Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hävettää kun olen vain hiljainen ja tylsä
30.06.2024 |
Pärjään elämässä aika hyvin. Töissä olen pidetty, siellä juttu kulkee töiden lomassa ja töitähän siellä tehdäänkin.
On minulla miesystävä, ja ehkä yksi hyvä ystävä. Työkaverit lasken jotkut myös ystäviksi, nähdään joskus töiden ulkopuolellakin ehkä paria tyyppiä.
Ongelmana tulee sitten kuitenkin kaikki muu. Ihan jo se, että mieheni kutsui minut hänen kaverinsa ja tyttöystävänsä kanssa illan viettoon. Hänen kaveri ja tyttöystävä olivat oikeasti hauskoja ja hyviäkin tarinankertojia, minä en tainnut saada sanaa suustani koko illan aikana, kuin pakolliset, ja kotona itkin surkeuttani ja tylsyyttäni.
Siskoni polttareissa oli hyvinkin charmantteja ja hauskoja ihmisiä. Ihastelin, miten he olivat mahtavia tarinankertojia ja monet nauroivat ja koko ajan muilla oli hauskaa. Monille ennestään tuntemattomille syntyi heti "kemia", ja ihmettelin, miten tuo on edes mahdollista kaverustua ja nauraa mahat kippurassa hersyviä juttuja. Itse olin ollut jäyhä, jumittava, hiljainen ja näkymätön. Alkoholi ei auta mitään eikä itseä rentouta ainakaan. Kotiin palasin pahalla ja masentuneella mielellä, muut olivat uudesti syntyneitä hauskan päivän viettäneitä ja itse kaikkea päinvastaista.
Nuorena suostuin kummiksi yhdelle ystävälle. Nyt kun hänellä on uusi mies ja iso perhe ja kaikkea, niin aina kun menen heille, olen jäyhä. Joskus kummilapseni äiti kutsui minut aina yhteisiin illanviettoihin heidän perheen ja kaverien kanssa, mutta koska olin jäyhä ja tuppisuu, kutsut vähenivät. Nyt näen vaan instagramista, kun ne samat tyypit siellä on ja tiedän, että siellä on hauskaa heillä, koska ovat hauskoja ihmisiä.
Olen huomannut, että jos yritän liikaa kyseisissä tilanteissa olla "toisenlainen", kaikki näkevät sen ja pitävät mua silti outona, että ikäänkuin esittäisin. En vain osaa, enkä onnistu.
Tiedän joo olevani introvertti, mutta tiedän monia introverttejä, jotka ovat myös sosiaalisia ja eivät tällaisia, kuin minä. Olen vakavasti harkinnut kaikkia ihmissuhteiden lopettamista, koska usein ilta päättyy itkuun ja menee pari päivää toipua omasta surkeudesta, vaikken edes ryyppäisi. Jotenkin kun sitä huomaa, että jotkut ihmiset elävät ihan erilaista elämää, kuin itse. Miten he saavat virtaa elämästä ja osaavat vain elämän paremmin ja saavat siitä niin isoja kicksejä.
Kommentit (59)
Ihan aitoa juttua naisen kertomana. Helpottipa kun saikin taas purkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkien tarvitse olla puheliaita ja sosiaalisia. Ole ylpeästi jäyhä. Siinä ei ole mitään pahaa.
Minä olen usein se naurava ja puhelias. Kotona olen sitten umpiväsynyt ja tympii koko reissu.
Älä ole hiljainen ja varsinkaan tylsä paitsi jos haluat.
Minulla on "tylsä ja jäyhä" kumppani, josta hän on saanut äidiltään kuulla koko ikänsä. Miten poika voisi olla puheliaampi, avoimempi jne.
Minä taas tulen helposti juttuun ja toimeen kaikkien kanssa, mutta ei se rajoita minua ymmärtämästä erilaisia ihmisiä.
On vienyt aika pitkään käydä läpi miehen samanlaisia tuntoja kuin ap:lla. Hän ei käsitä, ettei hiljaisuus ja jäyhyys tee hänestä huonoa ihmistä. Niin kuin hyvä ystäväni sanoi miehestäni säteilee kiinnostus muiden puheita kohtaan ja hänellä on ystävälliset silmät.
Joka porukassa tarvitaan kuuntelijat ja puhujat. Se, että asetat itsellesi tavoitteen olla muuta kuin sinä olet näkyy sinussa negatiivisuutena. Tuskin kukaan moittii sinua hiljaiseksi, jos kehosi asento ja kasvosi ilmeet viestivät muille olevasi kuitenkin myönteinen kaikkia kohtaan. Sitten kun muutat asennettasi itseäsi kohtaan.
