Miten selviytyä sairaanhoitajan työharjoitteluista ilman traumoja? Alalla harjoitettu kiusaaminen on hurjaa.

Koita kestää sitä harjoittelua ja sitten muuttaa ulkomaille jossa palkkasi ovat 5000 - 7000 eur/kk. Näin miniänikin teki 🤗

Ei tuosta kukaan selviä. Ryhdy asfalttityöntekijäksi. Ne on reiluja.

Vierailija kirjoitti:

Koita kestää sitä harjoittelua ja sitten muuttaa ulkomaille jossa palkkasi ovat 5000 - 7000 eur/kk. Näin miniänikin teki 🤗

Suomesta saa hyvän koulutuksen jota arvosteaan ulkomailla. Mutta tänne ei kannata jäädä. Tiedän ainakin 20 jotka ovat lähteneet ulkomaille eivätka aio palata Suomeen

Itsekin pakerran harjoitteluita. Suhtaudun (anteeksi nyt vaan) harjoitteluun samalla tavalla kuin erään menneiden vuosien taidekorkeakoulun  kyseenalaisiin opetusmetodeihin, että opiskelijat saavat henkistä rääkkiä. 

Katsotaan, meneekö ensi harjoittelu paremmin. Kuulemma joissakin paikoissa on ollut hyväkin henki. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pakerran harjoitteluita. Suhtaudun (anteeksi nyt vaan) harjoitteluun samalla tavalla kuin erään menneiden vuosien taidekorkeakoulun  kyseenalaisiin opetusmetodeihin, että opiskelijat saavat henkistä rääkkiä. 

Katsotaan, meneekö ensi harjoittelu paremmin. Kuulemma joissakin paikoissa on ollut hyväkin henki. 

Psykiatrialla on hyvä henki, siihen se sitten jääkin. Mielenkiintoista olisi tietää miksl psykan hoitajat ovat asiallisia mutta somatiikalla taas päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pakerran harjoitteluita. Suhtaudun (anteeksi nyt vaan) harjoitteluun samalla tavalla kuin erään menneiden vuosien taidekorkeakoulun  kyseenalaisiin opetusmetodeihin, että opiskelijat saavat henkistä rääkkiä. 

Katsotaan, meneekö ensi harjoittelu paremmin. Kuulemma joissakin paikoissa on ollut hyväkin henki. 

Psykiatrialla on hyvä henki, siihen se sitten jääkin. Mielenkiintoista olisi tietää miksl psykan hoitajat ovat asiallisia mutta somatiikalla taas päinvastoin.

Huono palkka.

Kyllä niistä selviää, kun muistaa että ei ole pakko jäädä kauheaan paikkaan vaan voi vaihtaakin. Ei kaikki paikat ole huonoja onneksi. Yhdestä harkkapaikasta lähdin kesken pois, kerroin opettajalle, että lähden tämän vuoron jälkeen kiusaamisen vuoksi ja etsimme yhdessä uuden paikan, jonne sitten työllistyinkin sh:ksi valmistumiseni jälkeen. 

Kerro kiusaamisesta esimiehelle/osastonhoitajalle. Jos ei meno muutu edes sen vertaa, että voisit harkan suorittaa loppuun niin vaihda harkkapaikkaa. Olisi pitänyt vielä enemmän pitää asiasta meteliä omina opiskeluaikoina, mutta opin kyllä.

Toisaalta, vain kahdessa paikassa oli asiatonta ja toisessa niistä sanoin lähtiessäni osastonhoitajalle. Muut paikat oli ok henkilökunnan taholta.

Sitten vain vältät näitä huonoja paikkoja. Kun sijaiset loppuu niin kyllä alkaa osastonhoitajaa kiinnostaa, mikä meno siellä on.

