Lue keskustelun säännöt.
Nainen, missä koet luonnolliseksi että mies tulee juttelemaan/iskemään?
30.06.2024 |
Vanha ongelma ettei tiedä missä teitä naisia olisi sopivaa lähestyä. Netti ei vaan toimi, kukaan ei ole siellä tosissaan.
Rannalla?
Terassilla?
Kaupan hyllyjen välissä?
?
Ongelma myös kun naiset ovat hyvin harvoin yksin missään.
Kommentit (27)
Joo: salilla, baarissa, ravintolassa, kirjastossa, muissa harrastuksissa. Ei: kadulla, julkisessa liikennevälineessä, rappukäytävässä. Työpaikka on vähän siinä ja tässä, jos on sama. Jos on eri, niin joku harmiton tapa on ok, esim. jättää oma numero lapulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän melkein missä tahansa on ihan luontevaa JUTELLA vieraiden kanssa. Mutta ei iskeminen jossain kaupan hyllyjen välissä vaan toimi. Jos tarkoitus on "iskeä" joku, niin silloin toimivat sellaiset paikat, joissa oikeasti jutellaan pitkään. Joku "hei osaatko kertoa, miten erottaa kypsän avokadon" -typpinen jutustelu ei ole sellainen, missä oma mielenkiinto heräisi - voin toki kertoa, miten avokado kannattaa valita, mutta sitten oletan, että jatkamme ostoksia tahoillamme. En kiinnostu jokaisesta, joka tulee juttelemaan, vaan täytyisi olla jokin syy, miksi kiinnostuisin juuri siitä ihmisestä. Jos en tiedä hänestä mitään, niin vielä se, että hän ostaa avokadoja, ei riitä. Ulkonäön perusteella en kiinnostu. Jonkun pitemmän keskustelun aikana voi jo huomata, jos ollaan samalla aaltopituudella ja jos synkkaa, mutta lyhyt sananvaihto kaupan hyllyjen välissä ei ole tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua, että tuntematon ihminen tulee iskemään minua yhtään missään. Pidän tuollaista käytöstä täysin kajahtaneena. Eihän tuo ihminen tiedä yhtään mitään minusta, joten millä perusteella hän olisi edes kiinnostunut?
On tuossa perää, mutta toisaalta sinuakaan ei olisi olemassa tuolla logiikalla. :D
Suurin osa meistä ei synny sen tuloksena, että kaksi tuntematonta ihmistä päättävät panna ilman ehkäisyä.
Omat vanhempani tapasivat aikoinaan yhteisten tuttujen kautta. Tapasivat toisiaan kaveriporukan illan vietoissa ja kun yhteinen juttu luisti koko ajan paremmin, päättivät alkaa tapaamaan myös ihan kahdestaan ja siitä sitten hiljalleen ajautuivat parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mä jäädyn jos joku tuntematon mies tulee pokaamaan. Siispä aivan parasta olisi jos olisi vaikka kourallinen miesfrendejä (ei ole) ja jostain niistä kehittyisi jotain vakavampaa suhdetta. Ei silleen pakottamalla, vaan luonnollisesti :)
N32
Näinhän se hömppäromaaneissa toimii, että ah tajusin että olen aina rakastanut sinua. Mutta tosimaailmassa jos jotain haluaa, se pitää hommata.
"Iskemistäkin" voi tehdä monella lailla. Totta kai tuntemattomalle vaan mennään juttelemaan ja annetaan vähän ymmärtää, että voisin olla kiinnostunut jos osoittaudut kivaksi. Ei tietenkään mitään oliks vanhempas simpukoita -settiä.
Hakuammuntaahan se on, mutta realistisempaa kuin nettiäppien EVVK-asenteiset ihmiset.
Mitä se luonnollinen tutustuninen olisi?
Olen eri, mutta minä olen tutustunut ihmisiin opiskelujen, työn ja harrastusten parissa, tuttavien kautta, tai jopa naapurustossa asuviin ihmisiin, jos ollaan jostain syystä pitemmän aikaa aina silloin tällöin törmätty ja juteltu. Kumppaneistani kahta lukuunottamatta kaikki ovat myös sellaisia, joihin on tutustuttu näin ja sitä kautta kiinnostuttu. Kahteen tutustuin deitti-ilmoituksen kautta.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän melkein missä tahansa on ihan luontevaa JUTELLA vieraiden kanssa. Mutta ei iskeminen jossain kaupan hyllyjen välissä vaan toimi. Jos tarkoitus on "iskeä" joku, niin silloin toimivat sellaiset paikat, joissa oikeasti jutellaan pitkään. Joku "hei osaatko kertoa, miten erottaa kypsän avokadon" -typpinen jutustelu ei ole sellainen, missä oma mielenkiinto heräisi - voin toki kertoa, miten avokado kannattaa valita, mutta sitten oletan, että jatkamme ostoksia tahoillamme. En kiinnostu jokaisesta, joka tulee juttelemaan, vaan täytyisi olla jokin syy, miksi kiinnostuisin juuri siitä ihmisestä. Jos en tiedä hänestä mitään, niin vielä se, että hän ostaa avokadoja, ei riitä. Ulkonäön perusteella en kiinnostu. Jonkun pitemmän keskustelun aikana voi jo huomata, jos ollaan samalla aaltopituudella ja jos synkkaa, mutta lyhyt sananvaihto kaupan hyllyjen välissä ei ole tätä.