Olet vetänyt kokemuksistasi niin uskomattoman negat ajatukset, että jos joku päivä opetat itsesi kohtelemaan itseäsi kauniimmin takaan sinulle helpompaa elämää ihmisten kanssa. Usein se, joka kuuntelee, näkee myös todella paljon mitä minun kaltaisen hölpöttäjät eivät huomaa. Ole ylpeä siitä kyvystäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa, mutta hyvin tutulta kuulostaa. Minulla on ihan lapsesta asti ollut sellainen olo, että olen seurassa outo ja vääränlainen. Olen saanut paljon huomautuksia, lapsena ja aikuisena, että miksi olet tuollainen tai tällainen ja miksi et voi vaan olla normaali. Vietän aikaa puolison ja niiden muutamien ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole hankala olla. Välttelen muita ihmisiä. En lisäänny, sillä en halua antaa lapselle tällaista perimää.
Myös hiljainen henkilö voi olla karismaattinen ja osallistuva. Ilmeet, hymy. Kun muut ovat äänessä, kuinka monta sinne tarvitaan? Usein siihen kuplaan ei mahdu montaa ihmistä.
Sinulla on oma tontti missä loistat, eli osaamasi työ ja siihen liittyvä yhteisö. Sekin on ok. Ei kukaan vaadi sinulta muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdyt vaikka väkisin hauskaksi: liity johonkin stand up-koomikkokerhoon ja ota oppitunteja Ismo Leikolalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta hyvin tutulta kuulostaa. Minulla on ihan lapsesta asti ollut sellainen olo, että olen seurassa outo ja vääränlainen. Olen saanut paljon huomautuksia, lapsena ja aikuisena, että miksi olet tuollainen tai tällainen ja miksi et voi vaan olla normaali. Vietän aikaa puolison ja niiden muutamien ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole hankala olla. Välttelen muita ihmisiä. En lisäänny, sillä en halua antaa lapselle tällaista perimää.
Minä ratkaisin asian niin, etten huomautellut ja kitissyt lapsilleni omien odotusteni/jännityksen/ulkoisen, kuvitellun normiston takia. Ne eivät ole nykyaikaa.
Parempi hyväksyä itsensä vaikka se voi olla vaikeaa.
Itse olen puhelias introvertti esim juhlissa mutta se on lähinnä esittämistä kun jännitän ja höpötän ihmisten kanssa. Lopputuloksena en siten edes tutustu keneenkään aidosti. Ja oikeasti en edes itse pidä sellaisista jotka puhuu koko ajan ja on äänekkäitä.
Nykyään opettelen kuuntelemaan muita ihmisiä. Enkä pidä outona jos joku on hiljainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti paljonko on vastaavasta asiasta kärsiviä ihmisiä, jotka eivät edes pysty poistumaan kotoaan. Ei ole mitään työpaikkaa, puhumattakaan kumppanista, illanvietoista ja polttareista. Yritä olla tyytyväinen siihen mihin sinä pystyt! Itsensä hyväksyntä yleensä vahvistuu iän myötä. Tiedän paljon hiljaisia ja jäyhiä ihmisiä pohjalaisessa suvussani, ja he ovat kyllä aivan pidettyjä ihmisiä.
Harjoittele itseksesi sitä vuorovaikutusta, mitä haluat. Suuri osa tuollaista kasuaalia kontaktia on sitä, että pidät naamasi iloisen ja vastaanottavaisen näköisenä, ja huolehdit äänensävystäsi
Puhujatkin harjoittelevat puheitaan yksinään peilin edessä, miettivät etukäteen mitä sanovat, ja millaisia kysymyksiä heille mahdollisesti esitetään. Kaikki vaatii harjoittelua. "Luonnostaan" supliikki on harjoitellut sitä todennäköisesti vauvasta asti vanhempiensa kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen hiljainen enkä keksi ryhmässä mitään sanottavaa tai jos keksin, niin en halua puhua päälle. Mulla on kuitenkin aina ollut kavereita, enkä voivottele asiaa. Koitan juhlissa olla vain oma itseni ja vastailen parhaani mukaan, jos jotain kysytään. Ekstrovertit on toki mahtavia, mutta vievät myös kaiken tilan ja energian. Jokainen on mitä on. Asioiden seuraaminen ja lukeminen auttaa hieman puheenaiheiden laajentamisessa.
