Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hävettää kun olen vain hiljainen ja tylsä
30.06.2024 |
Pärjään elämässä aika hyvin. Töissä olen pidetty, siellä juttu kulkee töiden lomassa ja töitähän siellä tehdäänkin.
On minulla miesystävä, ja ehkä yksi hyvä ystävä. Työkaverit lasken jotkut myös ystäviksi, nähdään joskus töiden ulkopuolellakin ehkä paria tyyppiä.
Ongelmana tulee sitten kuitenkin kaikki muu. Ihan jo se, että mieheni kutsui minut hänen kaverinsa ja tyttöystävänsä kanssa illan viettoon. Hänen kaveri ja tyttöystävä olivat oikeasti hauskoja ja hyviäkin tarinankertojia, minä en tainnut saada sanaa suustani koko illan aikana, kuin pakolliset, ja kotona itkin surkeuttani ja tylsyyttäni.
Siskoni polttareissa oli hyvinkin charmantteja ja hauskoja ihmisiä. Ihastelin, miten he olivat mahtavia tarinankertojia ja monet nauroivat ja koko ajan muilla oli hauskaa. Monille ennestään tuntemattomille syntyi heti "kemia", ja ihmettelin, miten tuo on edes mahdollista kaverustua ja nauraa mahat kippurassa hersyviä juttuja. Itse olin ollut jäyhä, jumittava, hiljainen ja näkymätön. Alkoholi ei auta mitään eikä itseä rentouta ainakaan. Kotiin palasin pahalla ja masentuneella mielellä, muut olivat uudesti syntyneitä hauskan päivän viettäneitä ja itse kaikkea päinvastaista.
Nuorena suostuin kummiksi yhdelle ystävälle. Nyt kun hänellä on uusi mies ja iso perhe ja kaikkea, niin aina kun menen heille, olen jäyhä. Joskus kummilapseni äiti kutsui minut aina yhteisiin illanviettoihin heidän perheen ja kaverien kanssa, mutta koska olin jäyhä ja tuppisuu, kutsut vähenivät. Nyt näen vaan instagramista, kun ne samat tyypit siellä on ja tiedän, että siellä on hauskaa heillä, koska ovat hauskoja ihmisiä.
Olen huomannut, että jos yritän liikaa kyseisissä tilanteissa olla "toisenlainen", kaikki näkevät sen ja pitävät mua silti outona, että ikäänkuin esittäisin. En vain osaa, enkä onnistu.
Tiedän joo olevani introvertti, mutta tiedän monia introverttejä, jotka ovat myös sosiaalisia ja eivät tällaisia, kuin minä. Olen vakavasti harkinnut kaikkia ihmissuhteiden lopettamista, koska usein ilta päättyy itkuun ja menee pari päivää toipua omasta surkeudesta, vaikken edes ryyppäisi. Jotenkin kun sitä huomaa, että jotkut ihmiset elävät ihan erilaista elämää, kuin itse. Miten he saavat virtaa elämästä ja osaavat vain elämän paremmin ja saavat siitä niin isoja kicksejä.
Kommentit (59)
Olisipa minunkin tyttöystäväni vähemmän suulas. Aina äänessä jauhamassa pas.aa ja pakko ottaa kaikkiin kontaktia. Olet timantti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata ainakaan yrittää väkisin olla muuta kuin on. Sen näkee läpi. Ei kaikkien tarvitse olla mitään tarinan kertojia, pitää olla niitä kuuntelijoitakin. Ei kannata stressata, saat kumminkin kutsuja niin eiköhän sinusta pidetä omana itsenäsi.
Ap, mulla aivan samat tunnelmat! Olen aina ollut tällainen. Tulen hyvin juttuun kasvokkain ihmisten kanssa, mutta juurikin tuollaisessa hauskassa seurassa jäädyn aivan täysin. Samalta kuulostaa myös tuo, että jos yritän liikaa, ihmiset huomaavat sen heti ja pitävät outona. Nuorena olin aina ihan rikki illanviettojen jälkeen, kun mietin miten tymä olin ollut. Se on onneksi vähän helpottanut iän myötä.
En vaan osaa keskustella ihmisten kanssa. Tuntuu myös siltä, että mulla on aivan väärät kiinnostuksen kohteet enkä tiedä mitään mistään. Siksikään en uskalla avata suutani, etten vaikuttaisi aivan umpiurpolta.
Ikävää.
Kaikki ihmiset ovat keskenään erilaisia.
Erilainen ihminen on yhtä hyvä kuin kaikki muutkin ihmiset. Hyvä itsetuntemus auttaa hyväksymään sen, että on omanlaisensa yksilö.
Mielestäni hiljainen ihminen ei ole tylsä eikä puhelias tarinankertoja mielenkiintoinen. Mielenkiintoisen ihmisestä tekee hänen ajatusmaailmansa, elämänkatsomuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, ja nämä tulevat esiin yleensä rauhallisissa kahdenkeskisissä keskustelutilanteissa tai vaikka sähköpostiviestinnässä tms.