voit tavata saman tyypin kaupassa toisen kerran ja kolmannen kerran ja jokaisella kerralla voi juttua syventää.
Eräs mies iski minut tuolla lailla kaupan kassajonossa. Oltiin nähty samassa kaupassa samojen ostosten kanssa pari kertaa aiemmin ja aina satuttu samaan kassajonoon. Tuollakin kerralla kävi näin ja erinäisten hassujen käänteiden kautta mies sitten tarjosi minulle kyytiä kotiini, hän kun asui kahden talon päässä minusta, niin mentiin kuitenkin saman suuntaan. Ei nuo iskemiset oikeasti vaadi muuta, mutta kyllähän se on, että tuo on taito mikä pitää osata. Jos vain ajattelee iskemistä yhtenä kohtaamisena jossain arjen puuhassa ja toteaa, että ei ketään voi mennä treffeille pyytämään jossain kaupan hevi-osastolla ja jättää koko ajatuksen siihen, niin onhan se selvää, että silloin ei tajua kaikkea tuosta iskemisestä arjen tilanteissa. Vaatiihan se enemmän kuin joku tinerin swaippaus oikealle ja sitten treffien sopiminen jonnekin, mutta toisaalta itse ainakin tykkään paljon enemmän arjessa tapahtuneista kohtaamisista. Mnä en ainakaan ole treffeillä oma itseni. ärsyttää ajatuskin nykytreffeistä ja siitä millaisia kolmannen asteen kuulusteluja niistä on tullut. Arjessa toisen vain tapaa, ei tiedä hänestä mitään, ainoat asiat, joita tiedät, on se tunne, joka toisen kanssa vuorovaikutuksesta tulee. Silloin ei itsekään ehdi lähteä liikkeelle ennakkoluulojensa kautta tyyliin "noniin.. .taas tuollainen ptkäaikaistyötön ... ei jatkoon.... jaha... sarjadeittailija, pisin suhde kuukauden... ei jatkoon" ja niin edelleen.
Jos mietin niitä miehiä, joiden kanssa minulla on ollut jotain vipinää, niin en ole ketään tavannut mistään netin deittipalveluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mä jäädyn jos joku tuntematon mies tulee pokaamaan. Siispä aivan parasta olisi jos olisi vaikka kourallinen miesfrendejä (ei ole) ja jostain niistä kehittyisi jotain vakavampaa suhdetta. Ei silleen pakottamalla, vaan luonnollisesti :)
N32
Näinhän se hömppäromaaneissa toimii, että ah tajusin että olen aina rakastanut sinua. Mutta tosimaailmassa jos jotain haluaa, se pitää hommata.
"Iskemistäkin" voi tehdä monella lailla. Totta kai tuntemattomalle vaan mennään juttelemaan ja annetaan vähän ymmärtää, että voisin olla kiinnostunut jos osoittaudut kivaksi. Ei tietenkään mitään oliks vanhempas simpukoita -settiä.
Hakuammuntaahan se on, mutta realistisempaa kuin nettiäppien EVVK-asenteiset ihmiset.
Mitä se luonnollinen tutustuninen olisi?
Oletko ihan varma että kohtaaminen naapurin kanssa on joka kerran ollut sattuma hänen puoleltaan?
Baarissa kai tuntuisi luonnollisimmalta, itse vaan en käy baareissa. Käyn museoissa, kirpparilla, tapahtumissa päiväsaikaan.
Kerran minua lähestyttiin bussissa. Yleensä koen sen epämukavaa, mutta tyyppi jutteli mukavia eikä yrittänyt tuppautua mukaan tms. Annoin numeroni ja tapailimme muutaman kuukauden.
Olen hieman sokea sosiaalisille tilanteille, joten en tajua että tässä minua isketään. En myöskään pysty ihastumaan ennen kuin hieman tunnen henkilöä. Ja tarvitsen siis ihastuksen tunteen että haluan seksiä.