Lue keskustelun säännöt.
Meinaan saada paniikkikohtauksen ennen töihin lähtöä. Mitä neuvoksi? Miten rauhoittua?
30.06.2024 |
Ahdistaa melkoisesti. Rinnan päällä painaa ja hengitys on vaivalloista. Hengitän syvään, kuuntelen rauhallista musiikkia ja yritän vain hengittää.
Yritän olla läsnä tässä hetkessä mutta takaraivossa jo kummittelee työpaikan haasteet ja kiire sekä ilmapiiri.
Tänään tuli itku kun on pakko vain lähteä ja selvitä.
Miten te käsittelette työhön liittyvää ahdistusta? Töitä tuntuu olevan niin paljon, että tunnen oloni riittämättömäksi vaikka kuinka lujaa painaisin ja yrittäisin tehdä. Pitäisi kuitenkin yrittää vielä kovemmin mutta ei ehdi. Virheitä kytätään ja nitä päivitellään.
Työelämä on minulle liikaa kai.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota aika työterveyshuollon psykologille
Ei kannata. Syöttävät lääkkeitä, lihot 40 kiloa, papereihisi jää merkintä mielisairaudesta, ihmiset ilkkuvat ja osoittelevat keksien lempinimiä kuten Hullu-Jaska, Pöpi-Peka ja Seko-Raili.
Olet luulosairas. Ja päälle päätteeksi k-vammainen. Normaali ihminen ei tuollaista kirjoittelisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jää kotia kyllä kela maksaa.mä tein jo sillein eikä paljoo työt paina eikä ahista.
Meillä on lupa pitää itsestämme huolta ja laittaa itsemme etusijalle. Lupa hemmotella itseämme ilman ansaitsemista. Kenelläkään toisella ei myöskään ole lupaa arvostella kehoamme tai elämäämme. Sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.
Haluan lempeästi muistuttaa, että sinulla ja minulla meillä kaikilla on oikeus olla itsemme puolella ihan jokaisena vuoden päivänä. Tänäänkin. Itsensä puolella oleminen on tärkeä osa myös mielen hyvinvointitaitoja.
Olen itse joutunut kantapään kautta oppimaan, miten pitää puoleni ja taistella myös oikeuksistani etenkin, jos kyse on terveydestäni tai vapaudestani olla oma itseni. Olen oppinut vetämään rajoja ja sanomaan lempeästi ei.
Enää en anna kenenkään uhata hyvinvointiani ja pidän rajoistani sekä herkkyydestäni huolta. Olen rohkeasti itseni puolella. Haluaisitko tehdä samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittelen nykyään syömällä lääkettä joka vie ahdistuksen pois. Helpottaa elämää aikas paljon sanoisinko.
Itsensä puolella oleminen on ensisijaisesti lempeyttä itseään kohtaan.
Itsemyötätunto tarkoittaa sitä, että suhtautuu yhtä ymmärtäväisesti ja lämminhenkisesti itseään kohtaan kuin suhtautuu ystäviinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnista ja hyväksy kaikki tunteesi. Älä yritä muuttaa tai pakottaa niitä. Sinä opettelet ja kehityt kokemus kerrallaan.
Hyväksy epätäydellisyytesi ja se, ettei kaikkeen voi vaikuttaa.
Sano itsellesi joka päivä, että sinä riität sellaisena kuin olet.
Lakkaa murehtimasta sitä, mitä muut ajattelevat sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota aika työterveyshuollon psykologille
Ei kannata. Syöttävät lääkkeitä, lihot 40 kiloa, papereihisi jää merkintä mielisairaudesta, ihmiset ilkkuvat ja osoittelevat keksien lempinimiä kuten Hullu-Jaska, Pöpi-Peka ja Seko-Raili.
Ei niistä lääkkeistä itsestään kukaan liho. Se on täysin kiinni omasta syömisestä ja liikkumisesta.
Liikkuminen rauhoittaa jo mieltäkin. Mitä enemmän liikkuu, sitä parempi olo.Ja paniikkihäiriö ei ole mikään mielisairaus. Eikä masennuskaan. Ne eivät ole pysyviä olotiloja eikä sairauksia.
Niistä parantuu.