Minäkin olen hiljainen, isommissa porukoissa osallistun keskusteluun tosi vähän puhumalla, mutta esim. nauran ja hymyilen ja kuuntelen muita.
En ole koskaan ajatellut olevani tylsä. Moni, jolla on ihan erilaiset mielenkiinnon kohteet, saattaa pitää minua tylsänä. Minäkin todennäköisesti silloin pidän heitä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap mutta kiitos tästä ketjusta ja empaattisista vastauksista. Olen paininut samojen tuskien kanssa lähiaikoina. Mieheni on todella sosiaalinen ja valovoimainen, hänellä on laaja ystävä/tuttavapiiri ja hän tutustuu ihmisiin helposti. Itse taas olen päinvastainen, sisäänpäinkääntynyt hiljainen tarkkailija joka jää ryhmissä sivuun.
Minulla on taipumusta vertailla itseäni muihin, ja tajusin että olen verrannut tässä itseäni mieheeni ja vaatinut itseltäni niitä piirteitä joita hänessä ihailen ja rakastan. Olen pitänyt itseäni hävettävänä luuserina kun en kykene samanlaiseen sosiaalisuuteen. Tämän kaiken juuressa on siis kykenemättömyys hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Aion nyt yrittää opettaa itselleni, että minun ei tarvitse muuttua joksikin muuksi ollakseni arvokas ja kelpaava. Tällaisenahan miehenikin minuun rakastui. En halua enää taistella omaa luontoani ja temperamenttiani vastaan tai hävetä sitä.
Minäkin olen hiljainen ja tylsä ja sen takia en mene juhliin koska ei minulla olisi mitään sanottavaa ja hauskoja juttua. Ei minun elämässä tapahdu mitään mistä tarttis kertoa kenellekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien tarvitse olla puheliaita ja sosiaalisia. Ole ylpeästi jäyhä. Siinä ei ole mitään pahaa.
Tämä oli hyvä neuvo! Ole ylpeä, että olet erilainen, omanlainen. Itsekkin introverttinä ymmärrän tuon ulkopuolisuuden tunteen mikä välillä tulee, kun kaikki muut ympärillä tuntuvat olevat niiiiin iloisia ja positiivisia. Mutta sitten vain päätin, että miksi annan muiden masentaa itseäni. Mulla on resting bitch face, en juurikaan pidä ihmisistä, suurinosa ihmisistä on todella tylsiä ja pinnallisia... Minä olen syvällinen ja luova ihminen ja olen tosi masentava ja dramaattinen välillä, mutta se on ihan ok. Tykkään itsestäni.
Suosittelen Ap siivoomaan some fiidinsä. Semmoset ihmiset, jotka masentaa suoraan poistoon vaan. Myös kavereille voi tehdä saman. Opettele tykkäämään itsestäsi.
Harjoittele puhumista kotona. Sitä voi treenata kuten kaikkea muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein se naurava ja puhelias. Kotona olen sitten umpiväsynyt ja tympii koko reissu.
Sitä se huono itsetunto ja siihen liittyvä teeskentely teettää. Roolin vetäminen on raskasta.
Hyvä itsetunto tarkoittaa, että tuntee hyvät ja heikot puolensa ja hyväksyy ne siltä osin kuin ei pysty heikkouksiaan parantamaan. Ja on sitten oma, armollinen itsensä.
Tuo ap:n väite tylsyydestä kielii heikosta itsetunnosta ja itsekeskeisyydestä. Sitä levittävät yleensä myrkylliset, katkerat ihmiset, jotka valehtelevat itselleen (ja muille).
Olen ryhmässä ihan luontevasti sosiaalinen, puhelias ja nauravainen, eikä minun tarvitse vetää mitään roolia. Hiljainen en edes osaisi olla. Nuo tilanteet ovat kuitenkin väsyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein se naurava ja puhelias. Kotona olen sitten umpiväsynyt ja tympii koko reissu.
Sitä se huono itsetunto ja siihen liittyvä teeskentely teettää. Roolin vetäminen on raskasta.
Hyvä itsetunto tarkoittaa, että tuntee hyvät ja heikot puolensa ja hyväksyy ne siltä osin kuin ei pysty heikkouksiaan parantamaan. Ja on sitten oma, armollinen itsensä.
Tuo ap:n väite tylsyydestä kielii heikosta itsetunnosta ja itsekeskeisyydestä. Sitä levittävät yleensä myrkylliset, katkerat ihmiset, jotka valehtelevat itselleen (ja muille).
Sinä itse ainakin levität negatiivisuutta ja vaikutat erittäin myrkylliseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hiljainen ja nöyrä on hyvä luonne.
Luonnehdintasi on ekstrovertiaalinen "totuus"? Moottoririturpa-ominaisuudella varustetut puhuu paljon, mutta ei välttämättä sano mitään. Ainakaan tärkeää. Eikä yleensä ajattele ensin, vaan puhuu sitä mukaa kun jotain mieleen tulee.