Jäi kesken, että siinä ekassa asiattomassa paikassa tuli kiusaamisesta ihan tosi iso juttu, koska se joka mua kiusas, oli ollut asiaton myös potilaita ja työkavereita kohtaan. Ja mulla oli niin vähän harkkaa jäljellä, että tein sen loppuun, mutten koskaa mennyt sinne sijaiseksi. Eli kannattaa puhua. 

Toisessa paikassa oli lievempi juttu, sanoin oh:lle lähtiessäni, että tietää mitä tapahtuu enkä mennyt sinnekään sijaiseksi tai keikalle. Paikkoja riittää.

Nro 8, lh ja sh

Ei hyviä ja lupaavia opiskelijoita kiusata,sosiaalisesti lahjakkaatkin yleensä otetaan yhteisöön mukaan.

Kohteeksi joutuu valitettavasti ne kuormittavat, lähtötasoltaan vaatimattomat opiskelijat. Kumpaan ryhmään kuilut

Vierailija kirjoitti:

Ei hyviä ja lupaavia opiskelijoita kiusata,sosiaalisesti lahjakkaatkin yleensä otetaan yhteisöön mukaan.

Kohteeksi joutuu valitettavasti ne kuormittavat, lähtötasoltaan vaatimattomat opiskelijat. Kumpaan ryhmään kuilut

Ymmärrän, tavallaan, jos opiskelija on ihan uuvatti. Mutta nykyään ei oikein osata opettaa ja olla kärsivällisiä. Monesti nuoresta tulisi hyvä hoitaja, jos saisi vähän tukea ja kannustusta. Ihan todella huonoista, alalle sopimattomista pitäisi voida sanoa opettajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pakerran harjoitteluita. Suhtaudun (anteeksi nyt vaan) harjoitteluun samalla tavalla kuin erään menneiden vuosien taidekorkeakoulun  kyseenalaisiin opetusmetodeihin, että opiskelijat saavat henkistä rääkkiä. 

Katsotaan, meneekö ensi harjoittelu paremmin. Kuulemma joissakin paikoissa on ollut hyväkin henki. 

Psykiatrialla on hyvä henki, siihen se sitten jääkin. Mielenkiintoista olisi tietää miksl psykan hoitajat ovat asiallisia mutta somatiikalla taas päinvastoin.

Psykiatrialla sairaalassa olen työskennellyt ja allekirjoitan tuon että henki on hyvä koko henkilökunnan kesken mukaan lukien lääkärit.

Ymmärrän että jännittää. Yritä asennoitua niin, että sinua ei ole oikeutta kiusata, vaan sinulla on oikeus oppia hyväksi sairaanhoitajaksi, ja se on harjoittelun tarkoitus. Et voi osata vielä kaikkea. Harjoittelun aikana taidot karttuu, ja hyvä ohjaaja ymmärtää tämän, ja auttaa tässä. Opiskelijalta vaaditaan kärsivällisyyttä, ja se on vaikeaa, sillä jo harjoittelu itsessään stressaa aikatauluineen, uusien asioiden oppimisineen ja muisto siitä tunteesta kun oli arvioitavana on ytimekäs.

 

Valmis sairaanhoitajaohjaaja saattaa olla ohjaajana ensimmäistä kertaa. Hän voi olla myös tosi kuormittunut. Vaali harjoittelua oppimismahdollisuutena. On ok kompuroida. On ok tarvita tukea, ja ideana onkin se, että harjoittelu on ohjattu, jotta loppupuolella saat kokeilla enemmän siipiäsi. Rohkaisen dialogiin ohjaajasi kanssa, ja pitämään oppimispäiväkirjaa. Toivottavasti oppilaitoksen puolelta on riittävästi resursseja jos tulee ongelmaa. Itselläni harkat meni suurimmaksi osin ongelmitta. Mikä harjoittelujakso sinulla ap on edessä?

En minä kestänyt lh-aikaani ja ilkeilyä mitenkään. Nyt kun olen henk.koht.avustaja, olen joutunut taas siinä ohessa sietämään kotipalvelun hoitajia ilkeilyineen, joten tarvii varmaan taas vaihtaa paikkaa.

