olla läsnä tässä hetkessä mutta takaraivossa jo kummittelee työpaikan haasteet ja kiire sekä ilmapiiri.
Tänään tuli itku kun on pakko vain lähteä ja selvitä.
Miten te käsittelette työhön liittyvää ahdistusta? Töitä tuntuu olevan niin paljon, että tunnen oloni riittämättömäksi vaikka kuinka lujaa painaisin ja yrittäisin tehdä. Pitäisi kuitenkin yrittää vielä kovemmin mutta ei ehdi. Virheitä kytätään ja nitä päivitellään.
Työelämä on minulle liikaa kai.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Käy lääkärissä ap, paniikkikohtauksia varten on saatavissa hoitoa / lääkitystä.
Mihin aikaan olit tänään töissä, kun jo nyt kirjoittelet tänne palstalle?
Mitä ap:n työajat nyt tähän liittyy??
Armollinen ja positiivinen asenne.
Mikä oli työvuorosi pituus tänään ap?
Sanoit että olit tänään sunnuntaina töissä?
Mistä mihin aikaan?
Ja tuleehan siihen vielä työmatkat päålle.
Olet trolli.
Ja päälle päätteeksi itse vastailet itsellesi. Itse kommentoit aloitustasi.
"Tee parhaasi". Juu ja yritä vaan selvitä, kyllä se siitä ohi menee. Kunnes ei enää menekään, koska et käsittele asiaa kunnolla. Työterveys on täysin turha vaan pitää saada lähete asiantuntijalle. Ihmiselle joka tietää mistä puhuu eikä vaan lykkää lääkkeitä kouraan.
Ahdistus johtuu aina jostain asiasta. Se ei ole mielikuvituksesi tuotetta. Kehosi yrittää varoittaa sinua jostakin. Olet selviytymismoodissa "fight or flight". Siihen eivät auta mitkään poppakonstit. Asiat pitää käsitellä ajoissa ennen kuin ongelma pahenee. Voit itse yrittää helpottaa sitä "menemällä virran mukana" etkä estellä tuntemuksia. Ahdistus pitää aina käsitellä eikä jättää muhimaan mielen perukoille.
Itselläni työterveyslääkärin diagnosoima "burn out" eskaloitui paniikkikohtaukseen jonka aikana pelkäsin kuolevani sydänkohtaukseen. Suurin osa ihmisistä ei valittettavasti tunnista tätä vaivaa ja sille yleensä naureskellaan ja sitä vähätellään. Kaikkien pitäisi lukea miltä ahdistus- tai paniikkikohtaus tuntuu.
Psykologit ovat aivan turhia tässä tilanteessa. Psykiatri on oikea ammattilainen, jos haluat saada oikeasti apua.
Itsemyötätuntoa voi kehittää monella tavalla, esimerkiksi keskittymällä omiin itsekriittisiin ajatuksiin ja niiden muokkaamiseen ystävällisempään muotoon, mielikuvaharjoitteluilla, käyttämällä kehoa mielen rauhoittamiseen sekä muuttamalla tekemisiään itseä kohtaan ystävällisempään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli työvuorosi pituus tänään ap?
Sanoit että olit tänään sunnuntaina töissä?
Mistä mihin aikaan?
Ja tuleehan siihen vielä työmatkat päålle.
Olet trolli.
Ja päälle päätteeksi itse vastailet itsellesi. Itse kommentoit aloitustasi.
Olen menossa vasta tänään. Meillä on eri vuoroja.
Olen joo kommentoinut saamiini vastauksiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy lääkärissä ap, paniikkikohtauksia varten on saatavissa hoitoa / lääkitystä.
Mihin aikaan olit tänään töissä, kun jo nyt kirjoittelet tänne palstalle?
Mitä ap:n työajat nyt tähän liittyy??
Siten, joten aloitus on provo. Ollut muka tänään töissä ja kello on vasta 12 päivällä. Itsehän hän aloituksessaan kertoo, miten vaikeaa oli lähteä tänään töihin.
Jotta siten liittyy, että aloitus on sepitettä. Valehtelua. Trollausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy lääkärissä ap, paniikkikohtauksia varten on saatavissa hoitoa / lääkitystä.
Mihin aikaan olit tänään töissä, kun jo nyt kirjoittelet tänne palstalle?
Mitä ap:n työajat nyt tähän liittyy??
