Miten selviytyä sairaanhoitajan työharjoitteluista ilman traumoja? Alalla harjoitettu kiusaaminen on hurjaa.
Opiskelijanahan olen se pahnanpohjimmainen jota rääkätään henkisesti harjoittelussa ja koitetaan kaivaa itsetunto pois kaikin keinoin. Kokemusta on edellisiltä lähihoitajaopinnoilta sekä surullisia kertomuksia jo valmistuneilta.
Vinkkejä siis selviytymiseen?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin pakerran harjoitteluita. Suhtaudun (anteeksi nyt vaan) harjoitteluun samalla tavalla kuin erään menneiden vuosien taidekorkeakoulun kyseenalaisiin opetusmetodeihin, että opiskelijat saavat henkistä rääkkiä.
Katsotaan, meneekö ensi harjoittelu paremmin. Kuulemma joissakin paikoissa on ollut hyväkin henki.
Psykiatrialla on hyvä henki, siihen se sitten jääkin. Mielenkiintoista olisi tietää miksl psykan hoitajat ovat asiallisia mutta somatiikalla taas päinvastoin.
Psykiatrialla sairaalassa olen työskennellyt ja allekirjoitan tuon että henki on hyvä koko henkilökunnan kesken mukaan lukien lääkärit.
Tietäisittepä millaisia ne lääkärit ovat kun ovi sulkeutuu.
Mitä väliä sillä on mitä lääkäri tekee vapaa-ajallaan?
Jos haluat välttää traumoja niin olet kyllä ihan väärällä alalla. Koko ala on yksi suuri trauma
Vierailija kirjoitti:
Koita kestää sitä harjoittelua ja sitten muuttaa ulkomaille jossa palkkasi ovat 5000 - 7000 eur/kk. Näin miniänikin teki 🤗
Juu,missä tuollaiset palkat ja suomen hinnat ? iltiksen tarinoissa aina hieman lapin lisää, tai paljonkin. Tai kuukausi vedetty tuplia.