Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hävettää kun olen vain hiljainen ja tylsä
30.06.2024 |
Pärjään elämässä aika hyvin. Töissä olen pidetty, siellä juttu kulkee töiden lomassa ja töitähän siellä tehdäänkin.
On minulla miesystävä, ja ehkä yksi hyvä ystävä. Työkaverit lasken jotkut myös ystäviksi, nähdään joskus töiden ulkopuolellakin ehkä paria tyyppiä.
Ongelmana tulee sitten kuitenkin kaikki muu. Ihan jo se, että mieheni kutsui minut hänen kaverinsa ja tyttöystävänsä kanssa illan viettoon. Hänen kaveri ja tyttöystävä olivat oikeasti hauskoja ja hyviäkin tarinankertojia, minä en tainnut saada sanaa suustani koko illan aikana, kuin pakolliset, ja kotona itkin surkeuttani ja tylsyyttäni.
Siskoni polttareissa oli hyvinkin charmantteja ja hauskoja ihmisiä. Ihastelin, miten he olivat mahtavia tarinankertojia ja monet nauroivat ja koko ajan muilla oli hauskaa. Monille ennestään tuntemattomille syntyi heti "kemia", ja ihmettelin, miten tuo on edes mahdollista kaverustua ja nauraa mahat kippurassa hersyviä juttuja. Itse olin ollut jäyhä, jumittava, hiljainen ja näkymätön. Alkoholi ei auta mitään eikä itseä rentouta ainakaan. Kotiin palasin pahalla ja masentuneella mielellä, muut olivat uudesti syntyneitä hauskan päivän viettäneitä ja itse kaikkea päinvastaista.
Nuorena suostuin kummiksi yhdelle ystävälle. Nyt kun hänellä on uusi mies ja iso perhe ja kaikkea, niin aina kun menen heille, olen jäyhä. Joskus kummilapseni äiti kutsui minut aina yhteisiin illanviettoihin heidän perheen ja kaverien kanssa, mutta koska olin jäyhä ja tuppisuu, kutsut vähenivät. Nyt näen vaan instagramista, kun ne samat tyypit siellä on ja tiedän, että siellä on hauskaa heillä, koska ovat hauskoja ihmisiä.
Olen huomannut, että jos yritän liikaa kyseisissä tilanteissa olla "toisenlainen", kaikki näkevät sen ja pitävät mua silti outona, että ikäänkuin esittäisin. En vain osaa, enkä onnistu.
Tiedän joo olevani introvertti, mutta tiedän monia introverttejä, jotka ovat myös sosiaalisia ja eivät tällaisia, kuin minä. Olen vakavasti harkinnut kaikkia ihmissuhteiden lopettamista, koska usein ilta päättyy itkuun ja menee pari päivää toipua omasta surkeudesta, vaikken edes ryyppäisi. Jotenkin kun sitä huomaa, että jotkut ihmiset elävät ihan erilaista elämää, kuin itse. Miten he saavat virtaa elämästä ja osaavat vain elämän paremmin ja saavat siitä niin isoja kicksejä.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Syystäkin häpeät, miehesikin varmasti nolostuu puolestasi. Kaltaisesi nyhväkkeet herättävät kummastusta ryhmissä ja vaikka kysyttäisiin ystävällisyydestä jotakin, ei silloinkaan osata vastata. Työpaikallakin on eräs outo vanhempi akka, jolla tuo vaikuttaa työhönkin. Ei infoa asioista muille siten kuin pitäisi ja aiheuttaa ongelmia muille puhumattomuudellaan.
Mä kuvailisin suomalaiset sanoilla hiljainen ja jäyhä. Ei täällä kukaan ihmettele hiljaisia ihmisiä, jotka viihtyy omissa oloissaan. Taidat itse olla poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole sellainen kuin olet. Minkös sille voi, hyväksy vaan itsesi äläkä itke. Ei kaikki voi olla mukavia seuraihmisiä, en minäkään ole. Kuitenkin on ihan mukavaa kuunnella jos ihmisillä on hauskoja juttuja ja olla mukana jos pyydetään. Minä en ole kateellinen heille jotka ovat pidettyjä ja itsellä ei ole taitoa sitä olla. Suon sen heille. En kuitenkaan aio eristäytyä ja yritän kyllä keskustella kun satun saamaan suunvuoron.