Ja mitä hiton väliä sillä on, mitä diagnooseja siellä Kannassa on. Kunhan vasn toipuu huonosta olosta, ja voi elää terveempänä norma
Paniikkihäiriö tai ahdistushäiriö ovat häiriötiloja aivoissa. Niitä ei saa parannettua kuin lääkkeillä . T. 30 vuotta ahdistuksen kanssa sinnitellyt kunnes löysi avun lääkkeestä.
On madotonta täyttää muiden ihmisten odotuksia tai arvata, millaisia he haluavat sinun olevan. Ihmiset löytävät kyllä aina jotain arvosteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. max. viisi minuuttia vuorosierainhengitystä (naaDi-shodhana-praaNaayaama: kanavien puhdistamisen hengitysharjoitus) voisi auttaa jonkin verran...
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa murehtimasta sitä, mitä muut ajattelevat sinusta.
Häiriötilassa aivot käyvät kierroksilla ja murehtiminen ja asioiden vatvominen tapahtuu automaatiolla. Vain jos oikein keskittyy johonkin muuhun voi hetken saada helpotusta, mutta sekään ei ole erityisen levollista. Tällaisessa olotilassa saattaa ajautua kaikenlaisiin riippuvuuksiin, joilla pystyy sulkemaan ajatuksia tai pääsemään todellisuudesta pois.
Tuollaisesta tilasta ei pysty yksinkertaisesti ajattelemaan itseään ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opi hyväksymään itsesi. Tiedä kuka olet ja ymmärrä, että se mitä muut ajattelevat sinusta, on vain heidän ajatuksiaan. Sinä päätät, mitä tehdä elämällesi, koska se on sinun. Älä odota muiden ymmärtävän, koska se on mahdotonta. He eivät ole kulkeneet kengissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Tunnista ja hyväksy kaikki tunteesi. Älä yritä muuttaa tai pakottaa niitä. Sinä opettelet ja kehityt kokemus kerrallaan.
Hyväksy epätäydellisyytesi ja se, ettei kaikkeen voi vaikuttaa.
Sano itsellesi joka päivä, että sinä riität sellaisena kuin olet.
Tällainen liipalaapa tehoaa kun ongelma on satunnainen. Ei auta kroonistuneeseen ahdistukseen
Joskus auttaa lepo, hengittely, rauhoittelu. Joskus liikunta, hengästyminen, sykkeen nostaminen.
Pidemmän päälle on hyvä käydä juttelemassa asiantuntijan kanssa.
Unohda haasteet, kiire ja ilmapiiri. Keskity hyviin asioihin.
Ei asiat parane sillä että koko ajan kritisoidaan.
Kuuntele taustamusiikkina jotain rauhallista musaa, josta pidät ja joka rauhoittaa. Opettele työpäivän jälkeen rentoutumaan tuon musiikin avulla ja ajattele jotain ihanaa. Samaten voit laittaa tuntia ennen töihin lähtöä saman rentoutusmusan soimaan samalla, kun valmistaudut työpäivään.
Sait hyvän neuvon käydä työterveydessä kertomassa olevasi lähellä palaa loppuun. Toivottavasti saat sairaslomaa, niin sinulle jää aikaa miettiä, mitä työtä oikeasti haluat tehdä. Haluatko kouluttautua toiselle alalle kokonaan? Se voisi olla erinomainen vaihtoehto.
Pidät vaan mielessä, että mikään työ tai työpaikka ei ole täydellinen. Vaatimustaso on kova joka alalla, mutta mielekästä työtä tehdessä se ei rasita niin kovasti kuin nykyinen työsi.
Tsemppiä sinulle oikein paljon!
Ei niistä lääkkeistä itsestään kukaan liho. Se on täysin kiinni omasta syömisestä ja liikkumisesta.
Liikkuminen rauhoittaa jo mieltäkin. Mitä enemmän liikkuu, sitä parempi olo.
Ja paniikkihäiriö ei ole mikään mielisairaus. Eikä masennuskaan. Ne eivät ole pysyviä olotiloja eikä sairauksia.
Niistä parantuu.
Ja mitä hiton väliä sillä on, mitä diagnooseja siellä Kannassa on. Kunhan vasn toipuu huonosta olosta, ja voi elää terveempänä normaalia elämää, työssä käyden.