Minä vihasin harjoitteluja. Teoriaopinnot olivat kiinnostavia, mutta nämä pakolliset harjoittelut olivat  kauheita. Kohdeltiin kuin orjaa, teetettiin töitä samalla tavoin, kuin vakituisillakin, mutta ilman palkkaa. En jäänyt alalle, sain hirveän kammon alaa kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kerro kiusaamisesta esimiehelle/osastonhoitajalle. Jos ei meno muutu edes sen vertaa, että voisit harkan suorittaa loppuun niin vaihda harkkapaikkaa. Olisi pitänyt vielä enemmän pitää asiasta meteliä omina opiskeluaikoina, mutta opin kyllä.

Toisaalta, vain kahdessa paikassa oli asiatonta ja toisessa niistä sanoin lähtiessäni osastonhoitajalle. Muut paikat oli ok henkilökunnan taholta.

Sitten vain vältät näitä huonoja paikkoja. Kun sijaiset loppuu niin kyllä alkaa osastonhoitajaa kiinnostaa, mikä meno siellä on.

Se nyt ei kyllä niiden hoitajien mulkkumaisuutta mitenkään paranna, jos on pula tekijöistä. Nähty ja koettu. Jopa talon johtaja puuttunut asiaan, eikä auttanut mitään.

Ja ap, opiskelijana olet arvokas. Hoitajista on pulaa. Toivottavasti pystyt arvostamaan itse itseäsi, ja jättämään huomiotta mahdolliset hapannaamat. Huomaa ne, jotka sinut näkevät ja jotka sinua haluavat tukea. Annathan itsellesi kiitosta joka päivä asioista jotka ovat hoituneet hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pakerran harjoitteluita. Suhtaudun (anteeksi nyt vaan) harjoitteluun samalla tavalla kuin erään menneiden vuosien taidekorkeakoulun  kyseenalaisiin opetusmetodeihin, että opiskelijat saavat henkistä rääkkiä. 

Katsotaan, meneekö ensi harjoittelu paremmin. Kuulemma joissakin paikoissa on ollut hyväkin henki. 

Psykiatrialla on hyvä henki, siihen se sitten jääkin. Mielenkiintoista olisi tietää miksl psykan hoitajat ovat asiallisia mutta somatiikalla taas päinvastoin.

Osa kiusaa potilaita. Jos potilas valittaa aina voi vedota siihen, että hulluhan se on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pakerran harjoitteluita. Suhtaudun (anteeksi nyt vaan) harjoitteluun samalla tavalla kuin erään menneiden vuosien taidekorkeakoulun  kyseenalaisiin opetusmetodeihin, että opiskelijat saavat henkistä rääkkiä. 

Katsotaan, meneekö ensi harjoittelu paremmin. Kuulemma joissakin paikoissa on ollut hyväkin henki. 

Psykiatrialla on hyvä henki, siihen se sitten jääkin. Mielenkiintoista olisi tietää miksl psykan hoitajat ovat asiallisia mutta somatiikalla taas päinvastoin.

Psykiatrialla sairaalassa olen työskennellyt ja allekirjoitan tuon että henki on hyvä koko henkilökunnan kesken mukaan lukien lääkärit.

Tietäisittepä millaisia ne lääkärit ovat kun ovi sulkeutuu.

Huh tuli ikävät muistot mieleen. Minä juuri 18v täyttänyt lähihoitajaopiskelija uskaltauduin lähtemään pieneltä paikkakunnalta keskussairaalaan harjoitteluun. Kohdeltiin kuin roskaa, olin vain vaivoiksi ohjaajalleni. Hän ei kyllä ohjannut millään lailla vaikka kysyin ja pyysin ohjausta. Sitten loppuarvioinnissa haukut päälle. Kahvitauot piti odottaa käytävällä kun oikeat hoitajat halusi olla keskenään kahvihuoneessa.