Vierailija kirjoitti:
Olet tuhma tyttö ja selvästi vailla piiskausta. Setä ottaa sinut polviensa päälle ja paljastaa kiinteät pyöreät pyllynposkesi. Läpsin avokämmenellä pyllysi punaiseksi ja välillä esitän kysymyksiä, joihin sinun on kyettävä vastaamaan reippaasti ja selkeästi. Jos havaitsen epäröintiä, sormetan pimppiäisi samalla klitoristasi pyöritellen. Käsittely etenee siten, että otan kosteutta pimpistäsi ja vien peräsilmälle, joka kokee myös kiihottavan sormetuksen mikäli änkytys edelleen jatkuu. Tässä on toki vaarana, että nautit pimpin ja peppulin käsittelystä niin paljon, että heittäydyt tahallasi huomiotahakevaan nössön rooliin kuten arkielämässäsi. Harjoituksemme jatkuvat.
🤢
Näissä keskusteluissa on aina vastakkainasettelua, jossa normaalit sosiaaliset keskustelu- ja käytöstavat omaavat ihmiset ovat jotain muita jyrääviä ekstroverttejä jne. vievät kaiken tilan ym. Varmasti tällaisia yksittäisiä henkilöitä voi olla, mutta aivan turha yrittää leimata sitä suurinta osaa ihmisistä, jotka kykenevät keskustelemaan ja olemaan rennosti ryhmissä. Tuollainen itseensä kaiken kääntävä vetäytyjä ei ole ihan normaali ja varmaan kannattaa sitten pysyä pois tilanteista, jotka aiheuttavat ahdistusta ja pahaa mieltä itselle.
Tuollaisia perässävedettäviä on molemmissa sukupuolissa. Raskaita sekä kavereina että parisuhteessa ja ei enää koskaan kumpaakaan -jos näin voi asian kiteyttää. Vastavuoroisuudelle on kyllä annettu aikaa ja mahdollisuuksia, mutta ei niin ei. Itsellä on kivireki perässä joka helvetin asiassa ja tilaisuudessa näiden roikkujien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen ihan samanlainen. Minua häiritsi surkea erilaisuuteni ja introverttiuteni 45 vuoden ajan. Sitten tapahtui jotain, päätin hyväksyä itseni täysin sellaisena kuin olen ja kylläpä helpotti. Ei minun tarvitse olla suuna päänä joka paikassa. Olen hyvä ja riittävä juuri tälläisenä kuin olen.
Eksäni oli tosi sosiaalinen. Ja puhelias. Mutta myöskin hyvin ymmärtäväinen meitä ujompia ihmisiä kohtaan.
En olisi voinut muullaisen miehen kanssa ollakaan. Monilla puheliailöa ja sosiaalisilla on typeriä ja lapsellisia ennakkoluuloja ujoja ja introjakin kohtaan.
Hän elävöitti omalla eläväisyudellään myös minutkin, kuin vahingossa.
Harmi, ettei meidän suhteesta sitten tullutkaan mitään sen kummempaa.
Juurikin suvaitsevaisia ihmisiä jalan jatkossakin haalia ympärilleni. Enkä ikinä kävisi juhlissa, joista tietäisin itselleni jäävän paha maku suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eksäni oli tosi sosiaalinen. Ja puhelias. Mutta myöskin hyvin ymmärtäväinen meitä ujompia ihmisiä kohtaan.
En olisi voinut muullaisen miehen kanssa ollakaan. Monilla puheliailöa ja sosiaalisilla on typeriä ja lapsellisia ennakkoluuloja ujoja ja introjakin kohtaan.
Hän elävöitti omalla eläväisyudellään myös minutkin, kuin vahingossa.
Harmi, ettei meidän suhteesta sitten tullutkaan mitään sen kummempaa.
Juurikin suvaitsevaisia ihmisiä jalan jatkossakin haalia ympärilleni. Enkä ikinä kävisi juhlissa, joista tietäisin itselleni jäävän paha maku suuhun.
Puhelin on tänään täyttä kirjoitusvirheitä. 🙂
Olet samanlainen kuin minä ap, tosin tilanteeni on huonompi koska minulla ei ole ystäviä. Inhoan kaikkia juhlia, koska koen ne todella kiusallisiksi. Jos joutuu osallistumaan johonkin niin jälkikäteen hävettää hirveästi kun en puhunut mitään ja tuntuu että kaikilla muilla on ollut hauskaa.. Menen vaan aina lukkoon sosiaalisissa tilanteissa, en osaa mitenkään olla oma itseni vaan minusta muut saa ihan erilaisen kuvan. Onneksi minulla on mies ja lapsi, joiden seurassa voi olla edes luonnollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä mitään häpeämistä ole koska et voi sille mitään että olet syntynyt tuolla luonteella.