Mieti myös vähän sitä, pidätkö sinä aidosti noista tyypeistä. Otat nyt jotenkin kaiken "omaksi syyksesi", vaikka hyvät seuraihmiset oikeasti
- ottavat kaikki huomioon
- katsovat kaikkia silmiin
- osallistavat kaikkia
- esittelevät toisiaan toisilleen
- kyselevät asioita hiljaisemmilta
Estyneemmät ja hitaasti lämpenevä persoonat saa Suomessa ihan todella paljon negatiivista kommentointia jo lapsena. Muistan tämän omasta lapsuudesta ja näen sen nyt omienkin lasteni kohdalla. Täällä reippautta ja avoimuutta arvostetaan yli kaiken, koska ujous on jokin kansallinen häpeän aihe. Mutta itse olen iän myötä oppinut arvostamaan itsessäni sitä, että olen harkitseva ja tarkkaavaisena huomaan ja otan huomioon muiden ihmisten tarpeet. Nämä persoonallisuuspiirteet monesti jalostuvat iän myötä, kun ei enää niin jäädy jännityksestä vaan osaa käyttää sitä itsetietoisuutta hyväkseen. Mikään esiintyjä ja juhlien naurattaja minusta ei koskaan tule eikä tarvitse tullakaan. Lapsenikin ovat oikein tykättyjä muiden lasten seurassa, koska osaavat tehdä leikeissä kompromisseja ja antaa muillekin tilaa.
Itse olen ratkaissut tämän ongelman välttelemällä kaikkia ihmisiä, ei tarvitse kuunnella mitään arvostelua enää.
Syystäkin häpeät, miehesikin varmasti nolostuu puolestasi. Kaltaisesi nyhväkkeet herättävät kummastusta ryhmissä ja vaikka kysyttäisiin ystävällisyydestä jotakin, ei silloinkaan osata vastata. Työpaikallakin on eräs outo vanhempi akka, jolla tuo vaikuttaa työhönkin. Ei infoa asioista muille siten kuin pitäisi ja aiheuttaa ongelmia muille puhumattomuudellaan.
Jospa opettelisit hyväksymään itsesi. Elämästä tulee paljon helpompaa ja kevyempää.
Jos et ole ekstrovertti papupata niin et ole. Ei siinä ole mitään vikaa.
Entä jos kuuntelisit aidosti itseäsi kun näitä kutsuja hauskoihin juhliin tulee, oletko oikeasti halukas menemään?
Minä itse olen itrovertti vaikka työkseni joudun päivittäin olemaan hyvin aktiivisesti tekemisissä eri ikäisten ja eri sukupuolta olevien ihmisten kanssa, joudun tekemään hoitotoimenpiteitä, koskettamaan ihmisiä, menemään lähelle ja rakastan työtäni. Sen sijaan juhlat eivät ole minua varten. Tarvitsen tietyn määrän rauhaa ja yksinoloa. Suuri tarve ladata akkuja ihan rauhassa.
Hyväksyn itseni ja sen, että en pystyisi olemaan juhlien keskipiste. En kykene olemaan se joka hauskuuttaa ja nauraa ja on koko ajan suu korvissa ilopilleri. Se ei ole minä. En haluaisi pakottaa itseäni siihen, miksi pitäisi? Koska joku asettaa sellaisia odotuksia? Miksi ihmeessä eläisin toisten odotusten mukaan? Tämä on minun elämäni ja haluan elää niinkuin se minusta hyvälle tuntuu, muut riekkukoot ja naurakoot vaikka aamuun asti, minä en koska ei kiinnosta ja väkisin en sitä ala tehdä.
Minulla on hauskaa omien ystävien ja läheisten kanssa mutta jos sille tuntuu vietän aikaa yksin. Väkisin seurallisena olo tuottaa vain pahaa oloa ja sitä paitsi väkipakolla johonkin osallistuminen näkyy väkinäisenä käytöksenä kyllä ympäristölle.
Omalta osaltani saan kiintiöni täyteen työpäivän aikana, ja kotiin tullessani tarvitsen hiljaisuutta ja omaa aikaa. Se nyt vain on niin enkä muuhuin itseäni pakota. Kun olen saanut akkuni täyteen jaksan olla sosiaalinen ja olla ystävien kanssa mutta rajansa kaikella. Itseäni en ylikuormita.
Alue: Aihe vapaa
Olisko tämä joku trolli? Miehen kirjoittama ja koskee jotain ihan muuta kuin teksti näyttäisi? Ensimmäiset lauseet ja viimeinen kappale?