"Katajaiset" taipuu, vaan ei katkea. Tätä ei pidä betonoida "nöyryydeksi". Hitaasti lämpeävillä on sanottavaa, ja kun sen aika on, se on asiaa. ADD-kouhottajat ei ole riittävällä viisaudella näköjään varustettuja ymmärtääkseen tämän.
Kirjoittamasi on alistajan asenne, joka suunapäänäolemisellaan kuvittelee/tavoittelee hallitsevansa niitä keitä vaan haluaa. Luottaen omaan suulliseen ennalta ajattelemattomaansa ulostukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein se naurava ja puhelias. Kotona olen sitten umpiväsynyt ja tympii koko reissu.
Sitä se huono itsetunto ja siihen liittyvä teeskentely teettää. Roolin vetäminen on raskasta.
Hyvä itsetunto tarkoittaa, että tuntee hyvät ja heikot puolensa ja hyväksyy ne siltä osin kuin ei pysty heikkouksiaan parantamaan. Ja on sitten oma, armollinen itsensä.
Tuo ap:n väite tylsyydestä kielii heikosta itsetunnosta ja itsekeskeisyydestä. Sitä levittävät yleensä myrkylliset, katkerat ihmiset, jotka valehtelevat itselleen (ja muille).
Olet osin oikeassa. Viimeisen lauseen osalta. Siinä olet täysin väärässä, että introverttius on heikkous. Sellaisena se halutaan ekstromaailmassa esittää toki, mutta se kertoo lähinnä oman ulospäinsuuntautuneisuuden boostaamasta itsensäpönkittämisestä ja silkasta tietämättömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... Tietyllä tavalla ymmärrän ap:ta. Itsellä on täti, joka on lievästi ilmaistuna kuivakka. Osallistuu kaikkiin sukutapaamisiin ja on läsnä. Hänelle on turha yrittää mitään huumoria. Vastauksena on jäätävä polte katseessa.
Toisinaan vaikuttaa siltä ettei ole olemassa oikeaa tapaa olla. Silloin, kun on puheliaampi on liikaa puhuva. Esimerkikis perus niitä näitä jutustelu aspana, koska toisinaan kaipaa muutakin vuorovaikutusta kuin mitä saisi olla jne. Toisaalta aiheuttaa pahennusta, jos rupattele leppoisasti vaan jää perus aspakeskusteluun. Riippuu niin tilanteesta ja keiden kanssa keskustelee. Kuitenkaan jokaisen mieleen ei ole, joten samantien voi olla juuri sellainen kuin on.
Kiitos tosi paljon ihanista kommenteista. Antoi paljon ajattelemisen aihetta ja palautti itseä maan pinnalle.
Toki on niin, että kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Kai luonto on itsekin järjestänyt niin, että kaikkia tarvitaan, että joku on puhelias ja joku hiljainen. Eläimissäkin pätee sama roolitus.
Tuo on myös totta, että sellaisen ihmisen, kuka ei yritä esittää mitään muuta, on tosi helppo olla. Jos on aidosti hiljaisempi, mutta katseellaan ja eleillään näyttää, että on kiinnostunut ja haluaa olla vuorovaikutuksessa. Puhuu kun on asiaa. Sellaisen kanssa on yleensä helppo olla.
Matkaa on vielä itsensä hyväksymiseen täysin, mutta hiljaa hyvä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ratkaissut tämän ongelman välttelemällä kaikkia ihmisiä, ei tarvitse kuunnella mitään arvostelua enää.
Miksi roikut edes vauva-palstalla sitten? Katkaise kerralla kaikki yhteydet mitkä ihmisiin liittyy. Tätä en ymmärrä sosiaalisesti rajoittuneissa ihmisissä, että jäädään kuitenkin internetiin avautumaan muille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ratkaissut tämän ongelman välttelemällä kaikkia ihmisiä, ei tarvitse kuunnella mitään arvostelua enää.
Miksi roikut edes vauva-palstalla sitten? Katkaise kerralla kaikki yhteydet mitkä ihmisiin liittyy. Tätä en ymmärrä sosiaalisesti rajoittuneissa ihmisissä, että jäädään kuitenkin internetiin avautumaan muille ihmisille.
Ihan sivusta, mutta mikä ihme sinä olet ketään määräilemään. Aivan päätön heitto.
Itse olen myös jollain tasolla sosiaalisesti rajoittunut, ja kyllä nettikeskustelut ovat minulle tärkeitä ja pitkälti juuri reaalimaailman kommunointia ja keskusteluja korvaavia. Nettikeskusteluissa on helppo olla, koska ei tarvitse pohtia suunvuoroja, tulkita eleitä, voi olla anonyymi, ei tarvitse pelätä punastelua tai hikoilua tai äänen pettämistä tai taukoja tai mikä nyt kullekin on se juttu.
Alue: Aihe vapaa
Minua ei kiinnosta edes muiden "tarina" mitä kertovat, ei yhtään. Olisin mieluummin sun kanssa ettei tarvitsisi kuunnella niitä juttuja että mitä kaikille on milloinkin tapahtunut tai mitä on tehneet. Ne ovat tylsiä ihmisiä, etkä sinä, ap