Auttakaapas, ristiäiset tulossa ja kummi ei kuulu krtkkoon!

Niin vastaan, että:

Kyllä olen lukenut koko ketjun.

Lukisit sinä puolestasi edes koko viestini.

Lapsi oli sylissäni kastetilaisuuden ajan.

Kummitodistusta en saanut (en kyllä kaivannutkaan), enkä siunaukseen osallistunut, vaikka vauva käsivarsillani senkin ajan lepäsi.



Rippikoulun olen käynyt, mutta kirkkoon en ole kuulunut enää kymmeneen vuoteen.

Lapsi oli sylissäni kastetilaisuuden ajan.

Kummitodistusta en saanut (en kyllä kaivannutkaan), enkä siunaukseen osallistunut, vaikka vauva käsivarsillani senkin ajan lepäsi.

Rippikoulun olen käynyt, mutta kirkkoon en ole kuulunut enää kymmeneen vuoteen.

Niin vastaan, että:

Kyllä olen lukenut koko ketjun.

Lukisit sinä puolestasi edes koko viestini.

on molemmilla lapsilla ns. siviilikummit myös ja ovat täällä meillä saaneet myös kummitodistuksen. Virallisina kummeina papereissa toki lukee vain nämä kirkkoon kuuluvat kummit.

ei kuulunutkaan kirkkoon. hän on kuulunut ennen ja on käynyt rippikoulut ja kaikki, mutta on sitten eronnut kirkosta jossain vaiheessa. Ei olisi pyydetty, jos olisi vämä tiedetty. Outoa oli se, että hän ei pyydettäessä itse sanonut mitään siitä, ettei kuulu kirkkoon. Vasta pappi sanoi meille, että tällaista ihmistä ei löydy kirkon jäsenistä. No hän oloi sitten siellä muiden kummien joukossa, mutta ei saanut kummitodistusta eikä hän kirkon kirjoissa ole mikään kummi.



Harmittaa asia senkin takia, että yhtä ystävääni olisin pyytänyt kummiksi, mutta en niin tehnyt, koska tiesin,e ttä hän ei kuulu kirkkoon. Kun kerran näin meneteltiin, tämä ystävä olisi ihan samalla tavalla voinut olla kummina.



Ihmisten pitäisi hyväksyä se, että jos ei halua kuulua kirkkoon, ei sitten myöskään saa niitä "etuja" joita jäsenyydestä tulee. Ei voi ottaa rusinoita pullasta.

yksi kastettu kummi riittää nykyään. Sopikaa asia papin kanssa, kastetodistus on vaan paperipala ilman mitään juridista merkitystä, muisto kummille.

Kirkkoherra myöntää tämän erioikeuden. Syinä voi olla esim. se, että lähipiiristä ei kerta kaikkiaan löydy sitä toista kummiehdokasta ja lapsi jäisi muuten kastamatta.

ja muuten kommentoisin tähän asiaan, että itse en anna kummitodistusta epävirallisille kummeille, mutta saavat olla kastetilaisuudessa missä haluavat ja voivat halutessaan lukea tekstejä yms.

t. pappi

Ihan jokainen meistä voi olla kristitty JUmalana uskoen vaikka ei kuulu kirkkoon.



Meillä yhdellä lapsella on kummi joka ei kuulu kirkkoon. Halusimme kuitenkin tälle meille tärkeälle ihmiselle erityisaseman lähellä yhtä lapsistamme. Hän oli samassa rivissä muiden kummien kanssa kastetilaisuudessa, kastetodistusta ei saanut, emme edes pyytäneet sitä.



Nyt kun lapsi on jo kouluikäinen, on tuo epävirallinen kummi lapselle kaikkein rakkain ja läheisin näistä kummeista.

että liittyi kirkkoon hetkeksi. Eli ristiäisten aikaan oli kirkon jäsen, ja erosi sitten taas.

Tämä oli ystäväni oma ratkaisu, hän oli sitä mieltä, että näin ei ainakaan tule mitään ongelmia. Ja oikeassa oli, hyvin meni.

Pappi itse käytti termiä "ystäväkummi" tästä "kummista", joka ei (enää) kuulu kirkkoon. Sai seistä vierellä, tosin juhla oli meillä kotona eikä tilaa nyt ollut niin valtavasti, että se olisi suuremmin erottunut seisoiko hän "kummirivissä" vai muuten vaan lähellä ;)



Hän ei saanut kirkon kastetodistusta, mutta tilasimme hänelle oman kummiustodistuksen (muistaakseni täältä: pro-seremoniat.fi) ja se olikin todella kaunis, ja jopa arvokkaamman näköinen todistus kuin kirkon lipareet.