Itse ainakin arvostan hiljaisia ihmisiä jotka ei koko ajan ole äänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä äänekkäiden ihmisten kanssa tulee riitoja ja hiljaiset on sopuisia. Myös huumori voi loukata.
Hiljainen ja nöyrä on hyvä luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon ekstrovertteja jotka sanovat olevansa introvertteja koska sitä pidetään hienompana. Hirveitä pölöttäjiä kuitenkin ovat ja aina menossa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein se naurava ja puhelias. Kotona olen sitten umpiväsynyt ja tympii koko reissu.
Sitä se huono itsetunto ja siihen liittyvä teeskentely teettää. Roolin vetäminen on raskasta.
Hyvä itsetunto tarkoittaa, että tuntee hyvät ja heikot puolensa ja hyväksyy ne siltä osin kuin ei pysty heikkouksiaan parantamaan. Ja on sitten oma, armollinen itsensä.
Tuo ap:n väite tylsyydestä kielii heikosta itsetunnosta ja itsekeskeisyydestä. Sitä levittävät yleensä myrkylliset, katkerat ihmiset, jotka valehtelevat itselleen (ja muille).
Sama täällä.
Olen opetellut hyväksymään sen totisuuteni.
Olen kyllä myös hauska.
Mies sanoo aina, että ole se oma itsesi, se on paras.
Yritä kohdella itseäsi lempeästi.
Itse et näe omaa arvoasi.
Ylisöä tarvitaan aina. Voist arvostaa sitä.
Itsellä ihan sama ongelma muuten, että
ahdistuin kun mies ja tuttavapariskunta semmosta vitsin heittoa. Minusta se oli myös sellaista ihmeen vääntöä välillä. Tajusin, ettei oo mun juttu. Teennäistä itselle.
joten olin vaan.
Sitten toisissa kohdissa osallistuin. Ihan tavallisiin juttuihin.
Ole aapeee oma ittes. Olet just hyvä.
Ukolle voit kertoa, että et oikein tiedä mitenpäin olla ja että toivoisit tukea noissa tilanteissa.
Voit osoittaa herkkyytesi ja osaamattomuutesi.
Saat olla.
Aloitus oli naisversio "kilttin" miehen ulinasta.
Ongelmana ap:llä ja "kiltillä" sama: ei osata olla oma itsensä eikä tunneta itseä kunnolla.
Niinpä ongelma (heikko minäkuva ja kuvitellut pelot sekä häpeä) kulkevat mukana loppuiän ihmissuhteita haitaten.
Ratkaisu: hyväksy mikä olet, paitsi jos olet kusipää. Silloin lakkaa olemasta kusipää.
"Hävettää kun olen vain hiljainen ja tylsä".
On valtavan hyvä asia olla hiljainen ja tylsä. Parempi kuin jos on äänekäs ja tylsä, kuten äärioikeiston pojut.
Miksi vertailet itseäsi muihin? Siinä häviää aina, jos haluaa ruokkia huonon olonsa noidankehää. Sinä olet sinä, hyväksy itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksäni oli tosi sosiaalinen. Ja puhelias. Mutta myöskin hyvin ymmärtäväinen meitä ujompia ihmisiä kohtaan.
En olisi voinut muullaisen miehen kanssa ollakaan. Monilla puheliailöa ja sosiaalisilla on typeriä ja lapsellisia ennakkoluuloja ujoja ja introjakin kohtaan.
Hän elävöitti omalla eläväisyudellään myös minutkin, kuin vahingossa.
Harmi, ettei meidän suhteesta sitten tullutkaan mitään sen kummempaa.
Juurikin suvaitsevaisia ihmisiä jalan jatkossakin haalia ympärilleni. Enkä ikinä kävisi juhlissa, joista tietäisin itselleni jäävän paha maku suuhun.
Puhelin on tänään täyttä kirjoitusvirheitä. 🙂
Kaikilla on. Elämä on
Alue: Aihe vapaa
Minusta sulla menee ihan hyvin, kun sulla kuitenkin on mies ja ystäviä. Mun kanssa ei halua olla kukaan eikä mua pyydetä illanviettoihin, ei edes siskoni. Aiemmin kuuluin kaveriporukkaan, jonka kanssa vietettiin aikaa, mutta nyt nämäkin on alkaneet tavata toisiaan ilman minua.
Ap, Sinussa ei ole mitään vikaa <3