Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö täältä ihmisiä jotka eivät kaipaa omien lastensa pikkulapsiaikaa?
28.06.2024 |
Tuntuu olevan niin yleistä että hoetaan "kyllä on ikävä pikkulapsiaikaa" ja "voi nauti nyt kun lapsi on pieni, se on niiiiiin ihanaa aikaa". Tai muuta vastaavaa pikkulapsiajan ihannointia.
Siispä haluaisin kuulla niitä toisenlaisia kokemuksia; eli kun on lähinnä helpottunut lapsten kasvamisesta. Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa, ihan kivaa että ovat jo yli 20-vuotiaita.
Mieheni on yrittäjä ja hoidin lapset käytännössä yksin 24/7. En nukkunut kokonaista yötä vuosikausiin ja nukkumiseni meni siitä jotenkin rikki, en osaa nukkua oikein vieläkään. Appivanhemmat asuvat lähellä mutteivät auttaneet ikinä yhtään, eivät edes sen aikaa että olisin käyny hammaslääkärissä. Hoitivat vain miehen siskon lasta. Lapsemme ovat kivoja eivätkä ikinä kauheasti edes kukutelleet, mutta kyllä se sitovuus oli raskasta.En välttämättä edes halua lapsenlapsia, tiedän että sitten pitää auttaa ja ajatus ahdistaa.
Minulla on nyt pieni lapsenlapsi ja vanhempia pitää auttaa. Vauva on hyvin rakas, mutta en ole ihan nuoruuden voimissani enää. Tulee kyllä huokaistua ja otettua päikkärit aina, kun pikkuinen poistuu talosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa, ihan kivaa että ovat jo yli 20-vuotiaita.
Mieheni on yrittäjä ja hoidin lapset käytännössä yksin 24/7. En nukkunut kokonaista yötä vuosikausiin ja nukkumiseni meni siitä jotenkin rikki, en osaa nukkua oikein vieläkään. Appivanhemmat asuvat lähellä mutteivät auttaneet ikinä yhtään, eivät edes sen aikaa että olisin käyny hammaslääkärissä. Hoitivat vain miehen siskon lasta. Lapsemme ovat kivoja eivätkä ikinä kauheasti edes kukutelleet, mutta kyllä se sitovuus oli raskasta.En välttämättä edes halua lapsenlapsia, tiedän että sitten pitää auttaa ja ajatus ahdistaa.
Appivanhemmat ovat omat lapset hoitaneet. Se on voinut olla heille hyvin raskasta. Kevyempihän heidän on hoitaa yhtä, kuin useampaa. Ilmeisesti et pysty toisten kannalta ajattelemaan. Ja outoa tuokin, että olisit itse kaivannut ilmaista apua, mutta loppukaneetissasi kerrot ett
En pyytänyt apua kuin kerran, pari. Esimerkiksi hammaslääkärikäynnin ajaksi. Lohdutan sinua kertomalla, että en enempää appivanhempia vaivannut. Kävin hammaslääkärissä vauva ja 2-vuotias mukanani. Sinusta voi olla outoa, etten haluaisi enää vauvoja hoitaa. Minä koen asiasta ahdistusta. Kiva, ettet sinä tunne samoin ja voit hoitaa lapsenlapsia niin paljon kuin haluat.
Ja mitä appivanhempiin ja heidän panoksensa aikanaan lapsenhoitoon tulee, mieheni oli siskonsa kanssa joka kesä 2,5 kk maalla anopin äidin hoivissa. Aika huikea lapsivapaa, vai mitä!
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää mitä ihmiset kaipaavat siinä ajassa, kun toista täytyy vahtia herkeämättä ettei satu jotain tappavan typerää (esim. juokse auton alle, avaa kaukosäätimen paristoluukun ja pistää pariston suuhun, jne jne). Ihan järkyttävän raskasta ainakin omille aivoilleni se jatkuva skarppina oleminen. Kai toiset sitten nauttii siitä tunteesta kun saa olla niin tärkeässä roolissa toisen hengissä pysymisen turvatakseen.
Niinpä
Juu en kaipaa. Molemmat lapset ovat nyt teinejä ja elämä niin paljon helpompaa ja mukavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa! On ihanaa kun lapset ovat aikuisia!