Meille kummissa ei ole niinkään tärkeää kristillinen kasvatus (en oikeastaan tunne ketään, jonka kummi olisi oikeasti huolehtinyt uskonnollisesta kasvatuksesta!), vaan se, että hän on lapsellemme tärkeä, perheen ulkopuolinen aikuinen, jolta voi kysyä mieltä askarruttavia asioita, jos joskus meiltä vanhemmilta ei saa vastausta tai tukea.

Harmittaa asia senkin takia, että yhtä ystävääni olisin pyytänyt kummiksi, mutta en niin tehnyt, koska tiesin,e ttä hän ei kuulu kirkkoon. Kun kerran näin meneteltiin, tämä ystävä olisi ihan samalla tavalla voinut olla kummina.

Ihmisten pitäisi hyväksyä se, että jos ei halua kuulua kirkkoon, ei sitten myöskään saa niitä "etuja" joita jäsenyydestä tulee. Ei voi ottaa rusinoita pullasta.

muodollisuus, josta ette edes tienneet voi vaikuttaa suhtautumiseenne? Aika ulkokultaista!

Jos olisi ollut perus tapakristitty ja unohtunut kirkon kirjoihin maksamaan veroaan, niin ok, mutta jos on eronnut (mistä lie henkilökohtaisesta syystä) kirkosta, niin sitten ei enää kelpaisikaan kummiksi. Luulisi, että kummi valitaan HENKILÖN mukaan... Ja eipä tuo ainakaan kummoinen ETU ole tuo kummeus, ainakaan teidän lasten kohdalla...

kaksi kaveriani kuuluu kirkkoon ja yksi ei. Puhuin päivystävän pastorin kanssa ja hän sanoi että on kastavasta papista kiinni saako ei kirkkoon kuuluva olla lapsen ja muiden kummien kanssa edessä vai ei. Totesin vaan, vaikka 2 kummia kuuluvat kirkkoon, veikkaan että itse olen enenmän uskonnollinen kun kaikki 3 kummia yhteensä. Eiköhän se uskonnollisuus tule perheestä, eikä kummeilta. Oma kummipoikani varmaan vihaisi mua jos joka kerta puhuisin uskonnosta hänelle.

Tämä kaveri joka ei kuulu kirkkoon erosi vuosi sitte koska tajusi että ei ole ikinä menossa naimisiin ja jos niin hassusti kävisi niin voi liittä sit. (jos mies välttämättä haluaa kirkko häät) =)

Minä olen kummi neljälle lapselle. Ensimmäisen aikaan kuuluin vielä kirkkoon, mutta kolmen muun kohdalla olen "kummi". Voisihan siitä käyttää vaikka nimitystä läheinen/tärkeä aikuinen, mutta helpompaa on turvautua kummi-sanaan, koska sillä on vakiintunut merkitys.



Kirkkoon kuulumattomana olen kerran saanut kummitodistuksen ja kahdesti kasteentodistajan todistuksen. Pappi on puheessa viitannut kummeihin ja kasteentodistajiin.

Minusta tuli juuri pienen pojan kummi, jonka kastetilaisuus pidetiin kirkossa. Pappi pyysi myös minut mukaan alttarille yhdessä kristillisten kummien kanssa. Todistuksia ei tietenkään saa. Fiksut vanhemmat voivat tehdä vaikka jonkun kivan oman kummitodistuksen tai tilata valmiin todistukset netistä pro-seremoniat-sivulta.



Ja vaikka en lukenut koko ketjua läpi, niin silmääni osui viesti, jossa joku oli liittynyt lyhyeksi aikaa kirkoon, jotta pääsi kummiksi. Minusta tuollainen on täysin moraalitonta. Kirkoon, joko kuulutaan tai sitten ei. Typerää liittyä vain sen vuoksi lyhyeksi aikaa, että saisi kirkkohäät.

pappi ratkaisee käytännön. Mutta kirkkolain mukaan ei ole siis kummi. Se ei ole papin päätäntävallassa.

Itse otan mielelläni myös nämä aikuiset ystävä eteen tai lapsen rinnalle kastetilaisuudessa. Kummitodistuksen kirjoittaminen taas minusta on huijaamista, koska henkilö ei ole kummi kuitenkaan oikeasti. Mutta usein kerron vanhemmille mahdollisuudesta tilata tai tehdä todistus näille aikuisille ystäville itse.

En myöskään jaa edessä teatraalisesti kummitodistusta, jos kaikki eivät niitä saa.