Siten, joten aloitus on provo. Ollut muka tänään töissä ja kello on vasta 12 päivällä. Itsehän hän aloituksessaan kertoo, miten vaikeaa oli lähteä tänään töihin.Jotta siten liittyy, että aloitus on sepitettä. Valehtelua. Trollausta.
En sanonut olleeni töissä jo. Sanoin että itketti kun on pakko vain lähteä ja kestää. Menossa olen vasta. Ap
Tee parhaasi, se riittää. Kaikki on inhimillisiä, rajoitteisia ja epätäydellisiä. Kaikkia odotuksia ei ole mahdollista täyttää. Omasta itsestään ja omista rajoista on pidettävä huolta, jotta jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy lääkärissä ap, paniikkikohtauksia varten on saatavissa hoitoa / lääkitystä.
Mihin aikaan olit tänään töissä, kun jo nyt kirjoittelet tänne palstalle?
Mitä ap:n työajat nyt tähän liittyy??
Siten, joten aloitus on provo. Ollut muka tänään töissä ja kello on vasta 12 päivällä. Itsehän hän aloituksessaan kertoo, miten vaikeaa oli lähteä tänään töihin.Jotta siten liittyy, että aloitus on sepitettä. Valehtelua. Trollausta.
Sinä olet varmaan joku elämäntapa työtön joka ei ymmärrä että erilaisia työaikoja on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli työvuorosi pituus tänään ap?
Sanoit että olit tänään sunnuntaina töissä?
Mistä mihin aikaan?
Ja tuleehan siihen vielä työmatkat päålle.
Olet trolli.
Ja päälle päätteeksi itse vastailet itsellesi. Itse kommentoit aloitustasi.
Olen menossa vasta tänään. Meillä on eri vuoroja.
Olen joo kommentoinut saamiini vastauksiin. Ap
Vasta sanoit aloituksessa näin: Tänään tuli itku LÄHTEÄ.
Nyt sanot, että olet vasta lähdössä.
Heh hee, tyttöraukka.
Vierailija kirjoitti:
Ota aika työterveyshuollon psykologille
Ei kannata. Syöttävät lääkkeitä, lihot 40 kiloa, papereihisi jää merkintä mielisairaudesta, ihmiset ilkkuvat ja osoittelevat keksien lempinimiä kuten Hullu-Jaska, Pöpi-Peka ja Seko-Raili.
Minulla oli tuota kun olin vielä kokoaikaisesti työelämässä eli ahdisti valtavasti joka alkoi jo illalla ja aamulla heräsi sydän hakaten ihan paniikissa ja yritti jotenkin selvitä aamurutiineista töihin. Töissä nyt ei juurikaan rauhoittunut kun kaamea kiire ym. Lopulta paloin loppuun ihan totaalisesti enkä ole siitä toipunut vaan päädyin työkyvyttömyyseläkkeelle.
Nykyään käyn joka vuosi hieman töissä jota pystyn tekemään mutta illat/aamut ovat yhtä karmeita kuin ennenkin jos töihin pitää lähteä, ainoa ero että näissä töissä mitä teen niin rauhoitun kyllä kun pääsen työpaikalle ja siinä työskentelee mutta kyllä nämä aamut vaatii veronsa eli en pysty kauaa töissä olemaan vaan sen työjakson kun selviän niin haluan vaan olla eikä olla aamuisin ettei kiire mihinkään.
Ap käy työterveyslääkärillä ja ota kaikki puheeksi ja kun huomasin että teet vielä kolmivuorotyötä ja unohtelet asioita niin suuri riski on kyllä nyt sille että olet palamassa loppuun.
Työterveyteen ja saikkua, opamox lääke rauhoittamaan hermostoa jos panikoit, ahdistut, stressaat yms. Turhaan parjattu lääke ja josta pelotellaan että jää koukkuun, toimiva hyvä lääke kun käyttää lääkärin ohjeen mukaan. Ja työterv.psykologin juttusille jos sellainen on.Tsemppiä ap ja voimia!
No jos haluat elää ainoan elämäsi noin, melkein joka päivä. Itse lopetin ahdistavan työn.