Vaikea uhmaikä ei unohdu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa, oli tuskaista sen väsymyksen kanssa raahautua päivästä toiseen. Lapseni ovat ihania kaikissa vaiheissaan olleet ja nyt voin nauttia siitä ja elämästä itsekin.
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa! On ihanaa kun lapset ovat aikuisia!
On varmaan ihanaa kun lapset on saanut kasvatettua kunnialla aikuisiksi ja saa itse nauttia uudesta vapaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä nyt kaksi pientä ja onhan se raskasta. Kaveripariskunnalla koululaisia ja välillä laskeskellaan ja pohditaan et mitenköhän monta vuotta vielä ennen kuin meilläkin vähän helpottaa luulen et näitä vuosia ikävöivät ovat unohtaneet rikkonaiset yöt, vaipanvaihdot, puklut, ainaisen unille nukuttamisen, uhmakiukut.. Omaa aikaa ei kerta kaikkiaan ole ja jos on niin pakko sekin käyttää nukkumiseen. Anteeksi, piti päästää tämä sydämeltä näemmä. T; yks väsynyt äiti
Nukuttaminen on simppeliä kun lukee lapsille, rauhoittuvat keskittyvät kuuntelemaan. Omilla on reilu 1,5 v ikäero, kaveerasivat, kummallakin oma huone. Ei mitään erityisongelmia paitsi kakkosen pitkä koliikki ja korvien putkitukset. Eivät koskaan kysyneet, äiti mitä mä tekisin.
Lapsenlapsista nauttii enemmän ja ne voi palauttaa kyläilyn jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle sopisi vuoroviikkovanhemmuus. Joka toinen viikko saisi olla rauhassa, sitten olisi kiva jo lapsiakin tavata. Lapsille kuvio tietysti olisi kaukana ideaalista.
Minulla on ollut kolme maailman helpointa lasta enkä missään vaiheessa kärsinyt univajeesta enkä kokenut heidän kanssaan olemista raskaaksi, mutta en siltikään kaipaa sitä aikaa! Ihanaa kun ovat jo teinejä ja voi vaikka viikonlopuksi lähteä pois kotoa ja pärjäävät keskenään. Tai ne voi passittaa kauppaan ostoksille. Puistattaa ajatuskin pikkulapsista, toivottavasti ei ihan pian ole lapsenlapsia tulossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun kaveri sanoi, että ei tämä lapsi rajoita yhtään menemistä. Puki sille päälle ja kantoi autoon.
Kiinnitti turvaistuimeen, sitten haki sisältä lelun, vaipat, juomapullon ja varavaatekassin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 kersaa maailmalla joita en ole ikinä nähnyt, enkä halua nähdäkkään.
Paljaalla piti kuitenkin vedellä?
Naiset on sellasia
Kyllä ne on yleensä miehiä jotka eivät halua kumia käyttää.
Joo ei kiitos ikinä enää uudestaan
Helppo vauva, mutta hankalahko taapero. Jotenkin ajattelin että aika kuluu hitaasti.
Oltiin just reissussa ja seurasin lapsiperhe-elämää pienempien lasten kanssa. Zeesus en tod kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa. Sitä varten on valokuvat ja videot, että niihin kivoihin hetkiin voi palata. Ehkä kolmeksi tunniksi voisin teleportata itseni nuuhkuttelemaan ja sylittelemään pientä vauvaani, mutta kyllä tuo 10-vuotias on aivan älyttömän paljon parempaa seuraa!
Minäkin voisin tehdä lyhyet teleporttaukset nuuhkuttelemaan ja halaamaan vielä kerran pikkuisiani. Mutta he ovat nyt 18 ja 21 v ja olen nyt muutoin ihan toisessa kohdassa elämääni. Elämässä mennään muutenkin eteenpäin ei taaksepäin. Ja jos joku nyyhkii, että pikkulapsiaika oli liian lyhyt niin se on takuulla "isä", jota ei pikkulapsiaikana juuri näkynyt eikä kuten minä, joka olin lasten kanssa yksin 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ennemminkin kysyisin, kaipaako joku lastensa pikkulapsiaikaa? "Se on elämän parasta aikaa, kun lapset ovat pieniä" on lause, jolla elämänsä elämättä jättäneet katkerat naiset pyrkivät saamaan muut samaan ansaan mihin he aikanaan astuivat.
Just näin
Näen vieläkin,70v, painajaisia. Pojat erilaisia, tappelivat koko ajan.