Lapsella on oikeus perheen ulkopuolisiin aikuisiin ja hän niitä tarvitsee. Mutta faktat faktoina silti.

terv. yksi kastava pappi

ja minua pyydettiin kummiksi vuosia sitten. Täytyy sanoa, että kummiksi suostuminen kaduttaa minua nyt, sillä kummeudessani on koko ajan ollut "lahjakummeuden" maku.



Olisi ollut mukava saada todistus kummeudesta (omille lapsilleni olen sellaisen netistä tilannut siviilikummejamme varten. Ne on todella kauniita todistuksia ja niihin saa arvokkaat kannetkin mukaan.) Itse en saanut. En myöskään saanut osallistua kastetilaisuuteen muuta kuin yleisönä. Enkä päässyt kummikuviin (kun kuvattiin lasta ja kummeja ja pappiakin muistaakseni kastamisen jälkeen).



En etukäteen tiennyt, että tilaisuus menee noin ja oli koko ajan aika ulkopuolinen olo, kun minua kohdeltiin kuin yhtä vieraista, vaikka vanhemmat olivat pyytäneet minua lapsensa kummiksi. Olin myös ostanut lapselle kalliin hopeisen lahjan kaiverruksineen kaikkineen ja suunnitellut juhliin osallistumistani paljonkin (vaatteet, mietin puheenkin valmiiksi jne).



Eli älä ap tee samaa virhettä, että valitset kummin ystävyyden perusteella, mutta itse tilaisuudessa jätät kummin kokonaan huomiotta. Edes se todistus on mukava huomionosoitus ja ehkä lapselle oma todistus siviilikummin olemassaolosta? Voisitte myös papin poistuttua kertoa juhlavieraille siviilikummista ja lukea todistuksen sisällön sekä kertoa mitä siviilikummeus merkitsee teille ja mitä toivotte sen merkitsevän lapselle. Tämän jälkeen voisitte luovuttaa todistuksen juhlallisesti kummille.

lapsella siis kaksi "tavallista" kummia ja sitten yksi "haltiakummi", joka ei kirkkoon kuulu. Pappi sanoi heti, että kaikki kummit tulee mukaan lapsen äärelle eteen ja ihan normaalisti häntä kohdeltiin. Ei meillä ainakaan lapsi tiedä, kuka kummeista kirkkoon kuuluu ja kuka ei. Me ajatellaan kummin olevan "aikuiskaveri" ja kristillinen kasvatus annetaan sitten kotosalla. Meillä ainakin meni tosi kivasti ristiäiset kaikkien puolesta! Helsingissä asutaan.

lapsella siis kaksi "tavallista" kummia ja sitten yksi "haltiakummi", joka ei kirkkoon kuulu. Pappi sanoi heti, että kaikki kummit tulee mukaan lapsen äärelle eteen ja ihan normaalisti häntä kohdeltiin. Ei meillä ainakaan lapsi tiedä, kuka kummeista kirkkoon kuuluu ja kuka ei. Me ajatellaan kummin olevan "aikuiskaveri" ja kristillinen kasvatus annetaan sitten kotosalla. Meillä ainakin meni tosi kivasti ristiäiset kaikkien puolesta! Helsingissä asutaan.

että kaikki saivat myös kummitodistuksen, luonnollisesti.

Ilmeisesti halutaan "kirsikka kakusta" väliäkö sillä idealogialla...

Ärsyttävää!

Menisitko itse vaikka muslimi- tai hindulapselle kummiksi?

vanhemmat pyytävät myös omille lapsilleen "kummit", vaikka lapsille siis vietetään ei-kirkolliset nimiäiset. Kummi-käsite on jo niin yleistynyt tarkoittamaan ydinperheen ulkopuolista aikuiskaveria, joten minusta on saivartelua vaahdota kirkkoasiasta tässä (itse kuulun kirkkoon). Ja kyllä, suostuisin kummiksi eli AIKUISKAVERIKSI myös muslimi- tai hindulapselle. Miksen? En ole ahdasmielinen, vaikka kristitty olenkin. Minusta uskontokasvatus on tänä päivänä vanhempien, ei kummien, tehtävä.

kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon tai muuhunkaan "kirkkokuntaan". Minun uskoni ei ole näistä maallisista asioista riippuvainen, en tarvitse mitään instanssia maailmankatsomukstani pönkittämään. Kuten ei varmaan monen muunkaan. Ihan ulkokultaista, tapoihin kangistunutta toimintaa.



Meillä lapsilla on siis "höpökummit" , ihan vaan kummeiksi kutsutaan. Meillä merkitys kummi=tukiaikuinen.