Vierailija kirjoitti:
Jos tosiaan teet paljon virheitä, oletko oikeassa paikassa? Nykytyöyhteisöt on vedetty tiukoille. Ei kenelläkään ole aikaa selvitellä jatkuvia virheitä.
kun työmäärä on erittäin suuri ja on siinä asemassa organisaatiossa jossa joutuu hoitamaan monen osaalueen kirjauksia ja muutoksia oman toimen ohalla on täysin mahdotonta ottaa koppia joka asiasta ja tietenkin ontyönantajasta ja pärstäkertoimesta kiinni mikä katsotaan virheeksi ja mikä katsotaan läpi..
minun kohdalla ainakin jokainen pieni detaljee katsotaan virheeksi kun taas kollegoilla se on vain normaalia suorittamista vastaavat virheet
Itsekritiikki on itsetuhoa. Itsekritiikki ei kehitä vaan ahdistaa ja masentaa. Lempeys ja myötätuntoinen suhtautuminen itseensä auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuota kun olin vielä kokoaikaisesti työelämässä eli ahdisti valtavasti joka alkoi jo illalla ja aamulla heräsi sydän hakaten ihan paniikissa ja yritti jotenkin selvitä aamurutiineista töihin. Töissä nyt ei juurikaan rauhoittunut kun kaamea kiire ym. Lopulta paloin loppuun ihan totaalisesti enkä ole siitä toipunut vaan päädyin työkyvyttömyyseläkkeelle.
Nykyään käyn joka vuosi hieman töissä jota pystyn tekemään mutta illat/aamut ovat yhtä karmeita kuin ennenkin jos töihin pitää lähteä, ainoa ero että näissä töissä mitä teen niin rauhoitun kyllä kun pääsen työpaikalle ja siinä työskentelee mutta kyllä nämä aamut vaatii veronsa eli en pysty kauaa töissä olemaan vaan sen työjakson kun selviän niin haluan vaan olla eikä olla aamuisin ettei kiire mihinkään.
Ap käy työterveyslääkärillä ja ota kaikki puheeksi ja kun huomasin että teet vielä kolmivuorotyötä ja unohtelet asioita niin suuri riski on k
itse olin työterveyskäynillä ja täytin sellaisen kaavakkeen ja sen kyselyn peruste ja tulos oli hälyttävä...paloin lopulta loppuun..
oireet meni lopulta niin pahaksi ,että puhe muuttui änkyttäväksi enkä pystynyt lausumaan kunnolla lauseita.viereisen kollegaan etunimi saattoi hävitä täysin muistista, kuvaan kuului myös rytmihäiriöt ,unettomuus, yöhikoilu ,puutuminen ,tientynlainen aloitekyvyttömyys kun suuri työmäärä saattoi laukaista ahdistuskohtauksen jossa oli vaikea lähteä purkamaan työmäärää systemaattisen rauhallisesti vaikka kaikki oli kaatumassa päälle..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuota kun olin vielä kokoaikaisesti työelämässä eli ahdisti valtavasti joka alkoi jo illalla ja aamulla heräsi sydän hakaten ihan paniikissa ja yritti jotenkin selvitä aamurutiineista töihin. Töissä nyt ei juurikaan rauhoittunut kun kaamea kiire ym. Lopulta paloin loppuun ihan totaalisesti enkä ole siitä toipunut vaan päädyin työkyvyttömyyseläkkeelle.
Nykyään käyn joka vuosi hieman töissä jota pystyn tekemään mutta illat/aamut ovat yhtä karmeita kuin ennenkin jos töihin pitää lähteä, ainoa ero että näissä töissä mitä teen niin rauhoitun kyllä kun pääsen työpaikalle ja siinä työskentelee mutta kyllä nämä aamut vaatii veronsa eli en pysty kauaa töissä olemaan vaan sen työjakson kun selviän niin haluan vaan olla eikä olla aamuisin ettei kiire mihinkään.
Ap käy työterveyslääkärillä ja ota kaikki puheeksi ja kun huomasin että teet vielä kolmivuo
tajusin vasta jälkikäteen että tuo puhekyvyn menetys oli loppuunpalamisen seuraus. ihmettelin jo itse työelämässä ollessani kun en pytynyt keskustelussa luomaan lauseita joita halusin kertoa.
Tämän olen huomannut että kun olen joutunut kiireessä tekemään niin saatan unohtaa jotain pientä. Tuskin olen ainoa.
Pahinta on kun olen päivistä välillä ihan sekaisin. Kun tekee kolmea vuoroa niin sitten saatan miettiä väärän päivän työtehtäviä mutta onneksi mitään pahaa ei ole sattunut. Ap